Muhkeat, hyvin kirjoitetut viihteelliset historialliset
romaanit ja romaanisarjat ovat aina tervetulleita! Niinpä ilahduin kovasti, kun
huomasin Kaisa Viitalan Klaanin vieraana -romaanin esittelyn
kirjailijan omilla Facebook-sivuilla ja kustantamon kevään 2024 luettelossa:
”Kun arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa tanssiaisissa
ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin, hän päättää, että tapaaminen saa jäädä
viimeiseksi. Agnesin on vaikea ymmärtää, mitä muut röyhkeässä vuoriston
villissä näkevät – mieshän on jakobiittikapinallisia eli maanpetturi! Sitä
paitsi Agnes on raajarikko, joten tuskin kukaan mies hänestä kiinnostuukaan.
Kohtalokkaan valheen vuoksi Agnes päätyy kuitenkin viettämään talvea Fingalin
suvun linnassa, kaukana kotoa, ja huomaa olevansa keskellä mutkikasta valtataistelua
klaanin herruudesta.”
Luvassa on siis kiehtova miljöö eli 1700-luvun alun Englanti ja erityisesti
Skotlannin Ylämaa, seikkailua ja riipivää romantiikkaa. Romanttisen juonen
peruskuvio on selvä jo takakansitekstin perusteella, mutta sehän ei tämän genren
faneja haittaa hitustakaan, jos vain kaikki muu sen ympärillä toimii ja juoneen
on saatu jotain omintakeista maustettakin.
Kaisa Viitala on historioitsija ja viestinnän ammattilainen
sekä todella pitkän linjan kirjailija, joten lukija voi huolettomin mielin
avata kirjan kannet ja antautua vetävän tarinan vietäväksi.
Agnes on virkistävän erilainen romanttisen viihteen sankaritar
synnynnäisen vammansa takia. Jalkojen jonkinlaisen epämuodostuman seurauksena
hänen on vaikea kävellä ja moni muukin terveelle ihmiselle itsestään selvä
toiminto aiheuttaa paitsi päänvaivaa myös kovaa kipua ja särkyä. Tukevan
kävelykepin avulla hän pääsee hyvinä päivinä ihan kohtuullisesti kävelemään,
mutta arki edellyttää monenlaisia apuvälineitä ja apulaisia sujuakseen edes
kohtuullisesti.
Agnes on perheensä ainoa, kaivattu lapsi, ja vanhemmat ovat
aina olleet hänen tukenaan ja turvanaan sekä kannustaneet aktiiviseen elämään.
Se ei ollut 1700-luvulla säätyläispiireissäkään tavallista, ja Agnesin
ilmestymistä esimerkiksi tanssiaisiin pidetäänkin pöyristyttävänä, röyhkeänä ja
nolostuttavana sen mukaan, kenen näkökulmasta asiaa katsotaan.
Vanhemmat ovat kuitenkin purjehtineet Amerikkaan ja lähettäneet tyttärensä isän veljen ja tämän perheen hoiviin Edinburghiin. Omahyväiset ja
ylemmyydentuntoiset Colin-setä ja Lily-serkku kohtelevat Agnesta pöyristyttävästi,
mutta onneksi Emily-täti ja erityisesti talon palveluskuntaan kuuluva räväkkäotteinen
Millie ovat toista maata. Agnes on älykäs, kaunis ja varakas, mutta koska hän on
rampa raajarikko, hänen mahdollisuutensa ovat kovin kapeat, jos kauniisti
sanotaan.
Mutta kuten sanottu, tanssiaisiin Agneskin lähtee. Kaikkien yllätykseksi
ja nuorten naisten suureksi kiihtymykseksi sinne tupsahtaa myös rikollisen
komea ja käytöksellään yleistä paheksuntaa herättävä skotti Fingal MacTorrian. Sitten
onkin vain loppuromaanin verran jännitettävä, miten heistä oikein tulee pari.
Kaikki mahdolliset esteet, hankaluudet, ennakkoluulot ja väärinkäsitykset on
totisesti vedetty peliin, jotta niin ei kävisi. Riittääkö Agnesin
päättäväisyys? Onko rakkaus lopulta suurin voima?
Koska Agnes joutuu koko ajan ja kaikissa tilanteissa miettimään
omaa liikkumistaan, selviytymistään sekä terveyttään, miljöö avautuu lukijalle
ihan uudenlaisesta kulmasta. Vanha vetoinen kivilinna keskellä joulukuista
nummimaisemaa 1700-luvun mukavuuksilla varustettuna ei varmasti olisi ollut
kaikkein helpoin asuinpaikka terveillekään, mutta Agnes joutuu kohtaamaan hankaluudet
alituisilla ekstrakierteillä.
Onneksi Agnes ei ole sen paremmin itsesäälissä rypevä raukka
kuin mikään yliluonnollisen vahva pyhimyskään, vaan ihan normaali nuori nainen.
Kivut ja hankaluudet kuluttavat, väsyttävät, harmittavat ja välillä
itkettävätkin. Mutta hän ei jää säälimään itseään liian pitkäksi aikaa, vaan
tarttuu taas uuteen toimeen päättäväisenä realistina. Hän toteaa itsekin, että
hänen ei tule koskaan kokemaan mitään ihmeparantumista, joten on elettävä ja
kelvattava sellaisena kuin on. Hän tekee myös virheitä ja vääriä päätöksiä ja
joutuu kärsimään monista niistä nahoissaan ja ainakin sielussaan. Perin inhimillistä
siis!
Agnes on romaanin ehdoton päähenkilö, joten on mainiota,
että hänestä piirtyy mukavan moniulotteinen kuva. Vähintäänkin yhtä paljon
ihastuin myös tomeraan ja sanavalmiiseen Millieen, joka jo alkusivuilla ottaa
Agnes-neidin suojelukseensa ja matkustaa tämän mukana kauas pohjoiseen. Millie
ei masennu kielivaikeuksista eikä turhaan kumartele kuvia. Jos joku uskaltaa
pahoittaa hänen Agnes-neitinsä mielen, saa tämä kyllä totisesti tuta!
Klaanin vieraana aloittaa Nummien kutsu -trilogian, jonka
toinen osa Klaanin suojeluksessa ilmestyy näillä näkymin keväällä 2025.
Se on vallan mainio uutinen, sillä Agnesin ja Millien tarinalle (ja joo, totta
kai myös Fingalin!) odotan jo kovasti jatkoa.
Klaanin vieraana -romaania on markkinoitu vetoamalla Diana Gabaldonin
ja Outlander-sarjan faneihin, mutta en oikein sille näe sen kummempaa
perustetta. Skotteja, Ylämaa ja verenhimoisia punatakkeja on molemmissa, mutta
ihan omilla ansioillaan Viitalan teos pärjää mainiosti. Mikään ei tietenkään
estä pitämästä molemmista.
Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Karisto 2024. 460 s.
Äänikirjan lukija Emma Louhivuori.
Kansi Timo Numminen.
Ennakkokappale kustantajalta. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti