Simone Buchholz: Purppurasade #naistenviikko2024

 

Sisukas suomalainen minikustantamo Huippu ja sen omistaja, kääntäjä Anne Kilpi ovat julkaisseet viimeisen osan saksalaisen Simone Buchholzin Hampurin syyttäjä Chastity Rileysta kertovasta dekkari- ja romaanisarjasta. Purppurasade on sarjan kymmenes ja näillä näkymin siis viimeinen osa tätä uskomattoman upeaa sarjaa.

Kilpi päätyi aikanaan suomentamaan sarjan aloitusosan Revolverherz (2008) vuonna 2019 nimellä Revolverisydän ja jatkamaan sitten osalla kuusi Krokotiiliyö (Blaue Nacht, 2016) vielä samana vuonna. Krokotiiliyö on palkittu Crime Cologne Award -, Deutscher Krimipreis - ja Radio-Bremen-Krimipreis-palkinnoilla. Buchholz ei siis ole todellakaan mikä pikkutekijä rikoskirjallisuuden alalla. Suomennosjärjestyksestä olen kirjoittanut edellisen osan Hotel Cartagenan esittelyn yhteydessä.

Olen siis lukenut nyt kaikki suomennetut osat eli yhteensä kuusi teosta Chas Riley -sarjaa. Edellisen, dramaattisen Hotel Cartagenan yhteydessä olen todennut, että kirjat voi hyvin lukea missä järjestyksessä tahansa. Päätösosa Purppurasade tekee mielestäni tästä poikkeuksen. Se kannattaa lukea vasta Hotel Cartagenan luettuaan. Nämä kaksi viimeistä osaa muodostavat tavallaan parin ainakin siinä mielessä, että Purppurasateessa paljastuu väkisinkin olennaisia asioita edellisestä osasta.

Mitä pidemmälle sarja on edennyt, sitä vähemmän se on mielestäni ollut poliisidekkarisarja, ja tämä viimeinen osa on jo melko kaukana siitä. Rikoksia tässäkin käsitellään, mutta enää vain sivujuonessa ja siinäkin varsin yliolkaisesti. Huomio on vallan muualla. Hotel Cartagenan tapahtumien jäljiltä Chas Riley ja hänen työtoverinsa ovat pahasti tuuliajolla. Kaikki ovat tahoillaan olleet pitkillä sairauslomilla. Kun Hampurissa kokonainen kortteli päätyy tuhopolton kohteeksi ja joukko asukkaita kuolee, päätyy muutama tutuista poliiseista kuin huomaamatta takaisin työhön. Loput hoitavat vielä itseään ja toisiaan eri menetelmin.

Chastity Riley on viettänyt kuukausia tuijottelemalla alppiruusun kasvua, mutta glasgowlaiselta asianajajalta saapuva kirje sysää hänet lopulta liikkeelle. Itselleenkin yllätykseksi hän lähtee meren yli katsomaan, millainen on talo, jonka hänen tuntematon tätinsä on jättänyt hänelle perinnöksi. On aika tutustua isän juuriin ja suvun perintöön, vaikka helppoa se ei muutenkin vielä toipilaalle ole. Entä millainen nainen hänelle talonsa testamentannut täti oikein on ollut?

Alkuperäisteoksen nimi on River Clyde, jolla viitataan Glasgow’n läpi virtaavaan Clydejokeen. Joki onkin yksi Purppurasateen henkilöistä, joka aika ajoin kommentoi Chastity Rileyn vaikeaa retkeä kohti juuriaan. Sitten eräässä pubissa tapahtuu odottamaton kohtaaminen, ja lopulta Chas saa kerättyä riittävästi rohkeutta tädin talolle menemistä varten. Siellä mukaan alkaa tulla maagisen realismin ulottuvuuksia, jotka eivät kuitenkaan tunnu lainkaan omituisilta. Tietysti Chas juo viskiä tätinsä haamun kanssa!

Haikea tämä viimeinen Chas Riley -romaani on. Ja upea.

Simone Buchholz: Purppurasade (River Clyde)
Suom. Anne Kilpi.
Kustantamo Huippu, 2024. 281 s.

Lahja kustantajalta. Kiitos 💜💜💜

Chas Riley -sarjan suomennokset:

Revolverisydän
Krokotiiliyö
Verikuu
Mexicoring
Hotel Cartagena
Purppurasade

 

Sitoutumiskammoisesta reipasotteisesta kaunottaresta ja tinkimättömästä syyttäjästä kertovan romaanisarjan viimeinen osa sopii mainiosti Tuijata-blogin #naistenviikko-haasteeseen.