Nyt kuuntelemani Kaikki totuudet aloittaa kokonaan uuden
poliisidekkarisarjan, joka sijoittuu Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikköön.
Kirjailijan mukaan ajatuksena on, että sarjan osissa yksikössä
työskentelevät poliisit ovat kukin vuorollaan päähenkilöinä (siis samaan tapaan
kuin Arttu Tuomisen Poriin sijoittuvassa Delta-sarjassa).
Aloitusosassa päähenkilöksi asettuu rikostutkija Aksel Nevanlinna, joka palaa
viiden vuoden mittaiselta Interpolin-komennukseltaan vanhaan ryhmäänsä. Vähitellen
lukijalle avautuvat henkilökohtaiset syyt Akselin ulkomaille lähtöön. Ne
liittyvät hänen perhettään kohdanneeseen tragediaan, jolla taas on juurensa
ihan lapsuudessa asti. Lähtiessään Aksel on jättänyt myös suuren rakkautensa
Helsingin Sanomien rikostoimittaja Tamara Kevan kuin nallin kalliolle ja
uskotellut itselleen, että niin on ollut parasta.
Akselin menneisyys kietoutuu lopulta hyvinkin tiiviisti tapaukseen,
joka tipahtaa ryhmän tutkittavaksi heti hänen ensimmäisenä työpäivänään. Nuori
opiskelijamies on löydetty raa’asti kuoliaaksi puukotettuna vaatimattomasta
asunnostaan. Miehellä ei ole ollut tyttöystävää eikä mainittavasti
kavereitakaan. Hajutonta ja mautonta kaikin puolin. Miksi surmatyö on kuitenkin
tehty selvästikin silmittömän raivon vallassa?
Samaan aikaan Akselin ja hänen ryhmänsä työskentelyn kanssa
seurataan 17-vuotiaan Linnean elämää. Linnea on päässyt muuttamaan omaan
asuntoon sosiaalityöntekijänsä avustamana. Äiti on ollut vuosia pahasti alkoholisoitunut
ja mielenterveysongelmainen, mutta pikkusisko Olivia asuu edelleen kotona.
Linnea on vuosien varrella kokenut myös lukuisia sijoituksia, mutta nyt elämäntilanne
on selvästi parantunut. Sitten hän näkee televisiossa poliisin pitämässä
tiedotustilaisuudessa miehen, joka nostaa hänen mielensä pintaan jotain
kammottavaa ja sysimustaa.
Ensimmäisenä työpäivänään Aksel tapaa myös Tamaran. Nopeasti
käy ilmi, ettei rakkaus naista kohtaan ole kadonnut minnekään, mutta miten
edetä? Yllättäen Tamara antaa Akselille pari vihjettä, joiden avulla opiskelijamiehen
murhan tutkinta saa uutta pontta. Kuka on Tamaran tarkoin varjelema lähde?
Mistä hän on saanut tietonsa? Liittyykö lähde itse jotenkin tapaukseen?
Hyvin pian lukija alkaa olla edellä poliisia monellakin
suunnalla. On piinaavaa seurata poliisin haparointia pimeässä. Murhia tulee
lisää, eivätkä Aksel ja hänen kollegansa tunnu millään pääsevän kiinni edes
motiivista niiden taustalla. Miten saisi Tamaran kertomaan, kuka hänen
salaperäinen tietolähteensä oikein on?
Samaan aikaan Linnea suostuu terapeuttinsa ehdottamaan
hypnoosiin, joka paljastaa hämmentäviä ja kauhistuttavia asioita hänen
menneisyydestään. Tyttö ei ymmärrä vaaraa, johon tieto hänet asettaa.
Tuomola on tarttunut pedofiliaan tavalla, jota ei ole
kovinkaan paljoa dekkarikirjallisuudessa käsitelty. Lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä
ja seksuaalista väkivaltaa toki on dekkareissa ollut paljonkin, mutta Tuomolan
käyttämät näkökulmat ovat tuoreita. Linnea on lapsena joutunut kokemaan monen asteista
hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, mutta on työntänyt muistot syvälle mielensä
perukoille. Käsittelemättömät traumat aiheuttavat ongelmia. Miten pystyä
kohtaamaan kammottavan menneisyytensä? Mihin muistoihinsa voi luottaa? Mitä
tehdä paljastuneella tiedolla? Kenelle voi puhua?
Toinen mielenkiintoinen näkökulma on tekijä. Kaikki
totuudet -dekkarissa heitä on monia. Osa on kauhistuttavia, mitään
katumattomia petoja, joiden kynsiin joutuvat uhrit ovat heille arvottomia ja
kohtalonsa ansaitsevia surkimuksia.
Mutta on muunlaisiakin ihmisiä, jotka kamppailevat kiellettyjä halujaan vastaan. Yksi heistä on romaanin keskiössä oleva alkuun nimeämätön minäkertoja, joka kuvaa sisällään asuvaa hirviötä. Mistä saada apua? Kenelle voisi kertoa itsestään ja kaikkein pimeimmistä puolistaan? Miten pitää hirviö aisoissa? Miten kestää kammottavien tekojensa seuraukset? Tekoja ei voi missään nimessä hyväksyä, mutta jonkinlaista ymmärrystä voi tai ainakin pitäisi voida tavoitella. Jos asiasta ei voida puhua, ei ongelmallekaan tehdä mitään.
En ole lukenut kaikkia Tuomolan teoksia, mutta aika monta
vuosien varrella kuitenkin. Kaikki totuudet täytti reippaasti sille
aiempien lukukokemusteni perusteella asettamani toiveet ja odotukset. Tuntuu,
että Tuomolalla on ihan uusi vaihde päällä.
Lukukokemus ei ollut pelkästään viihdyttävä, kuten dekkari
ihan hyvin voi ja saa olla. Kirjailijalla on vahva psykologinen ote tapahtumiin,
ja Kaikki totuudet oli lopulta melko rankka lukukokemus. Linnean näkökulma
ja hänen kokemansa koskettivat minua syvältä, järkyttivätkin.
Hätkähdyttävää on myös lapsiin kohdistuvien rikosten yleisyys.
Romaanissa tekijöiksi paljastuvat niin tavallinen perheenisä kuin lähes kaikin
tavoin epämiellyttävä öykkärikin. Myös hyvinkin arvostetussa asemassa oleva ihminen
voi tehdä iljettäviä tekoja.
Myllylahti 2024. 272 s.
Äänikirjan lukija Aleksi Aromaa.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu
1. Tummissa vesissä (2009)
2. Sieppaus (2010)
3. Petoksen anatomia (2011)
4. Minkä taakseen jättää (2012)
5. Murhaaja vierelläsi (2013)
6. Liekit yössä (2019)
Lisäksi Tuomolalta on julkaistu:
- Vielä kerran (2015)
- Valheiden vangit (2016)
- Kun eilinen oli toinen (2017)
- Oikeuden varjo 1 (2023)
- Oikeuden varjo 2 (2023)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti