Terhi Tarkiainen: Tessa, eli kuinka veret seisautetaan #naistenviikko2024

 

Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on Terhi Tarkiaisen kuudes romaani mutta ensimmäinen häneltä lukemani. Tarkiaisen esikoisteos vampyyrifantasiaromaani Pure mua on minulla ollut hyllyssä jo vuosia, mutta lukenut en sitä vielä ole.

Pure mua on Verta hampaissa -nimisen sarjan aloitusosa, joka ilmestyi vuonna 2018. Jatko-osaa Peto irti saatiin odotella pitkään, sillä se ilmestyi vasta vuonna 2023. Kolmikymppinen Anna saa vanhemmiltaan synttärilahjaksi Vladin, lemmikkivampyyrin, jolle ja jonka kanssa hän voi tehdä, mitä haluaa. Arvostelujen perusteella kyse on reippaan humoristisella otteella kirjoitetusta fantasiasta, jossa veri roiskuu ja yksi jos toinen käy (vähän turhankin?) kuumana. Hieman kyllä kieltämättä mietityttää, onkohan Pure mua sittenkään ihan minun kirjani…

Tarkiaisen toinen sarja Vallattomat viettelijät on tyystin toisenlainen, vaikka siinäkin on ainakin tämän yhden lukemani osan perusteella ronskisti huumoria, reipasta menoa ja kosolti kuumaa seksiä. Kirjoja on kertynyt siis jo neljä kappaletta, ja ne kaikki sijoittuvat 1700-luvun Brittein saarille ja ovat täysin itsenäisiä teoksia. Sarjan teokset ovat:

Kitty, eli kuinka mies tuhotaan (v. 2020)
Emily, eli kuinka sukua jatketaan (v. 2022)
Maggie, eli kuinka jano tyydytetään (v.2023)
Tessa, eli kuinka veret seisautetaan (v. 2024)

Vallattomien viettelijöiden määrittely ei ole ihan helppoa. Ne ovat huolellisesti taustoitettuja historiallisia romaaneja, ja niissä on vahva naisnäkökulma. Romanttinen juoni kuuluu ehdottomasti asiaan, mutta sitä on ryyditetty huomattavasti reippaammalla erotiikalla kuin mitä perinteisempi niin sanottu rouvasporno edustaa. Lisäksi kuvioon kuuluu myös jännitystä ja seikkailuja, ja juonenkäänteet seuraavat sukkelaa vauhtia toisiaan. Jonkinlaista historiallista chick lit -kirjallisuutta siis. Päämääränä on ennen kaikkea viihdyttää lukijaa ja tarjota tälle helppo pakoretki harmaasta arjesta.

Tessa, eli kuinka veret seisautetaan -romaanin nimihenkilö madame Tessa on leskeydyttyään muuttanut Lontoosta Edinburghiin toisen leskirouvan eli ystävänsä Queenien ja tämän Jamie-pojan luo. Aviomieheltään Tessa on oppinut välskärin eli kirurgin taitoja, ja vaikka naiset eivät saisi välskärin ammattia harjoittaa, eivätkä muutkaan muodollista koulutusta saamattomat, Tessa ottaa potilaita vastaan Queenien talon pihavajassa.

Tarina alkaa rytinällä, kun toiseen pihavajaan murtautuu iso haavoittunut skotti, joka osoittautuu punatakkien kiivaasti jahtaamaksi vankikarkuri Duncan Cameroniksi. Jakobiitti on paetessaan tappanut peräti kolme vanginvartijaa, joten mistään vaarattomasta jättiläisestä ei taida olla kyse. Miehellä on kuitenkin musketinluoti kyljessään, joten Tessa keikauttaa miehen leikkauspöydälle ja kaivaa esiin veitsensä sekä luotetuimman lääketieteellisen opuksensa samalla, kun Queenie ja Jamie sitovat miehen nahkaremmeillä alustaansa ja juottavat tälle kaikki löydettävissä olevan viinan.

Asetelmat ovat jokseenkin selvät tästä aloituskohtauksesta alkaen, vaikka Tarkiainen on kyllä saanut sovitettua sekaan mukavia yllätyksiäkin. Alkupuolen juonenkäänteistä suurin osa liittyy Tessan väärinkäsitykseen siitä, mitä Duncanin ja Jamien välillä on tapahtunut tai ollut tapahtua. Sitten toipuva Duncan tarttuu tehtävään, jota suorittamaan hänet on Edinburghiin lähetetty, eikä Tessa tietenkään malta olla sotkeutumatta siihenkin. Kaiken tämän lomassa häärätään ahkerasti lakanoiden ja muunlaistenkin vällyjen välissä ja päällä.

Duncanin erityisimpiä ominaisuuksia on hänen suunnattoman kokoinen elimensä, joka herättää suoranaista kiihkonsekaista kauhua naisten keskuudessa ja miehessä itsessään lähinnä turhautumista. Elimestä puhutaan niin paljon ja usein, että jättipenis alkaa tuntua jo miltei koomiselta. Kestävätkö Tessan intiimit paikat, ja pystyykö Duncan lopulta hoitamaan homman?

Tessan harjoittamasta välskärin ammatista kirjassa kerrotaan paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Loppupuolella kuvataan varsin yksityiskohtaisesti ja vähän turhankin elävästi raajan amputointi. Ällöttävä seikka on ruumiiden käyttäminen anatomian opetuksessa. Koska ruúmiita ei ollut saatavana tarpeeksi laillisin keinoin, oli hautojen ryöstely yksi köyhimpien ihmisten keinoista hankkia lisätuloja. Löyhkääviä, osittain hajonneita ruumiita käytettiin opetuksessa niin kauan kuin ne vähänkin pysyivät koossa. Onneksi mielikuvitukseni ei riitä ihan niin pitkälle, että näkisin ja haistaisin kaiken tämän!

Mainittakoon vielä, että vaikka kansikuva on ehkä aavistuksen liian fiini, keltaisella ja avarakaula-aukkoisella silkkipuvulla on keskeinen osuutensa tarinassa.

Sekin on vielä sanottava, että jostain syystä Skotlanti tuntuu olevan kovassa huudossa suomalaisessa kirjallisuudessa. Tämä on jo kolmas lukemani tänä kevätkautena ilmestynyt suomalainen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Skotlantiin. Aiemmat ovat Kaisa Viitalan Klaanin vieraana ja Paula Hotin Murha Ylämaalla.

Terhi Tarkiainen: Tessa, eli kuinka veret seisautetaan
Tammi 2024. 395 s.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki.

Lainattu kirjastosta.

Tessa, eli kuinka veret seisautetaan sopii hienosti #naistenviikko2024-lukuteemaan. Haasteen on jälleen heittänyt Tuija mainiosta Tuijata-blogista.