Sisukas suomalainen minikustantamo Huippu ja sen
omistaja, kääntäjä Anne Kilpi ovat julkaisseet viimeisen osan
saksalaisen Simone Buchholzin Hampurin syyttäjä Chastity Rileysta
kertovasta dekkari- ja romaanisarjasta. Purppurasade on sarjan kymmenes
ja näillä näkymin siis viimeinen osa tätä uskomattoman upeaa sarjaa.
Kilpi päätyi aikanaan suomentamaan sarjan aloitusosan Revolverherz
(2008) vuonna 2019 nimellä Revolverisydän ja jatkamaan sitten
osalla kuusi Krokotiiliyö (Blaue Nacht, 2016) vielä samana
vuonna. Krokotiiliyö on palkittu Crime Cologne Award -, Deutscher
Krimipreis - ja Radio-Bremen-Krimipreis-palkinnoilla.
Buchholz ei siis ole todellakaan mikä pikkutekijä rikoskirjallisuuden alalla.
Suomennosjärjestyksestä olen kirjoittanut edellisen osan Hotel Cartagenan
esittelyn yhteydessä.
Olen siis lukenut nyt kaikki suomennetut osat eli yhteensä
kuusi teosta Chas Riley -sarjaa. Edellisen, dramaattisen Hotel Cartagenan
yhteydessä olen todennut, että kirjat voi hyvin lukea missä järjestyksessä
tahansa. Päätösosa Purppurasade tekee mielestäni tästä poikkeuksen. Se
kannattaa lukea vasta Hotel Cartagenan luettuaan. Nämä kaksi viimeistä
osaa muodostavat tavallaan parin ainakin siinä mielessä, että Purppurasateessa
paljastuu väkisinkin olennaisia asioita edellisestä osasta.
Mitä pidemmälle sarja on edennyt, sitä vähemmän se on
mielestäni ollut poliisidekkarisarja, ja tämä viimeinen osa on jo melko kaukana
siitä. Rikoksia tässäkin käsitellään, mutta enää vain sivujuonessa ja siinäkin
varsin yliolkaisesti. Huomio on vallan muualla. Hotel Cartagenan tapahtumien
jäljiltä Chas Riley ja hänen työtoverinsa ovat pahasti tuuliajolla. Kaikki ovat
tahoillaan olleet pitkillä sairauslomilla. Kun Hampurissa kokonainen kortteli
päätyy tuhopolton kohteeksi ja joukko asukkaita kuolee, päätyy muutama tutuista
poliiseista kuin huomaamatta takaisin työhön. Loput hoitavat vielä itseään ja
toisiaan eri menetelmin.
Chastity Riley on viettänyt kuukausia tuijottelemalla
alppiruusun kasvua, mutta glasgowlaiselta asianajajalta saapuva kirje sysää
hänet lopulta liikkeelle. Itselleenkin yllätykseksi hän lähtee meren yli
katsomaan, millainen on talo, jonka hänen tuntematon tätinsä on jättänyt
hänelle perinnöksi. On aika tutustua isän juuriin ja suvun perintöön, vaikka
helppoa se ei muutenkin vielä toipilaalle ole. Entä millainen nainen hänelle talonsa
testamentannut täti oikein on ollut?
Alkuperäisteoksen nimi on River Clyde, jolla
viitataan Glasgow’n läpi virtaavaan Clydejokeen. Joki onkin yksi Purppurasateen
henkilöistä, joka aika ajoin kommentoi Chastity Rileyn vaikeaa retkeä kohti
juuriaan. Sitten eräässä pubissa tapahtuu odottamaton kohtaaminen, ja lopulta
Chas saa kerättyä riittävästi rohkeutta tädin talolle menemistä varten. Siellä
mukaan alkaa tulla maagisen realismin ulottuvuuksia, jotka eivät kuitenkaan
tunnu lainkaan omituisilta. Tietysti Chas juo viskiä tätinsä haamun kanssa!
Haikea tämä viimeinen Chas Riley -romaani on. Ja upea.
Simone Buchholz: Purppurasade (River Clyde)
Suom. Anne Kilpi.
Kustantamo Huippu, 2024. 281 s.
Lahja kustantajalta. Kiitos 💜💜💜
Chas Riley -sarjan suomennokset:
Revolverisydän
Krokotiiliyö
Verikuu
Mexicoring
Hotel Cartagena
Purppurasade
Sitoutumiskammoisesta reipasotteisesta kaunottaresta ja tinkimättömästä syyttäjästä kertovan romaanisarjan viimeinen osa sopii mainiosti Tuijata-blogin #naistenviikko-haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti