Uuden kotimaisen dekkarisarjan aloitusosan saaminen käsiinsä
on aina mielenkiintoista, varsinkin, jos vielä tekijä on kokonaan uusi nimi
kirjallisuuskentällä. Onko luvassa jotain uutta ja raikasta?
Murha Ylämaalla lupaa hyvää. Kirjoittaja Paula
Hotti on uusi nimi suomalaisessa dekkariskenessä, ja Murha Ylämaalla
on hänen esikoisdekkarinsa ja -romaaninsa. Kirjoittaminen ja kirjojen julkaiseminen
eivät kuitenkaan ole Hotille uusia asioita, sillä hän on ammatiltaan
matkajournalisti ja tietokirjailija.
Kansi kertoo, että kyse on muodikkaasti paitsi
esikoisdekkari myös uuden dekkarisarjan aloitusosa. Sarja on nimetty
suomalaisen Hallan mukaan. Halla on kolmissakymmenissä ja työskentelee tarinan
alussa Skotlannissa Skyen saarella sijaitsevassa kartanohotelli Loch Dubh’ssa
kokkina. Se ei kuitenkaan ole hänen varsinainen ammattinsa. Oikeasti hänestä
pitäisi tulla kirjailija, mutta aihe ei ole vielä paljastanut itseään Hallalle.
Murha Ylämaalla alkaa räväkästi. Hallan kämppäkaveri
Amy kerää matkakassaa tekemällä hääkuvauskeikkoja. Vain lyhyen matkan päässä heidän
asuinpaikastaan sijaitsee yksi Ylämaan tunnetuimmista ja kuvatuimmista
kohteista eli Eilean Donanin linna (kannattaa guuglata tämä ja muitakin kirjan
paikkoja, maisemat ovat kyllä aivan huikeita!).
Amy on avustajansa Mattin kanssa menossa kuvaamaan yhdysvaltalaista
hääparia linnaan ennen sen virallista aukeamisaikaa. Parkkipaikalla ei näy
autoja eikä ketään muutenkaan missään, mutta sisällä linnassa nelihenkistä seuruetta
odottaa karmiva näky. Linnansalin takan yläpuolelle on ripustettu peuranpää, johon
kiinnitetty on alaston miehen ruumis. Ruumiin vatsa on avattu moottorisahalla,
ja sekä pää että sormet on poistettu. Käy ilmi, että ruumista on säilytetty
pidemmän aikaa pakastettuna jossakin. Ruumiin esillepano on kopioitu suoraan
Loch Dubh’n lady MacMurrayn esikoisdekkarista!
Samaan aikaan Loch Dubh’n hotellissa vieraana oleva Timothy
Hutton lähtee koiriensa kanssa patikoimaan läheiselle ulkoilureitille eikä enää
palaa. On epäselvää, liittyykö iäkkään miehen katoaminen jotenkin linnasta
löytyneeseen ruumiiseen.
Valitettavasti tästä erinomaisesti viritetystä alkuasetelmasta
ei seuraa tiukkatahtista ja karmivaa murhatutkintaa ja kiperiä arvoituksia,
vaan lähinnä jatkossa on tarjolla kepeitä parisuhdesotkuja ja perhesalaisuuksia
huikaisevan kauniissa skottimaisemissa. Asiaankuuluvasti naukkaillaan aina
välillä hyvälaatuista viskiä. Murhiakin toki selvitellään, mutta valitettavasti
niiden motiiviksi paljastuu melko kulunut ratkaisu, eikä varsinaista jännitettä
tai jännitystä pääse syntymään oikein minkään vertaa.
Tämä on tietysti aivan sallittua, jos ja kun tavoitellaan
niin sanottua cozy crimea eli leppoisaa dekkaria. Murha Ylämaalla on
kuitenkin jonkinlainen hybridi kovahkosta kauhudekkarista ja romanttisesta mielenkiintoiseen
miljööseen istutetusta romaanista. Murhat ovat iljettäviä ja raa’asti
toteutettuja (onneksi varsinaisia tekoja ei kuitenkaan juuri kuvata), mutta rikosten
tutkinnasta ja selvittelystä jää kovin amatöörimäinen vaikutelma.
Onnenkantamoinen on, että Loch Dubh’n yksi vakituisista
asiakkaista on Edinburghin poliisista uupumislomalla oleva maineikas rikosylikonstaapeli
Carlos Carrera. Hän on sattumalta paikalla ruumiin löytymisen ja Timothy
Huttonin katoamisen aikaan ja häntä pyydetään avustamaan paikallista poliisia.
Skyen saarella kun ei oikein ole totuttu tekemään murhatutkintaa.
Carlos on ensin vastahakoinen mutta huomaa pian olevansa
täydessä työn touhussa, tai ainakin nyt sen verran, mitä kovaa vauhtia
asiakkaista tyhjenevässä hotellissa voi. Lisäksi hän huomaa, että hotellia aviomiehensä
kanssa pyörittävä Rosa MacMurray on varsin viehättävä ja puoleensavetävä
nainen.
Dekkarin luettuani hieman kummastelen, miksi sarjan pää- ja
nimihenkilöksi on nostettu nimenomaan Halla. Avausosan perusteella hän ei ole
mitenkään olennainen lenkki murhatutkinnassa, vaan sen hoitavat kyllä pääosin
rikosylikonstaapeli Carrera ja paikallispoliisit, mukaan lukien Hallan jonkinlainen
poikaystävä Kieran.
Tarinassa on koko joukko henkilöitä ja näkökulmia, eikä Hallan
osuus korostu niiden joukossa mitenkään erityisesti. Hänen suomalaisuutensakin
jää melko ohueksi, sillä pariin kertaan muistetaan mainita hänen monotonisesta
aksentistaan ja luonteensa yltiörehellisyydestä, mutta muuten hän voisi olla
kuin kuka tahansa hotellin kausityöntekijöistä.
Mielenkiintoista on nähdä, miten Halla-sarja tästä jatkuu.
Paula Hotti: Murha Ylämaalla
Otava 2024. 364 s.
Äänikirjan lukija Anni Tani (ilm. 26.1.2024)
Ennakkokappale.
Kirja oli itselle vähän pettymys, ja olen samaa mieltä tämän arvion kanssa. Välillä mietin mitä kirja yrittää olla sillä dekkarijuonta häiritsivät sinällään juoneen kuulumattomat hotellivieraiden ja henkilökunnan jokapäiväisen elämän ja ajatusten kuvaukset ja puuhat kuten vaikkapa Hallan pyykinpesu. Jotkut asiat ovat aina mielipidekysymyksiä, mutta itse en pidä yhtään ”henkilöllä on jokin muka pahaenteinen salaisuus jota hän pohtii, mutta jota ei ”kerrota” lukijalle” -tehokeinosta. Kirja oli kielellisesti hyvä, mutta itseä häiritsi suht runsas kröhöm, köh koh, hah hah, hihhih -viljely joita käytettiin sen sijaan että asia olisi ilmaistu esim. hän yskähti tai X hihitti tyylisesti. Mutta kuten sanottu, makuasioita. Aion vielä katsoa mihin toinen osa Hallan mukana sijoittuu, ja jos toivoa saisi, toivoisin tämän Carlosin palaavan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä arvion kanssa, vaikka kirja on minulla vielä kesken. Voi jäädäkin, tuntuu siltä ettei tässä ole mitään, mihin tarttua.
VastaaPoista