Kaarina Griffiths: Lintumies #dekkariviikko

 

Kirjailija, toimittaja ja terapeutti Kaarina Griffiths on asunut useita vuosia Englannissa karunkauniilla Cornwallin rannikolla, jonne hän on nyt päättänyt sijoittaa kokonaisen dekkarisarjan nimeltä Cornwall-mysteerit. Sarjan toinen osa Lintumies on ilmestynyt tänä keväänä ja saavuttanut ilmeistä suosiota suomalaisten brittidekkarifanien keskuudessa, eikä suotta. Griffiths yhdistelee mukavasti cozy crimen, arvoitusdekkarin ja poliisiromaanin aineksia.

Olen sarjan aloitusosa Meren syliin -dekkarin yhteydessä tehnyt selkoa Griffithsin tuotannosta ja sen teosten keskinäisistä yhteyksistä, joten en nyt tässä enää sen enempää avaa sitä. Sanon kuitenkin, että on edelleen ilahduttavaa nähdä, miten kirjoittaja on ripeästi kehittynyt ja nyt Lintumiehen ilmestyttyä voidaan jo todeta, että Kaarina Griffiths on ansaitusti vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa dekkarikentässä.

Kun nyt on sarjassa ilmestynyt kaksi dekkaria, voinee jo todeta, millaisista aineksista sarja muodostuu. Miljöönä on siis kuvauksellinen Cornwallin merenranta ja sen pittoreskit pikkukylät. Meren syliin -dekkarin tapahtumat sijoittuvat pieneen St Serenin kylään ja Lintumiehen taas lossimatkan takana saaressa sijaitsevaan vähän eristyneeseen Mawnan Smithin kylään.

Kummassakin pikkukylässä tapahtuu rikossarja, joka kytkeytyy paikalliseen kansanperinteeseen. St Serenin kylässä kerrotaan tarinaa merenneidosta, joka houkutteli kylän papin mukaansa, ja kun rantaluolasta löytyy merenneitoasuun puettu nuoren naisen ruumis, aletaan huhuta vanhan tarun liittymisestä murhaan. Mawnan Smithissä taas on kerrottu tarinaa Lintumiehestä, isosta linnunhahmoisesta ilmestyksestä, jonka näkeminen on tiennyt huonoa onnea, jopa kuolemaa. Kun Lintumies taas ilmestyy ja pian löytyy läheltä omituisesti aseteltu ruumis, lähtevät huhut liikkeelle kuin kulovalkea.

Kummassakaan rikosvyyhdissä ei lopulta ole kyse mistään yliluonnollisesta, vaan murhaajat vain ovelasti hyödyntävät paikallisia tarinoita ja lietsovat niiden avulla villejä huhuja ja pelkojakin. Molemmissa osissa on mukana mielenkiintoista kuvataidetta, mikä tuo mukavan lisänsä tarinoihin.

Sarjassa rikoksia ratkovat ja julmia rikollisia jahtaavat rikostarkastaja Paul Diggins ja profiloija Antti Honkanen, jotka ovat toiseen osaan tultaessa jo ystävystyneet taannoisten hankausten jälkeen.

Pidän kovasti Griffithsin dekkareiden vahvasta Suomi-kytköksestä. Antti Honkanen on suomalainen psykologi, joka on sattumusten kautta päätynyt isännöimään vaimonsa perintökartanoa Cornwalliin. Paul Diggins ystävystyi Meren syliin -dekkarin tuoksinassa suomalaisen naisen kanssa ja pitää tähän tiiviihkösti yhteyttä. Kun kerran kirjailijalla on vahvat kytkennät kahteen maahan, se saa mielestäni kernaasti näkyä myös tarinassa.

Rakennuttaja Logan Denzellin ruumis löydetään Mawnan Smithin kirkon pihalta. Ruumis on aseteltu näyttämään siltä, että Logan on pudonnut – tai pudotettu – alas kellotornista. Lisäksi miehen kummastakin sieraimesta törröttää musta linnun sulka. Poliisit löytävät Loganin suusta paperirullan, jolle on kirjoitettu vain kaksi sanaa: keskiviikko, veri.

Kun rikostarkastaja Diggins tiimeineen alkaa jututtaa kylän väkeä, selviää, että edellisiltana myyttinen Lintumies on näyttäytynyt kirkontornissa vuosikymmenten tauon jälkeen. Diggins tekee oitis ratkaisun kutsua Antti Honkanen mukaan tutkimaan tapausta. Ruumiin suusta löytynyt lappunen tuntuu lupaavan, että uhreja on tulossa lisääkin. Lisäksi lintumiesmyytti vaikuttaa juuri sellaiselta ainekselta, jossa Honkasen taidot ovat tarpeen.

Loganin tappamiseen ei oikein tunnu löytyvän kunnon motiivia, vaikka hän onkin ollut varsin aggressiivinen tontinhankinnassaan, eivätkä kaikki pidä hänen ja hänen liikekumppaninsa taidefestivaaleistakaan. Mutta kuka sellaisten syiden takia tekisi murhan? Sitä on vaikea käsittää.

Myös kylän hyvin eksentrinen erakko Branok, joka elelee syrjäisessä mökissään vain kesy Cleo-korppi seuranaan, tuntuu alusta asti liittyvän jotenkin tapaukseen. Huhun mukaan Branokilla olisi hallussaan sopivat siivet Lintumiehenä esiintymiseen. Mutta vanha erakko ei halua kommunikoida ainakaan englanniksi, eikä kornillakaan kovin vuolaasti. Joku on kuitenkin varastanut mieheltä vanhan valokuvan, jossa näyttäisi Branokin tekemän piirroksen perusteella olevan natsiupseeri muutaman paikallisen miehen seurassa. Keitä miehet ovat, miksi natsiupseeri olisi sotavuosina käynyt Mawnan Smithissä ja kuka varastaisi vanhan kuvan?

Uusia väkivallantekoja, uhkauksia, vihjeitä ja lopulta ruumiskin vielä tulee lisää, ennen kuin monimutkainen arvoitus on saatu onnellisesti selvitettyä. Samalla on taas tutustuttu paremmin sympaattiseen rikostarkastaja Digginsiin ja Antti Honkaseen, jonka yksityiselämässä tuntuu olevan jokin isompi muutos tuloillaan. On mukava tietää, että heidät vielä tapaa!

Kaarina Griffiths: Lintumies
Otava 2024. 384 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

 

Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024 on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo Jokisen Satuttamisten summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna. Julkaisen ensi viikon tiistaina eli 18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana olevissa blogeissa julkaistuista dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

 

Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.