Vuonna 2010 esikoisteoksensa Peli (Otava, 2013) julkaissut Anders de la Motte kuuluu ehdottomasti Ruotsin kadehdittavan leveään nimekkäitten ja kansainvälistä menestystä niittävien rikoskirjailijoiden kärkeen. Vuonna 1971 syntynyt de la Motte on entinen poliisi. Hän on työskennellyt myös IT-alan turvallisuuspäällikkönä ja kansainvälisenä turvallisuuskonsulttina.
Peli aloittaa samannimisen nettimaailmaa sivuavan vauhdikkaan
rikosromaanitrilogian (myöhemmät osat Lume ja Kupla, ilmestyneet Suomessa
Otavan kustantamina v. 2014 ja 2015), ja Ruotsin dekkariakatemia myönsi sille vuoden
esikoisdekkaripalkinnon. Sarjan päähenkilö on Henke Pettersson eli HP, luuseriksi
luonnehdittu pikkurikollinen, joka löytää junasta hienon uuden kännykän. Se
päätyy luonnollisesti HP:n taskuun. Sitten hän alkaa saada löytöluuriin
itselleen osoitettuja viestejä, joissa hänet kutsutaan mukaan jännittävään verkossa
pelattavaan Peliin, jonka tehtävät alkavat pian saada pelottavia ulottuvuuksia.
Seuraavaksi de la Motte julkaisi kaksiosaisen sarjan, jonka
osat ovat nimeltään MemoRandom (2014) ja UltiMatum (2015).
Jälkimmäisellä osalla de la Motte voitti Ruotsin dekkariakatemian myöntämän
palkinnon vuoden parhaasta dekkarista. Näitä teoksia ei ole suomennettu.
Sarjan päähenkilö on tukholmalaispoliisi David Sarac, jonka tehtäviin kuuluu
poliisin salaisten tietolähteiden kanssa melko vapain säännöin toimiminen.
David joutuu onnettomuuteen, jossa hän menettää kohtalokkaasti muistinsa ja
samalla otteensa vaarallisesta petosten ja valheiden verkosta, jota on
rakentanut. Kirjat vaikuttavat esittelytekstien perusteella synkähköiltä mutta
nopeatahtisilta trillereiltä, joissa juuri kukaan ei ole sitä miltä ensin
näyttää.
Tämän kaksiosaisen sarjan jälkeen on ilmestynyt niin sanottu
Vuodenaika-tetralogia (joissakin lähteissä puhutaan myös Skåne-tetralogiasta),
jossa on neljä itsenäistä rikosromaania. Skånen lisäksi teosten rakenne
vaikuttaa olevan yhdistävä tekijä, eli vuosien takainen rikos nousee tavalla
tai toisella pintaan nykyhetkessä ja johtaa uusiin rikoksiin ja pelottaviin
tilanteisiin. Sarjaa ei ole suomennettu, mutta siihen kuuluvat osat Slutet
på sommaren (2016), Höstdåd (2017), Vintereld (2018) ja Våroffer
(2020).
Uusi aluevaltaus tämän sarjan jälkeen de la Mottelta oli yhteistyössä
koomikko, tv-juontaja ja käsikirjoittaja Måns Nilssonin kanssa
kirjoitettu toistaiseksi kaksiosainen cozy mystery -tyyppinen sarja
Kesäparatiisin murhat (Morden på Österlen). Sen on suomeksi julkaissut Johnny
Kniga -kustantamo, ja siihen kuuluvat idylliseen Skåneen sijoittuvat kirjat Kuolema
asuntonäytössä (2022) ja Antiikkikauppiaan kuolema (2023). Sarjassa
rikoksia ratkovat keskusrikospoliisin vähän törpöksi luonnehdittu komisario Peter
Vinston ja paikallinen rikostutkija Tove Esping.
Ilmeisesti yhteiskirjoittaminen on miellyttänyt de la
Mottea, sillä Ruotsissa on tämän vuoden toukokuussa ilmestynyt aloitusosa Ett
fall på Capri uudesta Mord under Solen -arvoitusdekkarisarjasta, jonka de
la Motte on kirjoittanut yhdessä vaimonsa Anette de la Motten kanssa.
Sarjasta tulee ainakin kaksiosainen, ja sen päähenkilö on historianopettaja Hugo
Lind. ”Sol, hav, mat, vin – och så ett mystiskt dödsfall”, luvataan
aloitusosan esittelyssä.
Näiden kevyempien dekkareiden rinnalla de la Motte on
julkaissut kaksi osaa neliosaiseksi suunnitellusta Asker-sarjasta, jonka
aloitusosan Keräilijä on suomeksi julkaissut Into Kustannus tänä
keväänä. Alkuperäisteos Bortbytaren ilmestyi Ruotsissa vuonna 2022 ja on
kerännyt koko joukon palkintoehdokkuuksia eri maissa. Seuraava osat ovat
nimeltään Glasmannen (v. 2023) ja Rotskogen, joka ilmestyy tämän
vuoden marraskuussa.
Innostuin penkomaan edellä esitetyt tiedot de la Motten kirjallisesta urasta luettuani Keräilijän eli Asker-sarjan aloitusosan. En ollut tainnut juurikaan edes kuulla de la Mottesta aiemmin, mutta koska saamani arvostelukappale tosiaan aloitti uuden sarjan, päätin tutustua. Yllätyinkin melkoisen positiivisesti. Keräilijä on kelpo sarjamurhaajahtitrilleri. Siinä on kosolti tuttuja hyviksi havaittuja lajille tyypillisiä aineksia, mutta myös mukavasti raikkautta.
Nimihenkilö rikostarkastaja Leo (lyhenne Leonorasta) Asker
työskentelee Malmön poliisin vakavien rikosten yksikössä. Rivakka urakehitys on
naisen määrätietoisena tavoitteena, mutta valitettavasti kaikki ei suju Leon
nuottien mukaan, vaan nopeiden käänteiden jälkeen hän päätyy johtamaan poliisitalon
pohjakerroksessa sijaitsevaa resurssiyksikköä eli niin sanottua Kadonneiden
sielujen yksikköä. Leo ei ole koko yksiköstä koskaan kuullutkaan, ja nopeasti
hänelle selviää, miksi. Yksikköön säilötään sellaiset tapaukset, joille ei
jostain syystä voida antaa potkujakaan. Ainoa suunta osastolta tuntuu olevan
eläköityminen. Leo on siis saanut hyvin näennäisen ylennyksen, eikä katkeruutta
vähennä, että himoittu johtajanpaikka on liukumassa Leon vanhan vihamiehen,
niljakkaan Jonas Hellmanin syliin.
Omahyväinen Jonas Hellman on kutsuttu Tukholmasta auttamaan
Malmön poliisia oletetussa kidnappaustapauksessa. Varakkaan Holstin suvun kaunis
ja menestynyt Smilla-tytär ja tämän oletettu poikaystävä Malik Mansur ovat
kadonneet. Leo on jo ehtinyt aloittaa tapauksen tutkinnan, kun hänet odottamatta
siirretään sivuun resurssiosastolle. Siellä hän yllätyksekseen törmää
edeltäjänsä, sydänkohtauksen jäljiltä edelleen koomassa makaavan Bengt Sandgrenin
papereiden joukossa oman lapsuudenystävänsä Martin Hillin menestysteokseen urbaanista
löytöretkeilystä. Martin on nykyään arkkitehtuurin professori ja hänen hylättyjä
rakennuksia koskevat luentonsa ovat suosittuja opiskelijoiden keskuudessa.
Malik Mansur on ollut hänen tähtioppilaansa. Sandgrenin oma kummityttö Julia on
kadonnut jäljettömiin neljä vuotta aikaisemmin. Liittyvätkö tapaukset jotenkin
toisiinsa?
Lukija tietää alusta asti paremmin. Sekä Smilla että Malik
ovat joutuneet Keräilijän saaliiksi Hässleholmin lähellä sijaitsevaan armeijan
hylkäämään luolastoon. Eivätkä he ole ensimmäiset Keräilijän saaliit. Todellista
henkilöyttään paljastamatta Keräilijä kertoo lukijalle oman tarinansa
lapsuudestaan asti.
Tarinaa kuljetetaan usean näkökulman kautta. Tärkein henkilö
on tietysti Leo Asker, jonka tausta vähitellen avautuu sarjamurhaajan kiihtyvän
jahdin lomassa. Leolla on takanaan vaikea nuoruus. Vanhemmat erosivat Leon ollessa
teini-iässä, ja hän päätti jäädä asumaan isänsä Perin kanssa Skåneen
maatilalle, Farmille, jota todellisuudentajunsa yhä enemmän kadottava Per
varusti lopullisen katastrofin varalle. Jotain dramaattista tapahtui Farmilla,
kun Leo oli 16-vuotias.
Myös Martin Hill on keskeinen henkilö. Hän kantaa
syyllisyyttä Farmin tapahtumista, vaikka ei ole ollut niihin osallinen. Martin
ja Leo eivät ole tavanneet toisiaan vuosiin, mutta nyt Smillan kidnappaus tuo
heidät odottamatta yhteen. Lopulta päädytään vuoren sisässä kiemurteleviin
kivisiin, kosteisiin käytäviin ja luoliin, joissa sarjamurhaaja säilyttää
keräilemiään kohteita. Urbaani löytöretkeily, salaperäiset suljetut luolastot
ja kiehtova pienoisrautatie tuovat tarinan rungon ympärille kiinnostavaa
täytettä. Urbexaamisesta piti vähän guuglaillakin. Kiinnostava ilmiö!
De la Motte kuljettaa juonta koukuttavasti juuri eri näkökulmia
mielenkiintoisesti vaihdellen. Vaikka lukija on monta askelta Leoa edellä ja
syyllisetkin jo aikoja ennen loppua arvannut, Keräilijä kyllä pitää
tiiviisti otteessaan ihan viimeiselle sivulle asti, jonne on säästetty vielä yksi
kunnon koukku. On pakko saada lukea Leosta ja Martinista sekä Kadotettujen
sielujen osastosta lisää!
Anders de la Motte: Keräilijä (Bortbytare)
Suomentaja Aki Räsänen.
Into 2024. 453 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Tämä oli taas niitä kirjoja, joita vuoroin luin, vuoroin kuuntelin. Ei vain voinut jättää kesken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti