Uusia nimiä kotimaisen jännityskirjallisuuden kentälle
tupsahtelee kiitettävään tahtiin. Elokuussa ilmestyi diplomi-insinööri Pekka
Vännin esikoisjännäri Hesekiel, joka samalla aloittaa Taru Wahlberg
-sarjan.
Ennakkokappaleen takakansi kuvailee teosta ’kiivastempoiseksi jännäriksi’, joka
’huipentuu hiuksia nostattavaan ajojahtiin ympäri Etelä-Suomen’. Takakansi myös
paljastaa, että ollaan ’kansainvälisen palkkamurhaajan jäljillä’.
Mainospuheet ovat tietysti mainospuheita, mutta eivät ne
ihan katteettomiakaan ole. Hesekiel lähtee ainakin rivakasti käyntiin. Helsingin
Narinkkatorilla pidetään viimeisiä vaalipuheita EU-vaalien alla. Populistipuolueen
konkari Pauli ’Pate’ Tenhunen ammutaan puhujapönttöön. Krp:n rikosylikonstaapeli
Taru Wahlberg havaitsee, mistä rakennuksesta laukaus ammuttiin, ja syöksyy
tekijän perään. Ampuja kuitenkin onnistuu karistamaan poliisit kannoiltaan
Helsingin alla risteilevässä tunneliverkostossa.
Tapahtuu siis mitä ilmeisimmin poliittinen murha Suomessa
keskellä kirkasta päivää satojen ihmisten silmien alla. Poliisiin kohdistuu
luonnollisesti kovaa painetta, mutta aika nopeasti poliittinen aspekti
tapauksesta haipuu taustalle ja siirrytään tavanomaisempaan motiivin
selvittelyyn. Kuulusteluja pidetään ja selvityksiä tehdään roppakaupalla.
Käytetty luoti paljastaa tekijäksi salaperäisen ja myyttisen
Hesekielin, jonkinlaisen kansainvälisen kostonenkelin ja palkkamurhaajan
yhdistelmän, joka on operoinut myös Suomessa tuloksekkaasti aiemminkin ja
päässyt livahtamaan Taru Wahlbergin ja kumppaneiden hyppysistä.
Hesekiel kuuluu kansainväliseen Jumalan käsi
-organisaatioon, joka kostaa erityisesti naisiin kohdistuvia rikoksia ja joka
rahoittaa toimintaansa tekemällä palkkamurhia. Onko Pate Tenhunen syyllistynyt johonkin
naisiin kohdistuvaan rikokseen vai onko sittenkin kyse poliittisesta palkkamurhasta?
Samaan aikaan, kun Taru Wahlberg ryhmineen selvittelee
Tenhusen tapausta, poliisille tulee tutkittavaksi toinen väkivaltarikos. Merestä
löytyy nuoren, ilmeisesti ulkomaalaisen naisen ruumis. Naista on ammuttu
selkään. Lukija tietysti aavistaa heti, että tapaukset liittyvät toisiinsa,
mutta poliisilta kuluu aikansa yhdistää palaset.
Tarinassa seurataan myös salaperäisen saunaseuran
kokoontumisia, joissa poliisimestaria ohjeistetaan suitsimaan Wahlbergin ja
tämän ryhmän toimia. Tutkimuskohteena on myös upporikas espanjalaissuomalainen
Tom Morales, joka omistaa kokonaisen saaren upeine kartanoineen Espoon
saaristossa. Mitä tarkoin vartioidulla saarella ja siellä järjestetyissä juhlissa
oikein tapahtuu?
Sarja on siis nimetty Taru Wahlbergin mukaan, joten hänen yksityiselämästään
ja taustastaan kerrotaan eniten. Varakkaan suvun musta lammas -tyyppinen asetelma
ei ole täysin uniikki poliisidekkareissa ja -trillereissä, ensimmäisenä mieleen
putkahtaa Max Seeckin upporikas Jessica Niemi. Ihan yhtä suurista
omaisuuksista ei Wahlbergien kohdalla ole kyse, mutta on selvää, että Tarun
valitsema poliisiura on perheelle pettymys.
Vähitellen paljastuvat myös syyt Tarun taannoiseen pitkään
sairauslomaan ja kasvoja koristavaan arpeen. Ilmeisesti jatkossa on tarkoitus
tutustua paremmin muihin tutkintaryhmän jäseniin.
Kotimainen jännityskirjallisuus on nykyään kiitettävän
kovatasoista, ja hyviä kirjoittajia on meillä kosolti. Miten erottua
positiivisesti? Sujuva kerronta ei vielä pitkälle kanna, vaan uudella nimellä
pitää olla jotakin erityistä annettavaa. Vännin kerronta kyllä pääosin kulkee,
mutta mitään kovin mieleenpainuvaa erityisyyttä ei vielä tässä esikoisessa ja aloitusosassa
ole.
Poliisiromaanin ja kansainvälisen toimintatrillerin
yhdistelmä maustettuna salaseuroilla ei sekään ole kaikkein helpoin konsepti
pitää kasassa. Hesekielin nenä pysyy kyllä pinnan yläpuolella, vaikkei
mitään pysyvää muistijälkeä taida ainakaan minulle jättää. Nähtäväksi jää,
miten Taru Wahlberg -sarja tästä etenee. Toivon toki myötätuulta.
Pekka Vänni: Hesekiel
CrimeTime 2024. 342 s.
Docendon äänikirjan lukija Elsa Saisio.
Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti