Saara Cantell: Tuulensuojaan

 

Saara Cantell on tehnyt mittavan ja näyttävän uran elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Hän on julkaissut myös kolme romaania: Kesken jääneet hetket (Tammi 2020), Kaikki tuoksuu lumelta (Tammi 2021) ja tänä vuonna ilmestyneen Tuulensuojaan. En ole kahta ensimmäistä teosta lukenut, joten Tuulensuojaan on ensikosketukseni Cantellin kaunokirjalliseen tuotantoon.

Kokonaisvaikutelmani romaanista on voimakkaan kaksijakoinen. Puoliväliin asti teos oli pitkäveteinen ja paikoin luennoiva. Tunnustan, että mielessä kävi jo kirjan kesken jättäminen. Sitten kuitenkin kirjan puoliväliin tultaessa teoksen molemmissa aikatasoissa tapahtui miltei päräyttävän yllättävä käänne, joka tuntui oikeasti käynnistävän koko romaanin. Tämä tuntuu omituiselta, kun ottaa huomioon kirjoittajan taustan. Miksi ihmeessä lopulta hyvinkin dramaattiseksi kääntyvillä tarinoilla on niin mitäänsanomaton alku? Ja niin pitkä sellainen?

Rakenne on tuttu historiallisista romaaneista, eli teoksessa kuljetetaan vuoroin kahta aikatasoa, joiden välillä lukija olettaa olevan jonkin yhdistävän linkin. Nykyhetkessä päähenkilö on luokanopettaja Laura, jonka elämä on lähestulkoon täydellisen onnellista. Kaikki kuitenkin romahtaa hetkessä, kun Laura sanoo ääneen haluavansa lapsen. Avopuoliso Henrille lapsen hankkiminen on vastoin vakaumusta. 1930-luvun tasossa päähenkilö on farmaseutiksi valmistunut Saima, joka rakastuu hurjalla vimmalla komeaan Fransiin. Yhdistävä linkkikin löytyy lopulta, mutta se on lopulta heiveröisempi kuin oletin.

Lauran elämän tukipilareita on Kaislaniemi, kesäpaikka, jonka upeaa puutarhaa ukki on Lauran kanssa hoitanut ja vaalinut. Ukiltaan Laura on saanut myös 1940-luvulla ilmestyneen ’Puutarhahaave’-nimisen puutarhakirjan, joka toimii Lauran lohtukirjana tilanteessa kuin tilanteessa. Henrin ilmoituksen lisäksi Lauran elämän tukipilareita horjuttavat kaivoshanke, joka uhkaa Kaislaniemeä, sekä dementia, joka on viemässä häneltä ukin. Lohtukirjalle siis on paljonkin tarvetta.

Kummankin nuoren naisen elämässä siis tapahtuu romaanin keskikohdassa mullistus, joka muuttaa lopulta kaiken. Cantell käsittelee tarinoissaan monia teemoja, kuten naisen asemaa ja epätasa-arvoa, lapsettomuutta ja lapsenkaipuuta sekä ympäristön tuhoutumista. Kovin selkeästi näistä ei mikään tunnu nousevan päällimmäiseksi. Pitkään mietin lukiessani, mikä teoksen idea oikein on, enkä oikein tainnut siitä lopulta päästä selvyyteen. Lukuisten teemojen ja lopulta vauhdilla käynnistyvien tapahtumien takia lopputulos jää harmillisen hajanaiseksi.

Saiman tarina ja sen saama käänne kiinnostivat minua lopulta enemmän, vaikka Lauran kokemukset olivatkin vähintään yhtä dramaattisia. Cantell jättää kumpaankin tarinaan mielestäni merkittävän aukon. Ne jäävät kaivelemaan mieltä, mutta vastausta on turha etsiä mistään. On tyydyttävä arvailemaan parhaan kykynsä mukaan.

Jos on kadottanut kotikaupunkinsa, eikö silloin ole kaiken kaikkiaan hukassa?
Mistä sitä voi enää tietää oman paikkansa maailmassa?

Saara Cantell: Tuulensuojaan
Tammi 2024. 335 s.
Kansi Laura Lyytinen.

Arvostelukappale.