Sivut

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Kaisu Tuokko: Yksin #dekkariviikko

 




Jäi harmittamaan, että en viime syksynä saanut aikaiseksi kirjoittaa blogijuttua Kaisu Tuokon esikoisdekkarista Kosto. Sain kuitenkin haastatella Kaisu Tuokkoa ja toista esikoisdekkaristia Jussi Simolaa Turun kirjamessuilla, joten jutunainekset olisivat hyvinkin olleet koossa. Tie helvettiin on kuitenkin kivetty hyvillä aikomuksilla, minullakin.

Yritän nyt paikata tuota mokaani kirjoittamalla jutun Koston jatko-osasta Yksin, joka ilmestyi toukokuussa. Kirjat ovat osa Eevi Manner -sarjaa, johon on tulossa vielä useita osia. Muistaakseni kirjailija kertoi taannoisessa haastattelussa, että hänellä on aihiot ainakin kuuteen kirjaan.

Eevi Manner on idylliseen Kristiinankaupunkiin paluumuuttanut paikallislehden toimittaja. Eevin yksityiselämän merkittävin asia on lapsettomuus. Miehensä Mirekin kanssa Eevi on yrittänyt lasta jo pitkään, ja menossa on viimeinen raskas lapsettomuushoito. Eevi on päättänyt, että enempää hoitoja ja pettymyksiä hän ei enää kestä.

Sarjan ensimmäisessä osassa Eevi törmäsi penkomansa rikosjutun yhteydessä nuoruudenrakkauteensa Matsiin, joka työskentelee rikostutkijana Vaasan poliisissa mutta koska on toistaiseksi muuttanut perheen mökille, vastaa hän rikostutkinnasta Kristiinankaupungissa ja lähialueilla, ainakin toistaiseksi.

Eevin ja Matsin nuoruuden aikainen rakkaussuhde on päättynyt traumaattisesti, ja se aiheuttaa koko joukon jännitteitä heidän välilleen, mutta vähitellen ammatillinen yhteistyö on alkanut sujua. Mutta janottaako vanha suola?

Yksin-dekkari alkaa tehokkaasti, sillä heti alkuun Myllykalliolta löytyy vanhan naisen pahoinpidelty ruumis. Naisella on jalassaan paikallisen hoitokodin sukat. Ne ovatkin alkuun ainoa johtolanka, jonka avulla poliisi yrittää selvittää ruumiin henkilöyden. Kyseisestä hoitokodista ei kuitenkaan puutu yhtään asukasta.

Ruumislöytö kuohuttaa pikkukaupunkia, ja Eevi päättää ryhtyä kirjoittamaan artikkelia vanhusten kohtelusta hoitokodeissa. Samalla voisi vähän pöyhiä rikosjuttuakin hyvän skuupin toivossa.

Sekä Eevi että poliisit Matsin johdolla etenevät tutkimuksissa verkkaisesti. Samaan aikaan kummallakin on tahoillaan koko joukko muita ongelmia, joiden kanssa painia.

Eevi siis valmistautuu jälleen kerran raskaaseen lapsettomuushoitojaksoon. Sen lisäksi vanha vainooja on löytänyt hänet Kristiinankaupungista ja alkanut lähetellä taas uhkaavia viestejä. Hyväsydämisyyskin teettää töitä. Ensin Matsin narkkaripikkuveli Lasse haluaa majoittua Eevin luo, sitten paikalle tupsahtaa vanha koulukaveri Leea kahden lapsensa kanssa aviomiehen käytöksen alettua mennä liian pelottavaksi. Mirekin pinna alkaa myös kiristyä.

Lassen ilmestyminen kaupunkiin on Matsille ikävä yllätys. Veljesten välit ovat olleet totaalisesti poikki vuosia, ja Mats on vannottanut Lassea pysymään poissa Kristiinankaupungista. Veljen näkeminen nostaa pintaan ikäviä asioita miesten lapsuudesta ja nuoruudesta. Välit vaimon kanssa ovat kireät, eikä tilannetta helpota, että Italiassa reissaavaan poikaan ei saada yhteyttä.

Kaikkien näiden asioiden tuoksinassa varsinainen rikostutkinta tuntuu paikoin painuvan harmillisesti taka-alalle. Asetelma kun kuitenkin on varsin kutkuttava. Kuka vanha nainen oikein oli, miten hän joutui vähissä vaatteissa Myllykalliolle ja miksi kukaan ei tunnu kaipaavan häntä?

Lukijan kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä yllättävän monet juonisäikeet alkavat lopulta kietoutua yhteen. Loppuhuipennuksena on vielä jännittävä takaa-ajokohtaus, joka nostattaa mukavasti sykettä. Ja ihan loppuun Tuokko on säästänyt kunnon koukun! Lukija on naulattu tiukasti odottamaan seuraavaa osaa!

Tyyliltään Eevi Manner -sarja on siis kepeähköä, cozy crimen suuntaan vahvasti kallellaan olevaa dekkaria, jossa päähenkilöiden ihmissuhdekuvioilla on vähintään saman verran painoa kuin runkona toimivalla rikosjuonella. Tämä on selvästi tietoinen ratkaisu, sillä Tuokolla on kyllä hallussaan myös kimuranttien ja koukuttavien murhajuonien punonta. Jos siis asettaa odotushorisonttinsa oikeaan asentoon, viihtyy Eevin ja Matsin parissa varmasti ihan mainiosti. Tiukkatahtista jännäriä etsivien sen sijaan kannattanee suunnata katseensa jonnekin muualle.

Rikosjuonet kirjoissa ovat itsenäiset, ja kirjailija on pitänyt visusti huolen, että Koston rikosjuonesta ei tihku pihaustakaan tähän kakkososaan. Sen sijaan noiden ihmissuhdekuvioiden ja esimerkiksi Eevin menneisyyden aaveita koskevan juonilinjan takia sarjaa kannattaisi lukea järjestyksessä.

Dekkarisarjan miljöönä toimiva pittoreski Kristiinankaupunki on yksi syy sarjan vetovoimaan. En vielä Kristiinankaupungissa käynyt, mutta arvatkaa vain, haluaisinko mennä! Suloiset puutarhat ja ihanat vanhat pikkukadut houkuttavat seireenin lailla, niin rakastavasti Tuokko niitä kuvaa.

Ilahduttavasti myös reaalimaailman Kristiinankaupunki on ottanut ojennetun matkailuvinkin vastaan ja aloittanut tänä kesänä aivan loistavan konseptin eli Kaisun ja Eevin jalanjäljissä -kävelykierrokset! Jokaisella pikkukaupungilla pitäisi olla oma dekkarisarjansa, eik vaa?

Kaisu Tuokko: Yksin
Eevi Manner 2.
Otava 2024. 303 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.


Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.



 

Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024 on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo Jokisen Satuttamisten summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna. Julkaisen ensi viikon tiistaina eli 18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana olevissa blogeissa julkaistuista dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

 


Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti