”Isoisoisästäni tuli siirtolainen jäämällä paikoilleen. Hän oli häiritsevä poikkeama. Hän ei sopinut yhteen sen yhtenäisyyttä rakentavan tarinan kanssa, jota suomalaisille kerrottiin evakkoon lähteneistä. Sitä tarinaa rakennettiin jo heti sodan päätyttyä, mutta se ei ollut alussa niin rikkumaton kuin myöhemmin annettiin ymmärtää.”
Toimittaja Antti Järven tietokirja Minne katosi
Antti Järvi? herätti huomiota jo viime syksynä kirjamessujen aikaan. Nimi
on jotenkin kutkuttava, ja ensikuulemalta tosiaan tuli mieleen jokin eksistentialistinen
esseekokoelma. Mutta sellaisestahan ei ole ollenkaan kysymys, vai onko vähäsen sittenkin?
Muistaakseni Helsingin kirjamessuluetteloon olin itsekin
ruksinut Järven haastattelun messuohjelmaani, mutta lopulta kävi niin, että
tytär kävi sen kuuntelemassa. Häntäkin oli teoksen aihe alkanut kiinnostaa,
joten merkitsimme sen tulevaisuudessa hankittavien kirjojen listalle.
Seuraavaksi Antti Järvi pokkasi tästä teoksesta vuoden 2023
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, joten teoksen tarina alkoi tulla
tutuksi. Joulukuun alussa vietettävillä Tampereen Kirjafestareilla ovat yleensä
Finlandia-voittajat esiintymässä, joten meitä onnisti ja pääsimme kuulemaan hyvän
haastattelun teoksen tiimoilta. Innostuin aiheesta niin, että päätin samoin tein
käydä ostamassa kirjan ja pyytämässä siihen tekijältä nimmarin. Uskalsin jopa
muutaman sanan Antti Järven kanssa vaihtaa siellä messuhallin nurkkauksessa.
Teoksen alaotsikko selventää melko tyhjentävästi, mistä kirjassa
on kyse: ’Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja
luovutettuun Karjalaan jääneistä’.
Toukokuussa 2020 Antti Järven setä Olli otti pitkästä aikaa
yhteyttä. Hän toivoi, että Antti Järvi selvittäisi, mitä tämän täysnimikaimalle,
Olli-sedän isoisälle ja Antti Järven isoisoisälle tapahtui. Vanhempi Antti
Järvi nimittäin jäi maaliskuussa 1940 Laatokan rannalla Lahdenpohjan kylässä
sijainneeseen kotiinsa, kun lähes kaikki muut alueen asukkaat, Antti Järven
perhe mukaan lukien, evakuoitiin uuden rajan taakse Suomeen.
Suvussa oli kerrottu Antti Järvestä, tämän ratkaisusta ja
kohtalosta useita erilaisia versioita, mutta lähinnä asiasta oli vaiettu.
Nuorempi Antti Järvikin muisteli kuulleensa lapsena vanhemman Antti Järven
loikanneen, mutta ei ollut ymmärtänyt, mitä sillä oikein tarkoitettiin.
Spekuloitiin sillä vaihtoehdolla, että Antti Järvellä olisi ollut avioliiton ohessa
jokin rakkaussuhde, toinen nainen, jonka takia hän olisi jättänyt perheensä ja
kotimaansa. Vai oliko Antti Järvi kenties vakooja?
Joka tapauksessa Antti Järven tapaus kuulostaa hyvin
poikkeukselliselta. Kun toimittaja Antti Järvi ryhtyy asiaa penkomaan, hän
havaitsee, että isoisoisä ei suinkaan ollut ainoa laatuaan, vaan rajan taakse
jättäytyi muitakin suomalaisia, kuka mistäkin syystä. Pieni joukko heistä oli
entuudestaan vanhemman Antti Järven tuttuja.
Tutkimustyö ei ihan kylmiltään innostanut Järveä, mutta
melko nopeasti hän huomasi aiheen vievän hänet mennessään. Lapsuus- ja
nuoruusmuistot pulpahtelivat pintaan, asiat alkoivat saada kytköksiä ja
merkityksiä. Edessä oli kuitenkin valtava urakka, mutta se oli samalla hyvin
kiehtova. Omat hankaluutensa työhön heittivät ensin yhä vain jatkunut pandemia,
sitten Venäjän aloittama hyökkäyssota.
Tutkimus nimittäin vie vääjäämättä itärajan taakse, lopulta
hyvin kauas itään. Antti Järvi siis jäi Neuvostoliiton valtaamaan Karjalaan.
Jälkikäteen on helppoa sanoa, että päätös ei ehkä ollut kovin viisas, vaan oikeasti
hengenvaarallinen. Stalinin vainot eivät jättäneet maahan loikanneita
vihollismaan entisiä kansalaisia huomiotta, sen sai Antti Järvi kumppaneineen karvaasti
kokea. Toimittaja Antti Järvi kuitenkin onnistuu kokoamaan hankalan palapelin
ja selvittämään suuren osan isoisoisänsä vaiheista ja myös lopullisen
määränpään. Mutta mitkä olivat olleet Antti Järven todelliset motiivit
valinnalleen?
Kirjan lopun kiitoksissa Järvi toteaa, ettei teos ole
historiallinen tutkimus eikä tutkimus kaikista luovutetulla alueelle jääneistä
henkilöistä. Historiaa harrastavana lukijana nautin Minne katosi Antti
Järvi? -tietokirjan lukemisesta kovasti. Oli hieno kokemus päästä mukaan etsimään
välillä hyvinkin hauraiksi hiipuneita johtolankoja, penkomaan arkistojen kätköjä
ja matkustamaan halki postpandemian kynsissä kärvistelevän Venäjän. Antti Järvi
kertoo paitsi isoisoisänsä ja tämän kanssa kohtalonsa jakaneiden ihmisten mielenkiintoisen ja koskettavan tarinan myös antoisan
tarinan kirjan tekemisestä.
Samalla toimittaja Antti Järvi joutuu pohdiskelemaan niitä eksistentiaalisia kysymyksiäkin. Kuka hän on, millainen historia hänellä ja suvulla on ja miten yhden yksilön aikanaan tekemä yksi ratkaisu on muuttanut niin monen ihmisen elämänkulun. Miksi asioista mieluummin vaietaan kuin puhutaan? Miten 'virallinen' totuus eroaa siitä, mitä oikeasti tapahtui? Millaista tarinaa me suomalaiset kerromme omasta historiastamme ja samalla itsestämme?
Aihe on verrattoman kutkuttava edelleen, ja lukisin
mielelläni aiheesta lisääkin. Vinkkaan tuonne loppuun muutaman aihepiiriä
sivuavan vinkin kaunokirjallisuuden puolelta. Ne osaltaan paljastavat, kuin
häilyvä ja molempiin suuntiin vuotava raja on aina ollut. Se on valtioiden
keinotekoisesti päättämä ja vetämä, eivätkä ihmiset, historian jalkoihin jäävät
yksilöt, aina suostu sopeutumaan arjen kannalta mielivaltaisilta tuntuviin päätöksiin.
Opin jälleen senkin, miten paljon tarinoita on kerrottavana
niinkin loppuun kalutulta tuntuvasta aiheesta kuin sotien ajasta. Millaisia
ihmiskohtaloita lukujen taakse kätkeytyykään! Niistä jokainen ansaitsisi tulla
kerrotuksi. Kiitos, Antti Järvi, että pääsin tälle matkalle menneisyyteen.
Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? - Kertomus kadonneesta isoisoisästä
ja luovutettuun Karjalaan jääneistä
Gummerus 2023. 374 s.
Äänikirjan lukija Ilkka Villi.
Ostettu.
LYLLin lukupiirin lukupiirikirja 17.4.2024.
Aiheeseen liittyviä lukuvinkkejä:
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
Merja Mäki: Itki toisenkin
Tämä oli kertakaikkisen kiinnostava teos ja yllättävän jännittävä! Taisin kuunnella tämän äänikirjana ja eläydyin kyllä vahvasti tunnelmaan jännittäessäni, mitä tutkimuksissa selviää.
VastaaPoistaVaikka kyse on yhdestä suvusta ja yhdestä kadonneesta ihmisistä, niin tämäntyyppisiä tarinoita taitaa löytyä melkein joka suvusta: on joku unholaan painunut kipeä asia, kadonnut, musta lammas tai muu elefantti olohuoneessa, josta ei puhuta.