Jäi harmittamaan, että en viime syksynä saanut aikaiseksi
kirjoittaa blogijuttua Kaisu Tuokon esikoisdekkarista Kosto. Sain
kuitenkin haastatella Kaisu Tuokkoa ja toista esikoisdekkaristia Jussi
Simolaa Turun kirjamessuilla, joten jutunainekset olisivat hyvinkin olleet
koossa. Tie helvettiin on kuitenkin kivetty hyvillä aikomuksilla, minullakin.
Yritän nyt paikata tuota mokaani kirjoittamalla jutun Koston
jatko-osasta Yksin, joka ilmestyi toukokuussa. Kirjat ovat osa Eevi
Manner -sarjaa, johon on tulossa vielä useita osia. Muistaakseni kirjailija
kertoi taannoisessa haastattelussa, että hänellä on aihiot ainakin kuuteen
kirjaan.
Eevi Manner on idylliseen Kristiinankaupunkiin paluumuuttanut
paikallislehden toimittaja. Eevin yksityiselämän merkittävin asia on
lapsettomuus. Miehensä Mirekin kanssa Eevi on yrittänyt lasta jo pitkään, ja
menossa on viimeinen raskas lapsettomuushoito. Eevi on päättänyt, että enempää
hoitoja ja pettymyksiä hän ei enää kestä.
Sarjan ensimmäisessä osassa Eevi törmäsi penkomansa rikosjutun
yhteydessä nuoruudenrakkauteensa Matsiin, joka työskentelee rikostutkijana
Vaasan poliisissa mutta koska on toistaiseksi muuttanut perheen mökille, vastaa
hän rikostutkinnasta Kristiinankaupungissa ja lähialueilla, ainakin
toistaiseksi.
Eevin ja Matsin nuoruuden aikainen rakkaussuhde on päättynyt
traumaattisesti, ja se aiheuttaa koko joukon jännitteitä heidän välilleen,
mutta vähitellen ammatillinen yhteistyö on alkanut sujua. Mutta janottaako
vanha suola?
Yksin-dekkari alkaa tehokkaasti, sillä heti alkuun
Myllykalliolta löytyy vanhan naisen pahoinpidelty ruumis. Naisella on jalassaan
paikallisen hoitokodin sukat. Ne ovatkin alkuun ainoa johtolanka, jonka avulla
poliisi yrittää selvittää ruumiin henkilöyden. Kyseisestä hoitokodista ei
kuitenkaan puutu yhtään asukasta.
Ruumislöytö kuohuttaa pikkukaupunkia, ja Eevi päättää ryhtyä
kirjoittamaan artikkelia vanhusten kohtelusta hoitokodeissa. Samalla voisi
vähän pöyhiä rikosjuttuakin hyvän skuupin toivossa.
Sekä Eevi että poliisit Matsin johdolla etenevät
tutkimuksissa verkkaisesti. Samaan aikaan kummallakin on tahoillaan koko joukko
muita ongelmia, joiden kanssa painia.
Eevi siis valmistautuu jälleen kerran raskaaseen
lapsettomuushoitojaksoon. Sen lisäksi vanha vainooja on löytänyt hänet
Kristiinankaupungista ja alkanut lähetellä taas uhkaavia viestejä.
Hyväsydämisyyskin teettää töitä. Ensin Matsin narkkaripikkuveli Lasse haluaa
majoittua Eevin luo, sitten paikalle tupsahtaa vanha koulukaveri Leea kahden
lapsensa kanssa aviomiehen käytöksen alettua mennä liian pelottavaksi. Mirekin
pinna alkaa myös kiristyä.
Lassen ilmestyminen kaupunkiin on Matsille ikävä yllätys.
Veljesten välit ovat olleet totaalisesti poikki vuosia, ja Mats on vannottanut
Lassea pysymään poissa Kristiinankaupungista. Veljen näkeminen nostaa pintaan
ikäviä asioita miesten lapsuudesta ja nuoruudesta. Välit vaimon kanssa ovat
kireät, eikä tilannetta helpota, että Italiassa reissaavaan poikaan ei saada
yhteyttä.
Kaikkien näiden asioiden tuoksinassa varsinainen
rikostutkinta tuntuu paikoin painuvan harmillisesti taka-alalle. Asetelma kun
kuitenkin on varsin kutkuttava. Kuka vanha nainen oikein oli, miten hän joutui
vähissä vaatteissa Myllykalliolle ja miksi kukaan ei tunnu kaipaavan häntä?
Lukijan kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä yllättävän
monet juonisäikeet alkavat lopulta kietoutua yhteen. Loppuhuipennuksena on
vielä jännittävä takaa-ajokohtaus, joka nostattaa mukavasti sykettä. Ja ihan
loppuun Tuokko on säästänyt kunnon koukun! Lukija on naulattu tiukasti
odottamaan seuraavaa osaa!
Tyyliltään Eevi Manner -sarja on siis kepeähköä, cozy crimen
suuntaan vahvasti kallellaan olevaa dekkaria, jossa päähenkilöiden
ihmissuhdekuvioilla on vähintään saman verran painoa kuin runkona toimivalla
rikosjuonella. Tämä on selvästi tietoinen ratkaisu, sillä Tuokolla on kyllä
hallussaan myös kimuranttien ja koukuttavien murhajuonien punonta. Jos siis
asettaa odotushorisonttinsa oikeaan asentoon, viihtyy Eevin ja Matsin parissa
varmasti ihan mainiosti. Tiukkatahtista jännäriä etsivien sen sijaan
kannattanee suunnata katseensa jonnekin muualle.
Rikosjuonet kirjoissa ovat itsenäiset, ja kirjailija on
pitänyt visusti huolen, että Koston rikosjuonesta ei tihku pihaustakaan
tähän kakkososaan. Sen sijaan noiden ihmissuhdekuvioiden ja esimerkiksi Eevin
menneisyyden aaveita koskevan juonilinjan takia sarjaa kannattaisi lukea järjestyksessä.
Dekkarisarjan miljöönä toimiva pittoreski Kristiinankaupunki
on yksi syy sarjan vetovoimaan. En vielä Kristiinankaupungissa käynyt, mutta
arvatkaa vain, haluaisinko mennä! Suloiset puutarhat ja ihanat vanhat pikkukadut
houkuttavat seireenin lailla, niin rakastavasti Tuokko niitä kuvaa.
Ilahduttavasti myös reaalimaailman Kristiinankaupunki on
ottanut ojennetun matkailuvinkin vastaan ja aloittanut tänä kesänä aivan loistavan
konseptin eli Kaisun ja Eevin jalanjäljissä -kävelykierrokset! Jokaisella
pikkukaupungilla pitäisi olla oma dekkarisarjansa, eik vaa?
Kaisu Tuokko: Yksin
Eevi Manner 2.
Otava 2024. 303 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024
on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo
kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä
vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo Jokisen Satuttamisten
summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna.
Julkaisen ensi viikon tiistaina eli 18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana
olevissa blogeissa julkaistuista dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit
löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa seuraamaan!
Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on
vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden
ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi
vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää
vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden
parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia.
Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin
kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti