Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet

 

Kirjailijat, joita olen tavannut paljon, ovat aina olleet surkeimpia rakastajia joita tielleni on osunut. Tiedätkö miksi? Kun kirjailija rakastelee, hän miettii samalla jo kohtausta, jonka aikoo kokemuksesta kirjoittaa. Jokainen hyväily menee pilalle, koska kirjailija miettii, miten käyttää sitä myöhemmin, jokaisen työnnön pilaa jokin lause. Kun rakastelun aikana tulen sanoneeksi kirjailijalle jotakin, kuulen melkein mielessäni,
kun hän kirjoittaa ”nainen sanoi hiljaa”.

 

On pakko tunnustaa, että tämänkertaiseen lukupiirikokoontumiseen meneminen pikkuisen arveluttaa! Valitsimme viime kerralla seuraavan lukupiirikirjan lähinnä minun ehdotuksestani. Olin jo jonkin aikaa halunnut lukea senegalilaistaustaisen Mohamed Mbougar Sarrin maineikkaan ja palkitun romaanin Miesten syvimmät salaisuudet. Sitä oli ylistetty monella taholla, ja viimeksi törmäsin siihen kuunnellessani Lukujonossa-podcastia, jossa teoksen äänikirjaksi lukenutta Mikko Toiviaista haastatteli Sanna Ruoho. Mikko kehaisi podcastissa tätäkin teosta, ja taas se sai yhden perustelun tulla luetuksi.

Miesten syvimmät salaisuudet on palkittu Goncourt-palkinnolla, sen käännösoikeudet on myyty 35 maahan ja sitä on Ranskassa myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Näin kertoo suomennoksen etulieve. Voin syyttää vain itseäni, etten tajunnut selkeää varoitusmerkkiä eli Goncourt-palkintoa. Se nimittäin myönnetään vuoden parhaalle ja omaperäisimmälle proosateokselle.

Lukupiirillämme on jo aiempaa kokemusta senegalilaistaustaisen kirjailijan Goncourt-voittajateoksesta. Luimme nimittäin Marie NDiayen Kolme vahvaa naista -romaanin, joka kirvoitti kohtalaisen kirpakan keskustelun. Moni oli jättänyt kirjan kesken tai lukenut siitä vain jonkin osan ihan tarkoituksella. Enteet eivät siis ainakaan ole kovin hyvät!

Miesten syvimmät salaisuudet ei ollut ihan sellainen romaani, kuin odotin. Lukukokemusta on vaikea kuvailla, koska itse kirjasta ei tunnu saavan otetta. Se lipeää kaikista määrittely-yrityksistä. Tämä lienee täysin tarkoituksellista, sillä Miesten syvimpien salaisuuksien ytimessä on myyttiset mittasuhteet saava romaani, joka tuntuu pakenevan kaikki määritelmiä ja lipeävän sitä yrittävien otteesta kuin saippuapala.

Pariisissa kirjailijanuraa aloitteleva Senegalista muuttanut Diégane Latyr Faye on saanut vuonna 2018 esikoisromaanistaan ’Tyhjyyden anatomia’ hyvät arviot ja häntä on sen perusteella kutsuttu nuoreksi lupaavaksi afrikkalaiskirjailijaksi.  

Jo lukioaikoinaan Senegalissa Diégane törmäsi arvoitukselliseen senegalilaislähtöiseen pariisilaiskirjailija T. C. Elimaneen ja tämän teokseen ’Epäinhimillisyyden labyrintti’. Kirjailijan ja kirjan eriskummallinen tarina herätti Diéganen mielenkiinnon. Salaperäinen Elimane julkaisi kirjansa vuonna 1938. Se herätti ilmestymisensä jälkeen paljon myönteistä, innostunutta huomiota. Pian kuitenkin tilanne muuttui. Teosta alettiin syyttää plagiaatiksi ja sen kustantaja päätti vetää painoksen pois markkinoilta. Kirjailija Elimane katosi heti tämän jälkeen jäljettömiin.

Vuonna 2018 Pariisissa Diégane kohtaa maineikkaan senegalilaiskirjailija Marème Siga D:n, jonka kanssa hän aloittaa jonkinlaisen rakkaus- ja seksisuhteen, mutta jolta hän ennen kaikkea saa lopulta käsiinsä yhden kappaleen T. C. Elimanen romaania ’Epäinhimillisyyden labyrintti’. Hän ahmii kirjan ja on todella vaikuttunut. Alkaa pakkomielteinen yritys selvittää, mitä vuonna 1938 oikein tapahtui. Oliko plagiaattisyytöksissä perää? Kuinka paljon ajalle tyypilliset rankan rasistiset ennakkoluulot vaikuttivat asiaan? Minne Elimane katosi? Ja ennen kaikkea, oliko Elimane kirjoittanut jatkoa kirjalleen ja jos oli, missä tuo teksti nyt oli?

Diagéne käyttää lukemattomia tunteja penkoessaan arkistoja ja seuratessaan mitättömiltä vaikuttavia johtolankoja. Hän pääsee kuin pääseekin lopulta jäljille ja saa yllättäviltä tahoilta kaivattua lisävalaistusta merkilliseen tarinaan. Projekti vie hänet myös takaisin kotiin Senegaliin, vaikka se on suurin piirtein viimeinen asia, jonka hän haluaisi tehdä.

Romaanin lukeminen on kuin labyrintissa kulkemista. Aina välillä tuntuu, että on harhaillut täysin sivuraiteille ja päätynyt umpikujaan, mutta sitten taas avautuu uusi reitti, jota lähtee innoissaan seuraamaan. Kuka milloinkin kertoo, missä ajassa ollaan? Aivan samoin tapahtuu Diagéneelle. Hän kadottaa moneen otteeseen Elimanen jäljet, mutta sitten kuin kohtalon oikusta joku paljastaa uuden tiedonmurusen tai johtolangan, jota hän lähtee uusin voimin jäljittämään.

Yritin myös kuunnella Miesten syvimpiä salaisuuksia, mutta siitä ei tullut lopulta mitään. Teos vaati ainakin minulta suurempaa keskittymistä kuin mitä kuuntelemalla pystyin saavuttamaan. Tekstiin on upotettu erilaisia tekstilajeja, jotka erottuvat otsikoinnein ja kirjasinlajien vaihdoksin painetusta tekstistä. Näiden sävyjen erottaminen äänikirjasta ei minulle onnistunut.

Kirjallisuusihmiselle romaani on melkoinen runsaudensarvi. Kirjailija kertoo, millaista on kirjoittaa ja julkaista teos nykypäivän Ranskassa, kun on etniseltä taustaltaan afrikkalainen, entisen siirtomaan alkuperäiskansan edustaja. Samalla hän tutkii, millaista se on ollut 1930-luvun Ranskassa. Erona tuntuu olevan lähinnä, kuinka avoimesti rasistiset ennakkoluulot ilmaistaan. Kirjoista, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, julkaisemisesta, kritiikistä, lukemisesta ja tarinankerronnasta romaanissa puhutaan loputtomasti. Tajusin nopeasti, että jos aion poimia talteen kaikki näihin aiheisiin liittyvät sitaatit, saan pian kopioida koko kirjan tekstin itselleni muistiin.

Miesten syvimmät salaisuudet kertoo edellä esitetyn lisäksi muun muassa Ranskan harjoittamasta kolonialismista ja sen seurauksista, Senegalin lähihistorian raakuuksista, Ranskaan muuttaneiden senegalilaisten kokemasta ulkopuolisuudesta, toiseudesta ja syrjinnästä sekä Senegalin rikkaasta kansanperinteestä ja värikkäistä uskomuksista.

Romaanin lukeminen oli työlästä, mutta loppujen lopuksi palkitsevaa. Lukupiiriin kuulumisen yksi tarkoitus ainakin minulle on oman lukemisen laajentaminen sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle, ja se nyt ainakin toteutui. Vaikka en voi sanoa varsinaisesti nauttineeni lukemisesta tai viihtyneeni kirjan parissa, tunnistan ja tunnustan sen taituruuden. Kyllä tämä lukea kannatti. Tosin edelleen vähän hirvittää, mitä muut lukupiiriläiset tästä sanovat! Lupasin myös itselleni, etten enää tällä kaudella tee kirjavalintaehdotusta…

 

”Merkkiteoksessa ei ole aihetta, se ei kerro mistään, siinä ainoastaan yritetään sanoa tai keksiä jotakin, mutta sanaan ainoastaan sisältyy jo kaikki, ja myös sanaan jotakin sisältyy jo kaikki.”

 

Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet (La plus secrète mémoire des hommes)
Suom. Marja Luoma, Sampsa Peltonen.
Gummerus, 2022. 464 s.
Äänikirjan lukija Mikko Toiviainen.

Lainattu kirjastosta.