Virginie Grimaldi: Hyvä elämä

 

Virginie Grimaldi (s. 1977) on Ranskan myydyimpiä kirjailijoita. Grimaldi perusti vuonna 2009 Femme Sweet Femme -nimisen blogin (2009–2018), jonka ansiosta hän pystyi aloittamaan ensimmäisen romaaninsa kirjoittamisen. Ensimmäisiä Grimaldin teoksia luonnehdittiin chick litiksi ja hyvänmielen kirjallisuudeksi. Esikoisromaani Le premier jour du reste de ma vie ilmestyi vuonna 2015.

Suomeksi Grimaldin romaaneja on ilmestynyt toistaiseksi neljä kappaletta. Kansikuvia katsellessani huomasin, että ne näyttävät kyllä tutuilta, eli olen niitä katalogeissa ja somessa nähnyt, mutta en ole tullut koskaan tarttuneeksi. Tuoreimmasta eli Hyvä elämä -romaanista sain arvostelukappaleen kustantajalta, ja sen innoittamana päätin kuunnella sen äänikirjaversion.

Varhaiskeski-ikäiset sisarukset Emma ja Agathe tapaavat muutaman vuoden tauon jälkeen toisensa. Rakastettu isoäiti on kuollut, ja heidän lapsuutensa turvasatama Baskimaalla on menossa myyntiin. He haluavat vielä kerran viettää yhden ihanan viikon hyvien muistojensa parissa. Ainakin Emma toivoo, että viikko myös korjaisi heidän turhaan rikkoutuneet keskinäiset välinsä.

Nykyhetken kuvauksen lomassa kulkevat takaumat, joissa siskokset ovat vuoron perään äänessä. Takaumat alkavat vuodesta 1985, jolloin Emma on viisivuotias ja Agathe syntyy. Näiden osien kautta lukijalle avautuu näkymä naisten lapsuuteen ja nuoruuteen. Samalla selittyy, miksi Emma on aina ollut niin suojeleva pikkusiskonsa suhteen ja miksi välit aikanaan rikkoutuivat.

Millaisista tapahtumista ja traumoista on kyse, paljastuu siis vähitellen. Niitä en lähde tässä nyt enempää avaamaan, sillä niiden hidas kuoriutuminen esiin on keskeinen osa romaanin viehätystä. Rakenne jo itsessään erottaa tämän teoksen kevyimmästä viihteestä.

Kieltämättä omat odotukseni olivat hieman vinossa teoksen suhteen. Odotin jotain kepeää ja hauskaakin, mutta sain hyvin käsiteltyä ja kauniisti kirjoitettua elämän tummaa puolta kuvaavan kertomuksen. Huumoriakin toki on mukana keventämässä. Lopussa itkin pikkuisen.

Kyse on pohjimmiltaan sisaruudesta, keskinäisestä huolenpidosta ja ystävyydestä. Mielenkiintoisesti Emman ja Agathen ikäero ja luonteiden erilaisuus johtaa heidän muistojensa erilaisuuteen. He ovat eläneet samassa perheessä hyvin tiiviisti yhdessä, mutta miltä kaikki näyttää jälkikäteen, kun yhdessä muistellaan. Kyse on myös vanhempien ja lasten suhteesta. Lapset ovat ällistyttävän lojaaleja vanhemmilleen. Mutta miksi Emma ei voi antaa anteeksi äidilleen, vaikka Agathe voi? Sekin saa uskottavan selityksensä.

Virginie Grimaldi: Hyvä elämä (Une belle vie)
Suom. Susanna Tuomi-Giddings.
Otava 2025. 314 s.
Äänikirjan lukija Satu Paavola.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Tapani Heinonen: Psalmien kuiskaajat

 

Sunnuntai-iltana 17.5.1953 Annikki Vaara, 17-vuotias kalmujokilainen kirkkoherranviraston kanslisti, pyöräilee synkeällä metsätiellä seuroista kohti kotiaan. Saman vuoden lokakuussa hänen ruumiinsa löytyy suohaudasta.

Tapani Heinosen psykologisen jännitysromaanin Psalmien kuiskaajat takakansitekstin lopussa todetaankin, että fiktiivinen teos pohjautuu väljästi Kyllikki Saaren murhatapaukseen. Sen tosiaan jopa kaltaiseni tosielämän rikoksista kohtalaisen vähän kiinnostunut lukija tajuaa viimeistään jo ensimmäisiltä sivuilta.

Romaanin tarina käynnistyy pari vuotta ennen kulminaatiopistettä eli vuoden 1953 tapahtumia. Kalmujoen seurakunta on saanut pappilaan uuden kirkkoherran perheineen. Kirkkoherra Kaarlo Sarasten maine ei ole parhaasta päästä, ja karu tosiasia on, että avioliitto alkaa pahemman kerran rakoilla. Rouva päättää hakea äidinkielen lehtorin virkaa naapuripitäjästä ja päätyy asumaan viikot poissa kotoa. Kirkkoherra ei siitä pahastu, koska suhde pappilan piian kanssa alkaa olla kuumimmillaan.

Kylän juorumyllyt kiihtyvät, kun rippikoulusta juuri päässyt Annikki Vaara palkataan kirkkoherranviraston kansliaan kirjoittamaan puhtaaksi kirkonkirjoja. Valitettavasti juorut ja huhut eivät ole väärässä. Niljakas kirkkoherra on iskenyt silmänsä uuteen kohteeseen. Miesparka ei tietenkään voi himoilleen mitään, eivätkä nuoret Annikin kaltaiset tytöt uskalla vastustella.

Aika on muutenkin levoton ja pohjalaiskylän ilmapiiri painostavan latautunut. Kylillä liikkuu koko joukko miehiä, joiden sotakokemukset ovat tuoreessa muistissa. Mielenterveys horjuu monella, eikä viinasta juuri ole lääkkeeksi, vaikka sitä kovasti yritetään parannuskeinona käyttää. Nuoria tyttöjä ahdistellaan monin tavoin, eikä sitä pidetä edes kovin vakavana asiana. Nuoret käyvät tansseissa ja seuroissa. Annikki on uskovainen, joten hän valitsee mieluummin seurat.

Lukija tietää siis koko ajan, mitä kohtalokasta tapahtumaa kohti ollaan menossa. Pohjustus on pitkä ja perusteellinen. Näkökulma vaihtelee tiuhaan valottaen eri osapuolten tunnetiloja ja tekemisiä. Lopulta itse murha ja sitä seuraavat tapahtumat suolla jäävät armollisesti peittoon.

Ratkaisevan toukokuisen sunnuntai-illan jälkeen tarinaan tulee lisää aikatasoja niin, ettei kerronta enää etene kronologisesti. Lukijalta pidetään tiettyjä käänteitä tarkoituksella salassa. Mukaan tulevat myös viranomaisten näkökulmat, kun poliisitutkinta kuulusteluineen käynnistyy.

Tosielämässä Kyllikki Saaren murha on edelleen ratkaisematta. Se on Suomen rikoshistorian tunnetuimpia ellei tunnetuin tapaus. Psalmien kuiskaajat -romaanin kannet suljettuani avasin Wikipedian ja luin pitkän ja seikkaperäisen artikkelin Kyllikki Saaren murhatapauksesta, jonka yksityiskohdista eikä kaikista suurista linjoistakaan minulla ei ollut kovinkaan tarkkaa käsitystä. Yllätyin, miten moni yksityiskohta täsmää Heinosen fiktiivisen teoksen sisällön kanssa. Romaanissa on mukana miltei kaikki, mitä asiasta Wikipedian laajassa ja huolella lähdeviittein varustetussa artikkelissa kerrotaan. Kirjailija on perehtynyt tausta-aineistoon huolella.

Faktoihin pohjautuva tarina saa Heinosen käsissä kohtalaisen runsaasti lihaa ympärilleen. Jo pappilan pöyristyttävässä elämänmenossa olisi riittävästi ainesta romaaniksi, mutta siihen ei siis suinkaan tyydytä. Poliisilla oli aikanaan useita varteenotettavia epäiltyjä Kyllikki Saaren murhaajaksi. Heinonen on rakentanut tapaukseen kokonaan uudenlaisen ratkaisun, joka tiedossa olevien tosiseikkojen valossa on fiktiivisessä kehyksessään uskottava. Ei lainkaan hullumpi saavutus. Henkilöistä elävimmäksi rakentuu vastenmielinen kirkkoherra Saraste.

Psalmien kuiskaaja rinnastuu sattumalta omassa lukuhistoriassani hiljattain lukemaani Markus Nummen Käräjiin. Yhtäläistä on pieneen pohjalaiskylään sijoitettu karmaiseva seksuaalissävytteinen rikos, joka rikkoo yhteisön turvallisuudentunteen ja saa ihmiset kyräilemään toisiaan. Luottamus lähimmäiseen on todella koetteilla, kun jotain käsittämätöntä tapahtuu. Miten yksi meistä voi tehdä jotain sellaista? Poliisi kuulustelee käytännössä kaikkia, mikä jo itsessään on traumatisoivaa.

Nummen Käräjien veroinen elämyksellinen suurteos Psalmien kuiskaaja ei ole. Mielenkiintoinen se silti on, vaikka todellisesta tunnistettavasta rikostapauksesta kirjoitettu jännitysromaani eli viihde kieltämättä pikkuisen kolkuttelee oman moraalini rajoja. Toisaalta Kyllikki Saaren murhasta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan monenlaista muutakin ja on siellä Isojoella maantienvarressa tienviitta, joka opastaa runsaslukuisen uteliaan yleisön edelleen suohaudalle.

Tapani Heinonen: Psalmien kuiskaajat
Bookcover 2024. 316 s.

Lainattu kirjastosta.

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

 

Niin sanottuun cozy crime -kirjallisuuteen eli hyvänmielen dekkareihin liittyy perustavanlaatuinen kysymys, miten murhia sisältävä tarina voi olla leppoisa. Niin vain kuitenkin on. Erityisen mainio esimerkki todellisesta hyvänmielen dekkarista on Jesse Q. Sutanton juuri suomeksi ilmestynyt Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot.

Törmäsin kirjan esittelyyn jossakin netin syövereissä tai sitten sain siitä mainoksen sähköpostiini, en ihan enää muista, mutta joka tapauksessa kiinnostuin kirjan esittelystä niin paljon, että pyysin siitä itselleni painetun arvostelukappaleen. Lopulta kuitenkin päädyin myös kuuntelemaan kirjaa, jonka lukee mainiosti Minttu Mustakallio.

Kirjailija Jesse Q. Sutanto oli minulle entuudestaan tuntematon nimi. Wikipedia tietää kertoa, että Sutanto on todellinen kosmopoliitti. Hänen vanhempansa ovat Kiinasta ja Indonesiasta, ja hän on lapsena ja nuorena asunut Singaporessa, Indonesiassa, Kaliforniassa ja Oxfordissa. Jälkimmäisessä hän opiskeli ja suoritti tutkinnon vuonna 2009 luovasta kirjoittamisesta. Tällä hetkellä Sutanto asuu Jakartassa englantilaisen aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Sutanton kirjailijanura alkoi vuonna 2021, mutta julkaisutahti on ollut melkoinen. Tällä hetkellä julkaistujen teosten listalla on 12 teosta. Mukana on lasten- ja nuortenkirjoja sekä aikuisille suunnattuja romaaneja. Sutanto voitti esikoisteoksellaan Dial A for Aunties brittiläisen Comedy Women in Print Prize -palkinnon.

Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot aloittaa uuden sarjan, jonka toinen osa Vera Wong's Guide to Dating a Dead Man ilmestyy tänä vuonna (ja toivottavasti pian myös suomeksi). Aloitusosan tv-sarjaoikeudet myytiin jo ennen kirjan ilmestymistä, joten toivoa sopii, että persoonallinen Vera nähdään pian myös ruudussa.

Vera Wong on kuusikymppinen San Franciscon Chinatownissa pientä teepuotia pitävä leskirouva. Edesmenneen miehensä kanssa Vera on aikoinaan muuttanut Kiinasta Yhdysvaltoihin ja perustanut puodin, jonka yläkerrassa on pienet asuintilat. Pariskunnan poika Tilbert on juristi ja elää poikamieselämäänsä muualla. Vera lähettää Tillylle joka päivä monta huolehtivaa tekstiviestiä neuvoineen, kuten kunnon kiinalaisäidin pitääkin.

Valitettavasti Vera Wangin Maailmankuulu Teehuone, kuten liike on melko luovasti (ja kyllä, nimessä on kirjoitusvirhe) nimetty, menestyy tätä nykyä lievästi sanoen heikosti. Käytännössä Veralla on enää yksi asiakas, Alex-herra, joka noutaa päivittäiset ostoksensa itselleen ja sairastelevalle Lily-vaimolleen. Vaikka Vera ei sitä itselleen tunnustakaan, hänen elämällään ei enää ole merkitystä.

Kaikki muuttuu, kun Vera eräänä aamuna löytää teehuoneensa lattialta ruumiin. Liikkeen ovilasi on rikottu, mutta mitään muuta omituista ei liikkeessä Veran mielestä ole. Paitsi tietysti lattialla retkottava miehen ruumis. Ennen kuin poliisit ehtivät paikalle, rivakka Vera tekee jo osan heidän töistään muun muassa piirtämällä ruumiin ympärille asiaankuuluvat ääriviivat. Lisäksi hän kurkistaa kuolleen lompakosta tämän tiedot ja korjaa talteen tämän nyrkistä muistitikun…

Harmillisesti poliisi päätyy toteamaan, että mies on kuollut luonnollisesti joskin epätavallisesti eli kyse ei heidän mukaansa ole murhasta. Vera on toki ponnekkaasti eri mieltä. Saattaisi poliisikin olla, jos sillä olisi käytössään kaikki todistusaineisto, joka Veralla on! Mutta sitä Vera ei ainakaan ihan vielä ole valmis luovuttamaan eteenpäin.

Pian Veran teehuoneelle ja sen liepeille ilmestyy joukko nuoria ihmisiä traagisen tapahtuman houkuttamana. Kaikilla tuntuu olevan jokin yhteys kuolleeseen, joka mitä ilmeisimmin on ollut melkoisen ikävä tyyppi. Vera vetää nopeita johtopäätöksiä ja nimeää kaikki neljä tuttavuuttaan epäillyiksi murhaan. Mitä enemmän Vera selvittelee tapausta omintakeisine menetelmineen ja tutustuu elämäänsä tupsahtaneisiin ihmisiin, sitä enemmän hän alkaa pelätä paljastavansa jonkun heistä murhaajaksi. Olisihan todella sääli, jos joku näistä ihanista tyypeistä päätyisi vankilaan!

Vaikka murhaa siis selvitelläänkin, paljolti aikaa kuluu ihan muuhun. Romaanissa juodaan litroittain mitä houkuttelevimmilta kuulostavia teesekoituksia (mutta ei kahvia, koska Vera ei vain voi sietää mokomaa) ja syödään valtavat määrät Veran kokkaamia kiinalaisia herkkuruokia. Vera on oivaltanut, että hyvä ruoka avaa miltei oven kuin oven ja höllentää tiukimminkin säilytettyjen salaisuuksien varjelijoiden puolustuksen. Tappajaa jahdatessa on hyvä hoidella erilaisia sydämenasioitakin.

Iäkkäille kiinalaisrouville on vaikeaa ellei jopa mahdotonta sanoa ei. Veralle erityisesti.

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot
(Vera Wong's Unsolicited Advice for Murderes)
Suom. Tanja Falk.
Publiva 2025. 366 s.
Äänikirjan lukija Minttu Mustakallio.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Harry Salmenniemi: Sydänhämärä

 

Minä kirjoitan kirjoja, ja se on naurettavaa, eikä sillä naurettavuudella ole mitään merkitystä.
Kirjoittaminen näivettää elämää.
Elämä pakenee kirjoista, jotka eivät mahda elämälle mitään.

Huomasin vasta kirjaa jo hyvän matkaa luettuani, että ensikosketukseni Harry Salmenniemen tuotantoon alkoi trilogian keskimmäisestä osasta. Sydänhämärää edeltää autofiktiivinen romaani Varjotajunta (Siltala 2023) ja sen jälkeen on jo ehtinyt ilmestyä kolmas osa Valohammas (Siltala 2025). Sarjan muita osia en siis ole lukenut, mutta silti uskallan väittää, että ainakin Sydänhämärä toimii oikein hyvin ilman muiden osien lukemistakin.

Salmenniemi on palkittu runoilija, ja hän on kirjoittanut myös useita novellikokoelmia. Varjotajunta oli hänen ensimmäinen romaaninsa. Kustantamon sivuilla teosta kuvataan autofiktiota ja sen parodiaa yhdisteleväksi romaaniksi.

Ilmeisen vahvaa autofiktiota on myös lukemani Sydänhämärä, jossa Harry-niminen kirjailija ja perheenisä joutuu hurjaan myllyyn. Vaimo Maria on joulun aikaan viimeisillään raskaana. Perheeseen odotetaan toista lasta. Synnytykseen on vain muutamia päiviä, kun esikoispoika Joelilla todetaan diabetes. Joel on vasta kaksi- ja puolivuotias, ja sairaus oireilee niin rajusti, että hän joutuu suoraan kotoa sairaalan teho-osastolle.

Voimassa olevat koronarajoitukset vielä lisäävät tilanteen hankaluutta ja kuormittavuutta perheen kannalta. Teho-osastolle ei saisi lapsen kanssa tulla kuin yksi aikuinen kerrallaan. Kuitenkin hätä on yhtä kova kummallakin vanhemmalla. Lopulta järjestelyksi sovitaan, että isä on Joelin kanssa osastolla niin kauan kuin tarvitaan ja äiti lepäilee viimeiset raskauspäivänsä mahdollisimman paljon kotona.

Lopulta Joel ja Harry viettävät sairaalassa joulun ja välipäivät. Tavallisella osastolla myös huoltaja saa yöpyä, ja Harry toivoo, että voisi viimeinkin nukkua. Toivo on turha. Yöt ovat täynnä keskeytyksiä. On seurattava Joelin verensokerin heilahduksia ja syötettävä vastahakoista lasta mihin vuorokaudenaikaan milloinkin onkaan tarpeen.

Pienen perheen elämä tuntuu suistuvan kertakaikkisesti radaltaan. Silti Harry havahtuu teho-osastolla ja aikanaan lastenosastollakin huomaamaan, että heidän asiansa ovat sittenkin varsin hyvin. Hän ja Maria oppisivat kaiken, mitä Joelin diabeteksen kanssa eläminen vaatisi. Kunhan nyt ensin saisi vähän nukutuksi. Ja vauva syntyisi.

En koe olevani millään tavalla tällaisen kohtalaisen rankan pikkulapsiperhekuvauksen lukijakohderyhmää, joten suhtauduin Sydänhämärään lievästi epäluuloisesti. Pian kuitenkin huomasin pitäväni Salmenniemen kerronnasta kovasti. Kirjailijaa on kehuttu tarkkojen huomioiden tekemisestä, eikä syyttä. Runoilija katsoo maailmaa selvästi hieman toisin silmin kuin moni muu, ja arkiset yksityiskohdat nousevat esille kiinnostavina ja uusina, kaiken traagisen keskellä usein myös jotenkin koomisina.

Perheen isän näkökulma raastavaan ja raskaaseen tilanteeseen on kiinnostava. Romaanin Harry kuvaa tunteitaan avoimesti ja tarkasti, itseään säästelemättä. On sydäntä särkevää kuulla, miten oma pieni suojaton lapsi huutaa kivusta ja pelosta hoitohenkilökunnan tehdessä työtään. Miten kestää tilanne, jossa ei voi tehdä mitään lapsensa auttamiseksi, ainakaan omasta mielestään? Miten olla vahva ja turvallinen isä ja aviomies, kun on itsekin peloissaan ja epävarma?

Hämäryyttä lisää kahden kertojan käyttö: minän ja hänen puheenvuorot vaihtavat paikkaa kuin kertoja ei tietäisi, kuka on. (Harry Salmenniemi: Kertomus. Uraanilamppu ja muita kertomuksia. Siltala 2017.)

En muista aiemmin törmänneeni samanlaiseen kertojaratkaisuun kuin Sydänhämärässä. Salmenniemi käyttää sekä minä- että hän-kertojaa. Ne vuorottelevat tekstissä tiheästi ja täysin ennakoimattomasti. Alkuun tämä tuntui hämmentävältä ja oli oikein pysähdyttävä miettimään, mikä tekstissä niin sanotusti mättää. En päässyt koko romaanin aikana selville, miksi Salmenniemi on tähän ratkaisuun päätynyt. Onko se kenties sitä autofiktion parodisointia, josta oli aiemman teoksen yhteydessä puhetta? Oli tai ei, nopeasti kertojavaihdoksiin kuitenkin tottui.

Ajallisesti romaani ulottuu joulunalusajasta jonnekin tammi-helmikuun taitteeseen. Vauva syntyy ja Joel pääsee pois sairaalasta. Vähitellen elämä alkaa taas sujua, vaikka yöunista Harry edelleen pääosin vain haaveilee. Mutta lopulta yön valvotut tunnit muuttuvat kaivatuksi kirjoitusajaksi. Alkaa hahmottua uusi kirja. Mutta miten kertoa Marialle, että kirjaan tulee kuvausta heidän kokemistaan rankoista viikoista?

Kirjallisuus ei ole mikään kuvaus elämästä. Kirjallisuus on mahdollista. Elämä on välttämätöntä. Elämä on täynnä paikkoja, joita kirjoissa ei ole. Kirjoissa on keskustelua, pitkiä pohdintoja, analyyseja. Maailmassa on katkoksia, säpsähdyksiä, reaktioita.

Harry Salmenniemi: Sydänhämärä
Siltala 2024. 215 s.

Arvostelukappale.

Markus Nummi: Käräjät

 

Mistä aloittaa kirjoittaminen kirjasta, joka on ravistellut sydänjuuria ja ravinnut sielua, toteuttanut kaikki erinomaiselle romaanille asettamani toiveet ja jättänyt mieleen jäytämään ajatuksen, että aika lailla taisi jäädä vielä itsellä tavoittamattakin? Markus Nummen ylistetty Käräjät siis aiheutti jonkinlaisen kirjoitusjumin. Nimenomaan siitä syystä, että se on niin kertakaikkisen mykistävän hieno teos. Itselleni se oli todellinen lukunautinto, jota halusi samaan aikaan sekä ahmia että sulatella. Vaikea on Käräjistä ajatuksiaan tolkullisesti purkaa, mutta yritetään nyt kuitenkin ainakin pintaa raapaista.

Nummi onnistuu mestarillisesti yhdistämään koukuttavan juonen kerronnan monikerroksisuuteen, syväluotaavaan henkilökuvaukseen, oivaltavaan miljöökuvaukseen sekä  nautittavaan kielenkäyttöön. Pinnalla on polveileva, vuosikymmenten mittainen rikosjuoni. Pinnan alla on valtava määrä esimerkiksi moraalisia ja eettisiä, ihmisyyden perustaan liittyviä kysymyksiä, joita lukija ei voi ohittaa, vaikka haluaisikin. Tarina kiehtoo ja kauhistuttaa. Se jää myös mielen pohjalle kytemään.

Keskipisteessä on kesällä 1938 Etelä-Pohjanmaalla Tarvajoen kunnassa Luomanpaikan kylä, jonka keskuksena on kansakoulu. Koulun yläkerran ikkunasta näkyvät kylänraitti ja sen varrella sijaitsevat talot ja mökit, rautatieseisake ja poliisiputka. Vain kivenheiton päässä on varsinainen kirkonkylä kirkkoineen ja muine palveluineen. Koulun yläkerran huoneen ikkunasta kylää tarkkailee herkeämättä Vilja-täti, kansakoulunopettaja Frans Nevan puolijauhoonen sisko.

Viljan mieli suistui raiteiltaan, kun hän oli viisitoistavuotias, juuri ripille päässyt tyttönen. Sitä ennen Vilja oli aina huolehtinut ja puolustanut pikkuveljeään, joten vaikka Vilja on ollut tolaltaan jo neljäkymmentä vuotta, saa tämä edelleen asua veljensä perheen hoivissa.

Keväällä 1938 virkavalta epäilee, että yön hämärissä kylällä liikkuu kommunisteja juonimassa valtiovaltaa vastaan. Vilja-täti tulee paljastaneeksi, että öisillä retkillä liikkuu kuitenkin Karoliina eli Liina, Vilja-tädin lapsuudenystävä. Kun poliisi alkaa penkoa tätä asiaa, paljastuu, että kylällä on vuosien mittaan tehty koko joukko laittomia abortteja, joissa epävirallisena kätilönä on häärinyt juuri Liina.

Päivänvaloon putkahtanutta salaisuutta edelleen selvitettäessä paljastuu myös, että kovin moni kyläläinen on jotenkin ollut edesauttamassa näissä toimituksissa tai vähintään tiennyt niistä. Samalla avautuu toinenkin tutkintalinja, kun aletaan setviä, onko viisitoistavuotias kunnanelätiksi päätynyt Inkeri joutunut sijoituskodissaan isännän väkisinmakaamaksi. Kun asiaa raaputetaan, alkaa paljastua muitakin uhreja. Mutta ovatko heidän kertomuksensa todenperäisiä?

Paikallista poliisia avustamaan ja kuulusteluja pitämään tulee nuori lääninetsivä Juho Iivonen Vaasasta. Toinen romaanin kertojanäänistä onkin juuri Iivonen, joka vuosikymmeniä myöhemmin ikään kuin vastaa kuulustelijan kysymyksiin tapahtumien kulusta. Poliisina Iivonen edustaa hyvin mustavalkoista ajattelua ja suoraviivaista toimintaa. Laittomuuksia tehneet ovat syyllistyneet rikoksiin, heidät pitää paljastaa, heidän tekonsa tutkia ja sitten heidät pitää tuomita voimassa olevan lain mukaan.

Osoittautuu kuitenkin, että rikosvyyhti on niin monihaarainen, ollut niin pitkäkestoinen ja niin monia ihmisiä eri tavoin ja syvästi koskettava, että se haastaa rankasti Iivosenkin suoraviivaisen oikeuskäsityksen. Mies joutuu lopulta viettämään Tarvajoella paljon enemmän aikaa kuin osasi pelätä, ja sillä on arvaamattomat seurauksensa. Kylmä objektiivinen suhtautuminen asioihin ei olekaan niin helppoa, kun osalliset alkavat tuntua tuttavilta. Tosin tämän tunnustaminen edes itselleen tuntuu olevan Iivoselle vähintäänkin vaikeaa.

Toinen romaanin kertojanääni on pitkään ulkopuoliselta vaikuttava hän-kertoja, mutta vähitellen lukija saa riittävän paljon vihjeitä päätelläkseen, kenen äänellä tarina varsinaisesti kerrotaan. Kirjailija siis heittää lukijalle haasteen, eräänlaisen arvoituksen ratkaistavaksi tälläkin tasolla. Silti lukeminen ei tunnu vaikealta tai ratkaisut jotenkin tekemällä tehdyiltä.

Koko kevään ja alkukesän jatkuvat kuulustelut piinaavat kyläläisiä. Keskinäiset välit alkavat kiristyä, kun poliisi kutsuu yhä uusia ihmisiä kuulusteltaviksi. Alkaa ilmetä kyräilyä, syyttelyä ja häpeilyä. Paljastuminen on joillekin osallisille myös helpotus. Teko on tehty pakon edessä, kun muita vaihtoehtoja ei ole pystynyt näkemään, mutta silti ihmiset katuvat ja ovat synnintunnossa. Vain harvat pystyvät kulkemaan kylillä pystypäin salaisuuksien paljastuttua. Moni syyttää tapahtuneesta Vilja-tätiä, joka on mennyt höperehtimään asioista, jotka eivät hänelle kuulu.

Monet aborteista on tehty nuorille naimattomille naisille, joista ainakin osa on pakotettu sukupuoliyhteyteen. Ajan moraalin mukaan häpeä aviottomasta lapsesta on naisen ja syntyvän äpärälapsen niskoilla. Tämä saa nykyajan lukijan kiristelemään hampaitaan, koska asetelma on kertakaikkisen epäoikeudenmukainen. Piikatyttöjään maanneet isännät puolustelevat tekojaan sillä, että himokkaat tytöt ovat viekoitelleet heidät persettään keikuttamalla. Raiskauksista raskaaksi tulleet tytöt, usein käytännössä täysin asioista tietämättömät lapset, joutuivat jättämään palveluspaikkansa, jos asia tuli ilmi. Usein seuraava etappi oli kunnan köyhäintalo.

Yhtä epätoivoisia olivat naimisissa olevat naiset, joiden perheillä ei ollut toimeentulon mahdollisuuksia. Kun mökissä on jo yhdeksän nälkää näkevää lasta, on kymmenennen synnyttäminen mahdoton ajatus. Raastavan surkuhupaisa on kohtaus, jossa rutiköyhän suurperheen äiti tekee itselleen lähes mahdottoman hävettävältä tuntuvan matkan apteekkiin ostaakseen ehkäisyvälineitä. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, ettei niiden hankkiminen tule kysymykseenkään. Mikä siis eteen, kun seinä on vastassa joka puolella?

Lähestyvät käräjät ja heinäkuinen tuomiopäivä tuntuvat luovan synkän varjon kaikkien kyläläisten ylle. Ilmapiiri on jännittynyt, uhkaava ja pelokas. Se vaikuttaa lopulta myös omiin maailmoihinsa sulkeutuvaan Vilja-tätiin. Jokin alkaa liikahdella hänen mielensä perukoilla ja pelottavasti puskea pintaan.

Käräjien valmistelun rinnalla avataan Viljan tarinaa pala palalta. Lukija aavistaa varhaisessa vaiheessa, mikä on Viljan mielen järkyttänyt, mutta tarinan verkkainen purkaminen edeten kohti pimeää ydintä on piinaavaa. Lukijaa vaivaa yhä enemmän myös epävarmuus siitä, saadaanko käräjillä lopulta oikeat rikolliset edesvastuuseen vai ei.

Kuten sanottu, Käräjissä valtavasti aineksia analysoitavaksi. Tuomo Parikka on nostanut kanteen kansakoulun vinttikamarin ikkunan, jonka ruudun äärellä Vilja-täti uskollisesti valvoo kylän ja koulun elämää. Lasi eristää hänet muusta yhteisöstä, mutta hän on myös itse näkyvillä. Kyläläiset näkevät Vilja-tädin ikkunassaan. Näkyvillä olo, näkeminen ja silti piilotetut salaisuudet poimuttuvat romaanin tarinaan.

Vilja-täti ei poistu koulun tontilta, mutta yllättävän monet hakeutuvat hänen seuraansa ja avautuvat itsekseen höpisevälle naiselle omista murheistaan.

Myös kannessa näkyvillä appelsiineilla on osuutensa tarinassa, ja ne on nostettu lukujen nimiinkin. Kolmanneksi motiiviksi nostaisin Tarvajoen kunnan kylien läpi virtaavan joen, joka liittyy lopulta moniin keskeisiin tapahtumiin eri tavoin.

Äärimmäisen harvoin luen enää samoja teoksia uudestaan, mutta Käräjät voisin lukea, ja ehkä todella kannattaisikin, koska toisella lukukerralla voisi rauhassa tarkastella erilaisia kerrontaan ja kieleen liittyviä ratkaisuja. Ensimmäisellä lukukerralla pinnalla oli itselläni ehkä liikaakin halu ratkaista arvoitus ja nähdä, mihin kaikki lopulta päättyy. Eteenpäin kiirehtivä lukutapa ei tee täyttä oikeutta teokselle.

Haastatteluissa Nummi on kertonut työstäneensä Käräjiä kahdeksan vuotta. Taustatyö on tehty huolella, mistä kertoo omaa kieltään teoksen lopusta löytyvä luettelo teoksen synnyn kannalta tärkeistä julkaisuista. Hieman kirjailija raottaa teoksen syntyä myös jälkisanoissaan. Kiitän myös teoksen alusta löytyvästä henkilöluettelosta, joka auttaa lukijaa suunnistamaan Luomanpaikan kylässä ja Tarvajoen kirkonkylän raitilla.

Markus Nummi: Käräjät
Otava 2024. 575 s.

Arvostelukappale.

E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

 

Ekotrilleri Sinilintujen kutsu aloittaa Murroksen äärellä -nimisen romaanitrilogian. Aloitusosan tapahtumat sijoittuvat aikavälille 2027–2030 eli aivan lähitulevaisuuteemme. Ilmastokriisi on viimeistään ylittämässä rajan, jonka jälkeen sen hillitsemiseksi ei enää ole tehtävissä mitään. Ehkä raja on jo ylitettykin. Kyse ei kuitenkaan, valitettavasti, ole dystopiasta, vaan romaanissa kuvattavat katastrofit ovat jo täällä.

Vuonna 2027 tulimyrsky pyyhkäisee yli Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion vuoristoseudulla sijaitsevan South Cle Elumin kylän. Viranomaiset epäonnistuvat evakuointiohjeistuksessa ja metsäpalon hallinnassa, ja Nadian viisihenkinen perhe päätyy tulimeren syövereihin.

Kaksi vuotta myöhemmin Suomessa järjestetyissä eduskuntavaaleissa Kokoomus saa vaalivoiton, joka nostaa puolueen tuoreen puheenjohtaja Noora Holmbergin pääministeriksi. Noora on kokematon poliitikko mutta raudanluja talousammattilainen, jolla on kirkas käsitys siitä, ettei ilmastokriisin hoitamista voi ohittaa Suomen etuja ajettaessa. Mutta miten sovittaa yhteen oman valtion edut ja yhä nopeammin lähestyvän globaalin katastrofin torjunta?

Vuonna 2030 järjestetään kansainvälinen ilmastokokous Filippiinien pääkaupungissa Manilassa. Presidentille tulleen esteen takia Noora edustaa kokouksessa Suomea. Samaan kokoukseen saapuu myös metsäpalosta hengissä selvinnyt ja päällisin puolin toipunut Nadia poikansa Danielin kanssa. Nadia käyttää kokouksessa edustamansa ympäristöjärjestön puheenvuoron.

Tuttuun tapaan kokous on jäämässä tuloksiltaan laihaksi. Kesken Nadian puheen tilanne saa kuitenkin odottamattoman käänteen. Kaikkien ennusteiden vastaisesti taifuuni on pyyhkäisemässä Manilan yli. Kokous keskeytetään ja koko kaupunki yritetään evakuoida. Kuten arvata saattaa, seurauksena on kaaos. Kaikki kokoukseen osallistuneet valtioiden päättäjät päätyvät autioon hotelliin myrskyn keskelle. On aika puristaa kokoon sopimus, joka pelastaa sen, mitä vielä pelastettavissa on.

Ainakin Sinilintujen kutsu sai aikaan aivotoimintaa. Aloitin kirjan kuuntelun lauantaiaamun kotiaskareiden kyytipoikana. Aloitus onkin väkevä, sillä liikkeelle lähdetään Nadian perheen kotoa, jossa kiivaasti pakataan seuraavan päivän lähtöä varten. Perhe on päättänyt lähteä Nadian lapsuudenkotiin Seattleen, varmuuden vuoksi. Aamulla tilanne on kuitenkin paljon pahempi kuin he ovat arvioineet, ja kun lähtö viivästyy, seuraukset ovat katastrofaaliset. Jos on uutisia seuratessaan miettinyt, millaista olisi joutua keskelle hurjana riehuvaa metsäpaloa, voi tämän kirjan avulla siihen eläytyä vähän liiankin hyvin!

Toimintakohtaukset eli sekä metsäpalon että taifuunin kynsiin joutuneiden ihmisten kamppailu äärimmäisiä luonnonilmiöitä vastaan on trillerissä kuvattu suorastaan mestarillisesti. Niille osuuksille olen valmis antamaan täyden kympin.

Romaanissa on kuitenkin myös pitkiä puuduttavia jaksoja. Ensinnäkin Noora Holmbergin päätyminen Suomen pääministeriksi ja vaaleja seuranneet hallituksenmuodostuskuviot eivät jaksaneet sytyttää. Noorassa ainoa kiinnostava seikka on hänen perheensä, mutta ei siinäkään ainakaan vielä tässä sarjan ensimmäisessä osassa ole tarpeeksi kipinää ollakseen osa trilleriä.

Toinen valitettavan pitkäveteinen jakso on taifuunin kurittamassa kaupungissa suojautuvien valtionpäämiesten ja -naisten kokousselostus, joka jatkuu ja jatkuu. Ei juurikaan lohduta, että käsitellyt kysymykset ovat huolella tutkimuksella vahvistettua faktaa ja että keskustelu noudattelee hyvinkin realistista kulkua. Öljyntuottajamaiden edustajat kapinoivat ja köyhien kehittyvien maiden edustajat vaativat oikeudenmukaisuutta ja niin edelleen.

Olen saanut ennenkin silmilleni syytöksiä piittaamattomuudesta, kun olen antanut palautetta opettavuuden ja saarnaavuuden vaikutuksista kaunokirjallisuudessa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö jakaisi huolta maailman tilasta ja tuntisi suurta ahdistusta seuratessani tänäkin päivänä ilmastokriisiin liittyvää uutisointia tai vaikka vain katsoessani ikkunastani ulos lumettomaan talvimaisemaan.

Sisällöllisesti asia on luonnollisesti elintärkeää, mutta sen tuominen osaksi fiktiivistä trilleriä on vähintäänkin pulmallista. Faktat ja visiot pitäisi pystyä nivomaan sujuvaksi osaksi tarinaa, sillä luennot ja tilastotiedot eivät jännitysromaanin osina yksinkertaisesti ole toimivia. Niiden vaikutus on helposti päinvastainen kuin on kirjoittajan tarkoitus. Sinilintujen kutsussa esitetään huolella perusteltu ja toimivalta vaikuttava ratkaisumalli ilmastokriisiin, mutta lukijan kärsivällisyyttä koetellaan luvattoman paljon.

Trillerin nimi ”Sinilintujen kutsu” jäi minulle arvoitukseksi. Jossakin sivulauseessa Nadia toteaa kutsuneensa tyttäriään sinilinnuiksi, mutta miksi se on nostettu romaanin nimeksi, ei auennut (minulle). Nimi ei mielestäni tee romaanin hurjalle ja asiapitoiselle sisällölle oikeutta vaan vie odotukset jonnekin fantasiagenren suuntaan. Kati Halosen suunnittelemaa kanttakin pitää katsoa tarkasti, koska ensivaikutelma on petollisen pastellinen.

Arvoitus on myös kirjailija E. L. Silvola-Carter. Kyse on ymmärtääkseni kirjailijanimestä, jonka taakse kätkeytyy ainakin yksi, ellei kaksikin tekijää. Kustantamon sivuilta ei lisätietoa heru. S&H Kustannus Oy on vuonna 2024 perustettu ”pieni ja ketterä kustannusyhtiö, joka on erikoistunut julkaisemaan tietofiktiota”. Toistaiseksi Sinilintujen kutsu on kustantamon ainoa julkaistu teos. Kustantamon yhteystiedoista ei löydy henkilönimiä, mutta yrityksen tietoja hakemalla selviää, että kustantamossa päätöksiä tekevät psykologit Sanna Hyyhö ja Helena Service, jotka taas yhdistyvät Ilmastorintama-yhteisöön. Sinilintujen kutsun on kustannustoimittanut Saara Henriksson.

Sinilintujen kutsu päätyi omaan luettavien kirjojen pinooni saatuani yhteydenoton Ava Nummiselta, joka tarjosi teosta luettavaksi. Numminen on kirjoittanut teoksesta esittelyn Psykologi-lehden sivuille. Tekstin yhteydessä Numminen esitellään näin: ”Kirjaesittelyn kirjoittaja Ava Numminen-Päiväläinen on ilmastoahdistusta poteva työterveyspsykologi, kognitiivinen psykoterapeutti, laulunopettaja, Myrskyvaroitus ry:n perustajajäsen ja Climate Leadership Coalition -organisaation henkilöjäsen”. 

Kirjailijanimen käyttöön on varmasti yhtä monta syytä kuin on kirjailijanimiäkin, enkä millään muodoin kyseenalaista käytäntöä. Uteliaisuutta ne toki herättävät, mutta tärkein on tietysti aina itse teos. Tässä tapauksessa salaperäisyyden verho tuntuu olevan kovin tiheä ja laaja, koska kustantamokin verhoutuu sen poimuihin. Eniten minua tässä kokonaisuudessa kiinnostaa, kenen näppäimistöltä oikein ovat peräisin nuo erinomaiset katastrofikohtaukset, jotka voisi suoraan filmata. Ovatpa kenen hyvänsä, kyse on kovan luokan toimintakirjoittajasta, se on selvää.

Sinilintujen kutsu siis sai aikaan erilaista pohdintaa ja netin kaivelua, mitkä aina ovat minusta positiivisia juttuja. Koska kyse on trilogian aloitusosasta, kirjassa viritellään jonkin verran jo seuraavan tai seuraavien osien jännitteitä. Miten ilmastokokouksen yllätyspäätös otetaan maailmassa vastaan, jää nähtäväksi. Hankaluuksia lienee luvassa.

E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu (Murroksen äärellä 1)
S&H Kustannus 2024. 288 s.
Äänikirjan lukija Laura Malmivaara.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Heidi Köngäs: Tango Frisk

 

”Joen pinta on kuin mustaa verta, jonka päällä on hopeanvärinen kate, ja minun sydämeni on sen joen pimein pyörre.”

Heidi Könkään romaanin Tango Frisk nimi viittaa Jalmar ja Alina Friskin parisuhteeseen ja avioliittoon, jossa mies vie ja nainen taipuu, ehkä vienosti vikisten, mutta lopulta kuitenkin. Niin Alina kuin pariskunnan lapsetkin aikanaan kuvaavat avioliittoa epätasapainoiseksi. Sen pyörteissä eläminen ja katveessa kasvaminen ei ole helppoa, ja sitten tulee sota.

Jalle Frisk ylittää 1910-luvulla Merenkurkun Ruotsista Vaasaan potkukelkalla. Tavoitteena on päästä töihin suvun omistamaan tehtaaseen, joka sijaitsee Vedenojalla Vaasan lähistöllä. Vaasan lähelle Vähäkyröön on päätynyt myös Alina Kauranen, Saarijärveltä kotoisin oleva karjakkoharjoittelija. Nuoret tapaavat tansseissa. Yhteistä kieltä heillä ei ole, mutta veto yhteen on vahva. Eivät auta Alinan yritykset karkottaa komea kosija mielensä perukoilta.

”Kyllä Saarijärven likan tulee usein Pohjanmaalla äitiä ikävä. Sen verran tunnustan, vaikken koskaan ääneen valita. Nuorena ihminen on sellainen, ettei juuri ajattele nokkaansa pitemmälle. Minä vain otin ja rakastuin Jalleen. Hänet minä halusin ja syöksyin päätä pahkaa avioliittoon. Kauniisti kaikki kävikin alussa, kun olin hänestä niin varma, eikä meidän välillä tarvittu paljon puheita pitää. Me sovimme yhteen ja minussa virtasi niin tummanpunainen veri, etten tiennyt sellaista olevankaan.”

Yhteistä kieltä pariskunnalla ei ole. Jalmar Frisk ei koskaan opi kunnolla suomea, eikä Alina ruotsia. Perheen kesken Jallea aletaan kutsua Faariksi. Faari solkottaa kummallista itse keksimäänsä suomea ruotsin sekaan. Kieltä ymmärtää lopulta parhaiten pariskunnan kuudes lapsi, iltatähtenä syntynyt Maikki, joka on isänsä lemmikki. Muut perheessä yrittävät kommunikoida parhaansa mukaan kiivasluontoisen ja oikukkaan miehen kanssa.

Alina synnyttää 1920-luvulla seitsemän vuoden aikana viisi lasta. Jo ennen kolmannen lapsen syntymää hänelle valkenee, ettei Jalle ole suinkaan yksiavioista tyyppiä. Se särkee Alinan sydämen, mutta avioliitto jatkuu. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.

Friskien avioliiton ja perheen tarina kerrotaan Alinan ja kolmen keskimmäisen lapsen Uskon, Kristiinan ja Aatoksen itsensä kertomina. Jalmarin näkökulmasta kerrotaan vain prologi, jossa nuorukainen tekee uhkarohkean potkukelkkamatkan Merenkurkun yli.

Sota särkee Friskin perheen. Usko karkaa uhmakkaasti palvelukseen Saksaan SS-joukkouhin 17-vuotiaana. Kristiina korvaa Faarin tylysti tyrmäämät sairaanhoitajaurahaaveensa värväytymällä Lottiin ja Aatos päätyy lopulta kaikesta huolimatta tositoimiin Lapin sotaan. Heidän henkensä säilyy, mutta sielut saavat korjaamattomia vaurioita.

Romaani on melko lohduton. Alussa Alinan ja Jallen tulevaisuus näyttää väikkyvän edessä valoisana ja kauniina, mutta unelmat särkyvät yksi toisensa jälkeen. Jalle tuntuu porskuttavan omassa omituisessa kuplassaan, eivätkä edes perheen kohtaamat traagisimmat käänteet sitä lopullisesti puhkaise. Lasten kohtalot ovat myös kovia. Millaiset jäljet sota heihin lopulta jättää, jää auki. Elämä kuitenkin jatkuu, tavalla tai toisella.

”Elämä jatkuu, se on sen luonne, ei auta kompastella, vaan on aina otettava uudet, kovat vauhdit ja loikattava eteenpäin.”

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava 2024. 400 s.

Arvostelukappale.

Jaakko Melentjeff: Venäläinen peli

 

Jaakko Melentjeff aloittaa uuden Laura Kask -trillerisarjan vetävästi romaanilla Venäläinen peli. Kyse on ajan tavan mukaan genrehybridistä, jossa on vahvasti aineksia niin poliisidekkarista kuin vakoilutrilleristäkin. Kansainväliset kuviot realisoituvat ruumiina Helvetinjärven kansallispuiston leiripaikalla.

Sarjan nimihenkilö Laura Kask on virolaistaustainen mutta lapsesta asti Suomessa asunut KRP:n rikostutkija. Hänen ex-puolisonsa on korkeassa asemassa Viron sisäministeriössä, ja pariskunnan lapsista nuorempi, lukioikäinen Maria, asuu vielä äitinsä kanssa. Lauran virkaura on melkoisessa vastatuulessa, sillä Helsingissä aiemmin sattuneiden (ja aikanaan lukijallekin paljastuvien) työtoveriin liittyvien tapahtumien jälkeen hänet lähetetään Tampereelle KRP:n rikoskomisario Timo Lehdon tiimiin. Esihenkilöiden jauhot eivät ole ihan puhtaat, kuten Laura saa epätoivokseen pian huomata.

Lähtöasetelma uudessa tiimissä ei siis ole mitenkään lupaava. Kaiken lisäksi Helvetinjärven kansallispuiston tapahtumat kiskaisevat Lauran töihin jo ennen virallista aloituspäivää, mikä hieman kummastuttaa uusia työkavereita.

Venäläinen peli alkaa räväkästi. Eläkeläispariskunta kuulee pienen lammen rannalla sijaitsevalla yöpymispaikallaan vastarannalta kaksi laukausta. Juuri kun he ovat soittaneet hätäkeskukseen, heidän ylitseen lentää drooni kohti paikkaa, josta laukaukset kuuluivat.

Kun poliisit tulevat tapahtumapaikalle, heitä kohtaa karmea näky. Tampereen poliisin ylikomisario Antti Metsäpaloa on ammuttu päähän. Paikalla on myös toinen uhri, tunnistamaton mies, jota on ammuttu rintaan. Hän on vielä hengissä, joten hänet kiidätetään sairaalaan. Aseesta paikalla ei näy jälkeäkään, eikä myöhemmin löydy Metsäpalon puhelinta eikä lompakkoa.

Tilanne näyttää ja kuulostaa tutkijoiden näkökulmasta todella erikoiselta. Mitä ihmettä oikein on tapahtunut ja ollut tekeillä ennen ampumista? Lukija tietää lisäksi, että paikalta on poistunut nainen maastopyörällä. Hän ampui peräänsä lähteneen droonin alas. Kuka nainen oli? Entä mikä taho seurasi tapahtumia ilmasta käsin? Kuka on paikalta löytynyt toinen uhri?

Lauran uuden tiimin vetäjä komisario Timo Lehto ei vaikuta ilahtuneelta Lauran tulosta Tampereelle ja hänen alaisekseen. Mies vaikuttaa kivikasvoiselta, kylmäkiskoiselta ja huumorintajuttomalta tyypiltä. Muut tiimiläiset eli Outi Kuhlman ja Leo Mattila alias Matlock sen sijaan ottavat Lauran alkuhämmennyksen jälkeen luontevasti osaksi porukkaa. Outi ja Laura tutustuvat pian ja huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa. Se helpottaa huomattavasti työskentelyä.

Lukijalle esitellään vielä kaksi muutakin tiimiä, eli Suomessa operoivat FSB:n agentit Kaia Raud ja Vasily Smushko sekä Kölnissä työskentelevät Saksan sotilastiedustelun MAD:n työntekijät eli analyytikko Dennis Schummer ja lingvisti Suara Okuyaz sekä heidän esihenkilönsä Rautarouva alias Martina Gram. Näillä kahdella tiimillä on erityinen kytkös, sillä Kaia Raud on kaksoisagentti.

Ylikomisario Antti Metsäpalon kuolema liittyy korkeantason kansainväliseen vakoiluun, mutta siitä Suomen ja Tampereen KRP:llä ei ihan alkuun ole mitään käsitystä. Menossa on monimutkainen peli, jonka nappuloiksi myös tamperelaispoliisit joutuvat, tahtoivatpa tai eivät.

Väkeä on siis melkoisen paljon, aluksi vähän huolestuin, miten kaikki henkilöt ja monimutkaiset juonikuviot oikein pysyisivät koossa. Huoli oli kuitenkin turha. Näkökulmavaihdokset pitävät lukijan mukavasti mukana nopeissakin juonenkäänteissä ja monesti hieman poliisia edellä. Tämä toimii oivallisesti, ja jännite säilyy hyvin läpi koko teoksen. Kun henkilöiden taustoista alkaa selvitä yhä hämmentävämpiä seikkoja ja ulkomaisten toimijoiden tekemiset äityvät yhä röyhkeämmiksi, on lukija tukevasti koukussa. Miten tämä kaikki oikein lopulta saadaan maaliin? Kannattaa ehdottomasti ottaa selvää!

Laura Kaskin ja Timo Lehdon tiimin tapaan mieluusti uudelleenkin. Mielenkiintoista nähdä, miten tästä jatketaan.

Jaakko Melentjeff: Venäläinen peli
Enostone kustannus 2024. 341 s.
Äänikirjan kustantaja Lind & Co ja lukija Jari Nissinen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Harri V. Hietikko: Plutoniumin puolitusina

 

Plutoniumin puolitusina tarjoaa toviksi paluun Harri V. Hietikon luomaan maagisin sävyin väritettyyn anarkistiseen dystopiaan, jota hän on kuvannut kahdessa aiemmassa omintakeisessa romaanissaan. Pienoisromaani Plutoniumin puolitusina on jonkinlainen tarinan itsenäinen epilogi, kuin sen väreilevä jälkikaiku.

Pandemian jälkeen (Reuna, 2018) on nykyisen Suomen alueelle sijoittuva dystooppinen romaani lähitulevaisuudesta, jossa ärhäkkä influenssavirus on karsinut parissa viikossa 90 prosenttia maapallon väestöstä. Jäljelle jäänyt väestö on kohdannut mittavia vastuksia, mutta rippeet siitä ovat edelleen elossa. Turun linnaa keskuksenaan pitävä Auktoriteetti lähettää luutnantti Naavasaappaan vaaralliselle matkalle Kajaanin linnaan selvittämään, mitä eversti Zetan johtamalla satelliittialueella oikein tapahtuu.

Jatko-osassa Eversti Zetan jälkeenjääneet paperit (Reuna, 2019) tarina muodostuu asiakirjoista, jotka paljastavat, miten Auktoriteetti lähetti alikersantti Cornelia Rasan Kajaaniin selvittämään, mitä Naavasaappaalle ja ennen kaikkea tarunhohtoiselle sotalipulle eli Pohjannaulalle on tapahtunut.

Plutoniumin puolitusinassa Auktoriteetti lähettää nimeämättömän minäkertojaupseerin Kajaaniin. Tällä kertaa tavoitteena on tuoda sinne päätyneet luutnantti Naavasaapas ja alikersantti Cornelia Rasa takaisin kotiin, elävinä tai kuolleina. Matka on vaarallinen, koska Turun ja Kajaanin välisellä alueella ovat käynnissä sotatoimet. Plutoniumin rangaistuslegioona on sijoitettu entiselle Olkiluodon ydinvoimala-alueelle. Tästä laitoksesta kertoja käy värväämässä itselleen viiden hengen ryhmän tehtävälle.

Hietikon persoonallinen kerronta on jos mahdollista vieläkin tyylitellympää ja omintakeisempaa kuin aiemmissa teoksissa. Takakansitekstin mukaan Plutoniumin puolitusina on ”kunnianosoitus vanhoille sotaelokuville, H. P. Lovecroftille ja pariisilaisista pikkukioskeista myytäville kirjasille”.  Aika tyhjentävästi kuvattu.

Harri V. Hietikko: Plutoniumin puolitusina
Lector 2025. 50 s.

Arvostelukappale.

Olli Karila: Kuuden minuutin seikkailu ja muita jännityskertomuksia

 

Kirjailija ja toimittaja Olli Karila (oikealta nimeltään Niilo Pärnänen) ehti varhain katkenneen elämänsä aikana kirjoittaa runsaasti romaaneja, näytelmiä ja lyhyitä kertomuksia. Karila eli vuosina 1897–1936, ja vuonna 1944 Karisto julkaisi postuumisti seikkailuromaanin Punatukkainen madonna. Sitä edeltäneessä tuotannossa juuri seikkailu, jännitys ja viihde ovat keskeisiä elementtejä.

Karilan novelleja ja kertomuksia julkaistiin lukuisissa lehdissä, kuten Kolmiokirjan Jännike-nimisessä lukemistolehdissä. Tuotteliaan kirjoittajan lyhyitä tarinoita on julkaistu myöhemmin myös kokoelmina. 1990-luvun lopulla Seaflower-niminen kustantaja julkaisi kaksi kokoelmaa, ja nyt Juha Järvelä on koonnut tähän mennessä kaksi kokoelmaa, joista ensimmäisen Kuuden minuutin seikkailu -nimisen teoksen lainasin kirjastosta tutustumista varten.

Järvelä on kirjoittanut kokoelmaan Olli Karilasta ja tämän tuotannosta kertovat jälkisanat. Kokoelmassa on tusina eri lehdissä 1930-luvulla ilmestynyttä jännityskertomusta. Järvelä kertoo säilyttäneensä tekstien alkuperäisen kieliasun ja vain siistineensä painovirheitä ja yhdenmukaistaneensa typografiaa. Tätä siistintää olisi voinut tehdä vieläkin tiheämmällä kammalla, sillä lopulliseen asuun on harmillisesti edelleen jäänyt kosolti painovirheitä.

Kuten Järveläkin jälkisanoissaan toteaa, Karilan teksteissä on viehättävää ajankuvaa mutta aikakauden poliittisen ilmaston merkkejä niissä näkyy vähän jos lainkaan. Kokoelman jännityskertomuksia hän kuvailee cozy crime -tyyppisiksi. Totta onkin, että yhtään murhaa tai muutakaan kovin raakaa väkivallantekoa tarinoiden kuvaamissa rikostapauksissa ei ole. Sen sijaan erilaisia varkauksia, ryöstöjä tai niiden yrityksiä, petoksia ja huijauksia kyllä riittää. Tunnelma on samantyyppinen kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa ja kuunnelmissa. Tarinat ovat mukavia makupaloja muun lukemisen lomaan.

Karilalla ei ole ainakaan tämän kokoelman kertomusten perusteella mitään vakiohahmoja selvittämässä rikoksia, vaan kaikki tarinat ovat täysin irrallisia ja itsenäisiä. Selvästikin kirjailijalla on ollut hyvä näppituntuma ajan ulkomaisista jännityskirjallisuuden ja
-kertomusten suuntauksista.

Nimikertomuksessa Kuuden minuutin seikkailu kotimatkalla oleva ratamestari huomaa rautatiesillan rakenteissa punaisena hehkuvan pisteen, joka hänen järkytyksekseen osoittautuu palavaksi sytytyslangaksi. Saman tien joku hyökkää hänen kimppuunsa pimeässä. Pikajuna on aikataulun mukaan saapumassa sillalle kuuden minuutin kuluttua. Miten päästä hyökkääjän kynsistä ja estää kammottava onnettomuus? Piinaavat sekunnit seuraavat toistaan.

Tammikuussa Juha Järvelä julkaisi toisen kokoelman Olli Karilan jännityskertomuksia nimellä Maskotti ja muita jännityskertomuksia.

Olli Karila (toim. Juha Järvelä): Kuuden minuutin seikkailu ja muita jännityskertomuksia
BoD – Books on Demand, 2024. 130 s.

Lainattu kirjastosta.

Kevään 2025 historiallisia romaaneja

 

Kokosin itselleni ja teille muillekin iloksi ja hyödyksi kaikki löytämäni keväällä 2025 ilmestyvät historialliset romaanit. Vastaavanlaiset edelleen päivittyvät koosteet kevään 2024 ja syksyn 2024 historiallisista romaaneista löytyvät linkeistä.

Kuten jo viime vuonna listojeni ääressä totesin, suomeksi ilmestyy vuosittain huikea määrä ja todella monenlaisia historiallisiksi romaaneiksi laskettavia teoksia. Asetin historiallisen rajan noin vuoteen 1950 ja otin mukaan kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat joko siihen tai aiempiin vuosiin. Olen kelpuuttanut listalle myös kahdessa tai useammassa aikatasossa liikkuvia teoksia, jos jokin taso sijoittuu aikaan ennen vuotta 1951. Alagenrejä on perinteisistä sotaromaaneista dekkareihin ja keveään romanttiseen viihteeseen. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa tältä listalta. 

Mitä poimit omaan lukupinoosi?

Lukuohje: Uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn, josta olen yleensä lainannut osan tänne (lainattu teksti kursiivilla). Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta. Kun olen kirjan lukenut, lisään tänne tiivistelmän tunnelmistani ja linkin blogijuttuun, jos sellaisen teen.

Otan myös mielihyvin vastaan täydennysvinkkejä.

Listaustani varten olen käynyt läpi seuraavat katalogit:

Aula & co
Bazar 
Gummerus
Docendo
Into
Johnny Kniga
Kosmos
Otava-konserni
Sitruuna
Tammi
Teos
WSOY

 

Laura Andersson: Tähtipölyn bulevardi
Tähtipölyä-sarjan aloitusosa.
Gummerus. Ilmestyy helmikuussa.

Rööperiläisen viinatrokarin tytär Doris Laine tavoittelee unelmiaan elokuvatähtenä ja sukeltaa samalla 1930-luvun Helsingin vaaralliseen mutta ah, niin kiehtovaan alamaailmaan. Siellä Doris alkaa elää kaksoiselämää, jota hän kuvittelee hallitsevansa.

Kieltolain kumoamisesta käynnistyvä tarina kuvaa modernisoituvaa Helsinkiä ja suomalaisen filmiteollisuuden alkutaivalta. Se pitää sisällään kiellettyä rakkautta, ystävyyttä, petoksia ja sitä hallitsee kutkuttava vaaran tuntu.

Olen lukenut Anderssonin aiemman Lili Loimola ratkaisee -sarjan aloitusosan Kuolema Kulosaaressa, ja sen perusteella tämä uusi aloitus on ehdottomasti lukulistallani.

NYT LUETTU: Luin tämän Salon Seudun Sanomiin tulevaa lyhytarviota varten. Ainekset ovat erittäin kiinnostavat, mutta tämä sarjan aloitusosa jäi kovin vaisuksi. Kaipasin myös jonkinlaista psykologista perustelua muutamille keskeisille asioille, jotka liittyvät teoksen 17-vuotiaaseen päähenkilöön ja hänen toimintaansa. Toivottavasti sarja saa edetessään lisää puhtia.

 

Ann-Christin Antell: Valkea lilja
Adelin tyttäret -sarjan aloitusosa.
Gummerus. Ilmestyy maaliskuussa.

Lily opiskelee Turun piirustuskoulussa ja haaveilee taiteilijan ammatista. Hän saa mahdollisuuden matkustaa isoäitinsä seuraneitinä Firenzeen taiteen äärelle. Ennen matkaa Lily saa houkuttelevan avioliittotarjouksen, mutta Firenzessä Lily huomaa olevansa vaikean valinnan edessä.

Kevään odotetuimpia! Puuvillatehdas-sarjan ja suomalaisten taiteilijaelämäkertojen ystävälle oikea herkkupala. Minulta on tilattu tästä lehtiarvio, joten kirja ihan pian tilaukseen.

NYT LUETTU: "Lukija voi luottavaisena heittäytyä Antellin tarinan huomaan. Värikylläinen Firenze on lumoava myös romaanin sivuilla, eikä vakavalta matkakuumetartunnalta voi välttyä." Muun ohella näin kirjoitin lehtiarviossani, joka ilmestyi Salon Seudun Sanomien painetussa versiossa 20.3.2025. Antellin ja Italian faneille ehdotonta höyhenenkepeää lukukarkkia.

 

Eva-Maria Bast: Hänen majesteettinsa Elisabet II (Die Queen 3)
Elisabet-sarja osa 3 (päätösosa).
Suom. Hanna Fauster.
Bazar. Ilmestyy toukokuussa.

Kuningatar Elisabetin ympärillä kuohuu jälleen, kun prinsessa Margaret kohahduttaa ensimmäisellä kuninkaallisella avioerolla. Prinssi Charles sen sijaan on railakkaiden poikamiesvuosiensa jälkeen vihdoin löytänyt sopivan vaimon ujosta kaunottaresta, Diana Spenceristä. Poliittisissa asioissa Elisabetin diplomatia joutuu koetukselle, kun Margaret Thatcher valitaan Ison-Britannian ensimmäiseksi naispääministeriksi. Nyt maan johdossa on kaksi vahvaa naista, eikä heidän suhteensa todellakaan ole jännitteetön.

 

Jessica Bull: Kovanonninen hatuntekijä (The Hapless Milliner)
Jane Austen tutkii -sarjan osa 1.
Suom. Maija Heikinheimo.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.

Tumman humoristinen ja herkullinen nokkelan historiallinen murhamysteerisarja, jossa rikoksia ratkoo nuori Jane Austen.

Eletään vuotta 1795 Englannin vehreällä maaseudulla Hampshiressä. Nuori Jane Austen valmistautuu herraskartanon tanssiaisiin. Hänellä on perhosia vatsanpohjassa, sillä ilta lupaa salaisia suudelmia ja kenties jopa kosinnan. Juhlat kuitenkin keskeytyvät, kun kartanon liinavaatekomerosta löytyy ruumis.

Mitäköhän tästä ajattelisi? Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Lorna Cook: Surun ja onnen puutarha (The Hidden Letters)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar. Ilmestyy toukokuussa.

Cornwall, kesä 1914. Sodan uhka tuntuu painostavana ilmassa, kun nuori Cordelia rakastuu puutarhurina työskentelevään Isaaciin. Yläluokkaisen perheen tyttären ja työläispojan suhdetta ei katsota hyvällä, mutta asetelma muuttuu, kun Isaac lähtee sotaan. Cordelian harteille jää puutarha, johon Isaac oli sotaan varustautuessaan perustanut tuottoisan kasvimaan.

Isaac kirjoittaa Cordelialle rintamalta ja nuoret sopivat tapaavansa Lontoossa Isaacin ensimmäisellä lomalla. Eräs kirje kuitenkin muuttaa kaiken, ja Cordelian elämässä alkaa uusi aikakausi. Nuoruuden haaveet väistyvät työnteon tieltä, sillä tulevaisuus on nyt Cordelian omissa käsissä.

Tämä on lukulistallani lehtiarviota varten. 

 

Loretta Ellsworth: Viininviljelijän tytär (The French Winemaker’s Daughter)
Suom. Laura Jänisniemi.
Johnny Kniga. Ilmestyy toukokuussa.

Kahden eri aikoina eläneen naisen tarinat kietoutuvat yhteen upeassa historiallisessa romaanissa, kun Charlotte alkaa selvittää vanhassa viinipullossa olevan merkinnän alkuperää.

Juutalainen pikkutyttö, Martina, pakenee Pariisiin vuonna 1942. Hän saa taloudelliseksi turvakseen viinipullon isältään mutta hukkaa sen paetessaan.

Pariisissa 1990 lentokapteeni Charlotte saa käsiinsä viinipullon, joka osoittautuu erittäin arvokkaaksi. Charlotte kiinnostuu pullon alkuperästä ja päättää selvittää, kenelle pullo oikeasti kuuluu.

Vaikuttaa kiinnostavalta!

 

Christina Erikson: Kaipauksen aika (Trogen dig till döden)
Kartanon naiset -sarjan osa 3.
Suom. Jänis Louhivuori.
Docendo. Ilmestyy helmikuussa.

On vuosi 1792. Kun Christinan isä Karl kuolee, siirtyy sukukartanon omistajuus tuoreelle vävylle. Christina on mennyt naimisiin säädyllisen miehen kanssa, ja paine perillisen saamiseksi kasvaa päivä päivältä. Aviomies on kuitenkin välttelevä, etäinen ja usein matkoilla. Christinan on nyt kartanon johtamisen lisäksi selvitettävä avio-ongelmansa – sekä yhä viipyilevät tunteet nuoruudenrakkautta Gustafia kohtaan. Taustalla kummittelee myös suuri salaisuus, jonka Christina ja hänen ystävänsä Maja ovat joutuneet jakamaan.

Jännitteet kärjistyvät, kun Svartån naamiaistanssiaisissa tapahtuu yllättävä kuolema.

Periaatteessa tämä kiinnostaa kyllä, mutta toistaiseksi sarja on aloittamatta.

 

 

Tønny Gulløv: Viikinkien valtakunta (1000-årsriget)
Suom. Leena Virtanen.
Viikinkien valtakunta -sarjan aloitusosa.
WSOY. Ilmestyy toukokuussa.

Vuonna 937 Britanniaa riivaavat tanskalaisten ryöstöretket. Ulv, nenäkäs ja kiivasluonteinen nuorukainen, päätyy tanskalaisviikinkien vangiksi. Hänet kahlehditaan soutuveneeseen jättiläismäisen Ymerin viereen, ja pitkän merimatkan aikana kaksikko ystävystyy. Ymer tekee kaikkensa opettaakseen Ulvin orjan tavoille, mutta kovapäinen nuorukainen ei aio elää kahleissa. Taistelutahto on moneen otteeseen vähällä maksaa hänen henkensä, sillä viikingit ovat herkkiä tarttumaan miekkaan…

SAS:n purserina työskennellyt Gulløv julkaisi teoksensa omakustanteena, ja siitä tuli valtava hitti. Jo tämä asetelma on kiinnostava, mutta hurmeisuus hieman mietityttää.

 

 

Abdulrazak Gurnah: Hylkääminen (Desertion)
Suom, Einari Aaltonen.
Tammi. Ilmestyy maaliskuussa.
Tammen Keltainen kirjasto.

Vuonna 1899 englantilainen mies nimeltä Martin Pearce tuupertuu maahan moskeijan edessä Mombasassa, ja vähävarainen kauppias tarjoaa apuaan. Hyvä teko johtaa arvaamattomiin seurauksiin, kun Pearce rakastuu kauppiaan sisareen. Paheksuttu suhde jättää jälkensä, jotka heijastuvat sukupolvien päähän ja johtavat uusiin hylkäämisiin – rakastetun, perheen, synnyinmaan jättämiseen. Abdulrazak Gurnah kuvaa kolonialismin henkilökohtaisia ja poliittisia seurauksia 1800-luvun Mombasasta 1950-luvun Sansibariin.

 

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Vanheneva mestari työstää 1600-luvun Hollannissa maalausta, jota kukaan ei saa nähdä. Iltaisin hän kapuaa huoneeseensa ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös. Ystävänsä suostuttelemana maalari ottaa vielä viimeisen oppipojan, nuoren lahjakkuuden, joka pestataan maalaamaan rikkaan silkkikauppiaan muotokuva. Vaistonvaraista työtä seuratessa mestarin sydämessä läikähtää kauan sitten kadotettu riemu.

Ilmeinen herkkupala paitsi historiallisten romaanien myös Joel Haahtelan faneille. Olin kuuntelemassa Haahtelan haastattelua Karjaan Kirjakekkereillä 22.3.2025 ja kieltämättä kirja alkoi houkutella. Ehkäpä tämäkin pitäisi jossain välissä lukea.

 

Atso Haapanen: Kaukopartio Veto
Karisto. Ilmestyy maaliskuussa.

On syyskuu vuonna 1943, ja Suomi sinnittelee asemasotaa käyden. Liittolaisina sotivat saksalaiset pyytävät suomalaisilta tiedusteluapua, ja luutnantti Määttänen määrätään johtamaan kaukopartiota Sallan erämaassa.

Kuten olen todennut, olen oman osani tästä alagenrestä aikoinani lukenut.

Nino Haratishvili: Kahdeksas elämä (Brilkalle) (Das achte Leben (Für Brilka)
Suom. Anne Kilpi, Raija Nylander
Romaaniparin toinen osa.
Aula & co. Ilmestyy huhtikuussa.

Nino Haratishvilin eeppisen romaanin toisessa osassa historian tuulten huminointi jatkuu, valtioiden johtajat vaihtuvat, ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uudenlaisia haaveita ja toiveita. Matriarkkana Jašin perheen Vihreässä talossa häärii Kostjan täti Stasia, joka alkaa avata suvun vaiheita lapsenlapsenlapselleen Nizalle, joka puolestaan kertoo tarinaa edelleen sisarentyttärelleen Brilkalle. 1900-luvun alusta päädytään uudelle vuosituhannelle, ja vaikka moni asia on muuttunut, salainen suklaaresepti ei ole menettänyt lumoaan.

Tämän romaanin haluaisin todellakin lukea!

                                                           



Saara Henriksson: Kerjäläiskuningatar
Into. Ilmestyy helmikuussa.

"Kerjäläiskuningatar on keskiaikaiseen Saksaan sijoittuva romaani, joka kertoo fiktion keinoin historian sivuhuomautukseksi jääneestä hallitsijanaisesta, Quedlinburgin ruhtinatarabbedissa Hedwigistä. Hän vältti ylhäisönaisten tavanomaisimman kohtalon uusien perillisten synnyttäjänä, mutta ajautui keskelle juonitteluja, petoksia ja salaliittoja."

Mukana ilmeisesti myös ripaus magiaa. Kiinnostaa kovasti!

Ana Huang: Ahneus (King of Greed)
Kolmas osa Kings of Sin -sarjaa.
Suom. Elina Koskelin.
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Kuuman romanttinen tarina menestyksen hinnasta ja intohimon poltteesta.

Vaikutusvaltainen ja kunnianhimoinen Dominic Davenport on raivannut tiensä ryysyistä Wall Streetin rikkauksiin. Hänellä on ylellinen koti, kaunis vaimo ja loputtomasti rahaa. Mutta mikään ei riitä. 

 

Roy Jacobsen: Barrøyn lapset (Bare en mor)
Barrøy-sarja osa 4 (päätösosa)
Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen.
Sitruuna. Ilmestyy huhtikuussa.

Ingrid on saapunut takaisin Barrøyn saarelle pitkän matkansa jälkeen. Elämä palaa vähitellen normaaleihin uomiinsa, vaikka sodan varjot häälyvät vielä koko maan yllä. Kollaboraattoreita rankaistaan kovalla kädellä, vaikka useimmat haluaisivat vain jättää sodan kauheudet taakseen.

Eräänä päivänä saarelle saapuu pieni poika, viisivuotias Mathias, jonka isä katoaa salaperäisellä tavalla. Ingrid ja hänen tyttärensä Kaja ottavat pojan hoiviinsa, ja pian hän sulautuu osaksi saaren yhteisöä.

Tämä sarja kiinnostaa kovasti, mutta en ole vielä ehtinyt edes aloittaa. Toisaalta nythän olisi hyvä hetki, kun koko sarja on pian ilmestynyt.

 

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö (To Die Beautiful)
Suom. Annamari Korhonen.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

Huikaiseva tositarina vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.

On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan – ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kirjailija on saanut idean Amsterdamin-lomalla ja tehnyt hurjan määrän taustatyötä sitä varten, muun muassa haastatellut päähenkilön jälkeläisten tuttavia ja sukulaisia. Todella kiinnostava!

 

Dan Jones: Talven sudet (Essex Dogs 2)
Essexin koirat -sarjan osa 2.
Suom. Markus Harju.
Bazar. Ilmestyy helmikuussa.

Elokuu 1346. Crécyn eeppisen taistelun ruhjomina ja verisinä Essexin koirina tunnetut sotilaat rämpivät taistelujen – ja oman elämänsä – raunioilla. Loveday yrittää pakkomielteisesti etsiä kadonnutta kapteenia ja kamppailee saadakseen Koirat ruotuun. Romfordia vainoaa menneisyyden kauhistuttava hahmo, ja Scotsman syöksyy juomisen, väkivallan ja itsesäälin syövereihin.

Mutta uusi taistelu on alkamassa, ja Koirat lähetetään piirittämään Calaisin kaupunkia. Kuningas Edvard on määrännyt, ettei yksikään englantilainen lähde Ranskasta, ennen kuin Calais on tuhottu. Päästäkseen kotiin on Essexin koirien selviydyttävä armottomasta talvesta, joka on tappavampi kuin mikään taistelukenttä…

Merkitsin jo aloitusosan periaatteessa kiinnostavaksi, mutta enpä ole vielä sitäkään lukenut.

 

Lea Kampe: Kenian naarasleijona (Die Löwin von Kenia)
Naisia historiassa -sarjan osa.
Suom. Sari Ristolainen.
Bazar. Ilmestyy huhtikuussa.

Historiallinen lukuromaani kirjailija Karen Blixenin vaiherikkaista vuosista kahvinviljelijänä siirtomaa-ajan Keniassa.

Karen Blixen jättää Kenian taakseen vuonna 1931 myytyään kahvitilansa kuudentoista vaiherikkaan vuoden jälkeen. Hän ei palaa enää koskaan Afrikkaan, vaikka osa hänen sydämestään sinne jääkin.

Minun Afrikkani on aivan upea elokuva, ja Mia Kankimäki kirjoittaa kirjassaan Naiset, joita ajattelen öisin myös Karen Blixenistä Afrikassa. Kiinnostaa siis kyllä, vaikka vähän ehkä turhan tutultakin kuulostaa. Katsotaan.

 

Mikko Kamula: Pohjolan neito
Metsän kansa osa 5
Gummerus. Ilmestyy huhtikuussa.

Petollinen Pohjolan emäntä on ryöstänyt seppämestari Torhon takomaan uutta sampoa, joka tuo omistajalleen mittaamattoman hyvinvoinnin ja vaurauden. Sammon joutuminen vääriin käsiin olisi hirvittävä onnettomuus.

Nuorella tietäjällä Tenholla ja Yörnin äijällä on edessään uhmakas pelastus- ja ryöstöretki. Apuun tarvitaan myös Varpu, joka on päätynyt parantajaksi Hämeen linnaan, ja sotilaaksi kouluttautunut Heiska, joka elää perheensä kanssa Pyhän Olavin linnan liepeillä. Miten käy sankareiden, kun heillä on vastassaan viekas Loviatar ja tämän tytär Pohjolan neito?

Vihdoinkin uusi osa Metsän kansa -sarjaan! Tätä on odotettu. Alkuaan sarjasta hahmoteltiin kuusiosaista, mutta jossain mielestäni väläyteltiin tämän olevan nyt päätösosa. Tietoa ei kuitenkaan löydy kustantamon sivuilta. Olen kaikki aiemmat kirjat lukenut ja esitellyt blogissa: Ikimetsien sydänmailla, Iso härkä, Tuonela ja Kalevan pojat. Ihan varmasti luen tämänkin.

 

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari 
Aula & co. Ilmestyy huhtikuussa.

Sinisiipisten saari aloittaa 1930-luvun Turkuun sijoittuvan trilogian, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan nuoren naisen elämää sotien välisessä Suomessa. 30-luvun Turussa tiedeyhteisö, modernismin lumo, esoteria ja yhteiskuntaluokkien erot värittävät kaupunkia, joka on rakennettu uudelleen sata vuotta aikaisemmin riehuneen suurpalon ja itsenäisyyden alkuvuosien jännitteiden muovaamassa ilmapiirissä.

Romaanin päähenkilö Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, mutta yllättävä kohtaaminen ja työtarjous saavat hänet pohtimaan uudelleen mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Ainan matka kulkee Turun kaupungin kuudennesta korttelista Airistolle suolaisten tuulten saarelle, osaksi pientä yliopiston tutkijoiden yhteisöä.

Jenna Kostetin aiemmat historialliset romaanit Margaretan synti ja Punainen noita ovat erinomaisia, joten odotan tätä uutuutta kovasti.

 

Mira Kreivilä: Niin kuin se minussa on
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

18-vuotias venäjänjuutalainen Sabina Spielrein saapuu Zürichiin, Burghölzlin psykiatriselle klinikalle hengenvaarallisessa tilassa. Kun Spielreinin hoidosta ottaa vastuun nuori lääkäri Carl Gustav Jung, alkaa rikkinäisen mielen hidas avautuminen, Spielreinin oma psykoanalyytikon opintie ja jokin, mikä ei ole pian sen enempää Jungin kuin Spielreininkaan hallussa.

Pakahduttava romaani on sukellus tieteenhistoriaan, unohdetun naisajattelijan työhön ja suureen rakkauteen, joka parantaa ja kalvaa kuin sairaus.

 

Andrei Kurkov: Kiovan korva (Самсон и надежда)
Suom. Arja Pikkupeura.
Otava (Otavan kirjasto -sarja). Ilmestyy maaliskuussa.

Teos on nyrjähtänyt rikosmysteeri, ovela historiallinen ajankuva ja vilpitön rakkaustarina.

Kiova, 1919. Ensimmäinen maailmansota on suistanut Ukrainan sekasorron tilaan, ja nuori insinööri Samson joutuu muuttamaan urasuunnitelmiaan. Päänvaivaa aiheuttaa myös orastava romanssi kaupungin väestönlaskentaa suorittavan Nadeždan kanssa.

Kun kaksi puna-armeijalaista majoitetaan Samsonin asuinkumppaneiksi, käynnistyy erikoinen tapahtumaketju. Nuorukainen tempautuu kaupungin vasta perustetun miliisin leipiin ja alkaa ratkoa kaksoismurhaa. Apuun rientää perin neuvokas Nadežda.

Historiallisten dekkareiden ystäville todellinen herkkupala, ainakin siltä kuulostaa!

 

Ruth Kvarnström-Jones: Grand-hotellin upeat naiset (De fenomenala fruntimren på Grand Hôtel)
Tukholman helmet -sarjan aloitusosa.
Suom. Taina Helkamo.
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Historiallinen hyvänmielenromaani. Upea tukholmalaishotelli täytyy pelastaa, ja työhön tarttuu joukko ahkeria naisia, joilla jokaisella on oma tarinansa.

Eletään vuotta 1901. Tukholma on muutoksen tilassa. Rannalla vastapäätä kuninkaanlinnaa seisoo komea Grand Hôtel, jossa valmistaudutaan ensimmäisiin Nobel-illallisiin. Mutta hotellin johdolla on ongelma: rahat ovat miltei lopussa. Apuun haetaan rouva Wilhelmina Skogh, joka johtaa menestyvää radanvarsihotellien ketjua.

Periaatteessa hyvinkin kiinnostava. Katalogissa kerrotaan, että romaani perustuu osittain Wilhelmina Skoghin elämään. Näitä aina hieman vierastan, mutta monesti olen kuitenkin pitänyt. Käväisimme helmikuussa Tukholmassa, ja siellä tämä sarja tuntuu todella olevan suosittu. Tavaratalon kirjaosastolla oli varattu tätä varten kokonainen teline.

 

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo (Hjortronmyrnen)
Suom. Kristiina Vaara
Metsän omat -sarjan aloitusosa
Otava. Ilmestyy huhtikuussa.

Vuoden 1938 Pohjois-Ruotsissa 17-vuotias Siv lähetetään talvikuukausiksi kokiksi metsätyömiehille. Vaikean alun jälkeen Siv huomaa pärjäävänsä. Sitten hän kohtaa saamelaispoika Nilan.

2020-luvulla Eva palaa isovanhempiensa kotiseudulle työnään puolustaa kritisoitua metsäyhtiötä.

 

Silja-Elisa Laitonen: Taakka
Kolmas osa Suviranta-trilogiaa.
Tammi. Ilmestyy tammikuussa.

Eletään 1950-lukua Helsingissä. Kolmekymppinen Raakel päätyy rikosetsiväksi murharyhmään, mutta se ei tunnu ylennykseltä: kukaan ei ota naispoliisia vakavasti.

Kun Raakel saa nipun 1920-luvun kirjeitä, menneisyys hyökyy päälle ja hänen on päätettävä, paljastaako Elisabeth-tätinsä salaisuuden silläkin uhalla, että vaarantaa samalla oman uransa.

Tätä sarjaa olen niin sanotusti pitänyt silmällä, eli ensimmäisen osan olen ostanut ja aloittanutkin, mutta sitten on vain tullut jotain muuta. Kiinnostaa kyllä.

 

Markus Leikola: Kun vedet liikkuvat
Suurromaanitrilogian päätösosa.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

On 1940-luvun loppu, jolloin syntyy kaksi Kiinaa: se, joka on rakentanut muurin turvaksi maarajan takaa tulevia uhkia vastaan ja se, jolla on vain ympäröivä meri turvanaan. Mutta kun ihminen muuttaa luontoa, vesi ei enää käyttäydy kuten aiemmin, sillä ilmastokriisi ja luontokato ovat jo liian pitkällä.

Markus Leikolan romaanitrilogian päättävä Kun vedet liikkuvat sijoittuu Kiinan kohtalonhetkiin: aiemmat teokset Uuden maailman katu ja Teidän edestänne annettu näyttivät, kuinka teknologian, joukkotiedotuksen, elokuvan, kirjoittamisen ja kulttuurin evoluutio sekä viime kädessä koko luomakunnan kehitys ovat johtaneet tähän päivään. 

En ole tähän järkälesarjaan ehtinyt tutustua. Ehkä joskus, ja alusta alkaen?

 

Erin Litteken: Ukrainan kadonneet tyttäret (The Lost Daughters of Ukraine)
Jatkoa Muistojen kirjuri -romaanille.
Suom. Mika Tiirinen.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.
 

”Teemoiltaan riipaisevan ajankohtainen kertomus toista maailmansotaa pakenevista ukrainalaisperheistä.

Itäinen Ukraina kesällä 1941. Puna-armeijan vetäydyttyä saksalaissotilaat marssivat maalaiskyliin ja kaupunkeihin. Uusi miehittäjä tuo mukanaan uusia kauhuja, joiden edessä perheiden on tehtävä ratkaisuja.”

Kuulostaa hyytävältä.

 

Laura Lähteenmäki: Marian kirja
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Kun keväällä 1848 nuori Maria Piponius päivystää sahan konttorissa Kajaanissa, kaikkien tuntema piirilääkäri ja kirjailija Elias Lönnrot tulee pyytämään häneltä uimakopin avainta. Jokin miehessä heilauttaa pysyvästi Marian mieltä, ja kaikki on yhtäkkiä toisin. He rakastuvat ja saavat viisi lasta.

Valoisassa romaanissa määrätietoinen, maailmaa nähnyt ja herkkä Maria nousee puolisonsa rinnalle. Maria välttyy sukunsa morsiussurulta, mutta kuolema käy kylässä liian varhain ja liian usein.

Ehdottomasti kiinnostaa! Vihdoinkin Marian tarinaan on tartuttu, voisi sanoa.

 

Kathleen McGurl: Smaragdinvihreä sydän (The Girl with the Emerald Flag)
Suom. Tuukka Pekkanen.
Bazar. Ilmestyy maaliskuussa.

Kahden aikatason romaani, jota kuvataan liikuttavaksi, tositapahtumien inspiroimaksi tarinaksi naisten poikkeuksellisesta rohkeudesta Irlannin vallankumouksen aikaan.

Ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroopassa Gráinne jättää työnsä tavaratalossa liittyäkseen kreivitär Markiewiczin kapinallisiin joukkoihin. Hän haluaa osallistua taisteluun itsenäisen Irlannin puolesta. Kreivittären talo, Surrey House, toimii asevarastona ja yhtenä kansallisarmeijan tukikohdista. Pian Dublinin kadut muuttuvat taistelukentäksi ja Gráinne huomaa, minkä hinnan hän joutuu maksamaan taistelusta uskomansa asian puolesta.

Irlanti vei sydämeni parisen vuotta sitten, joten onhan tämä kiinnostava.

Lynn Messina: Katala esitys  (A Treacherous Performance)
Suom. Meri Kapari
Beatrice Hyde-Clare ratkaisee osa 5.
Aula & co. Ilmestyy maaliskuussa.

"Beatrice Hyde-Clare on jostain selittämättömästä syystä onnistunut nappaamaan Kesgraven herttuan itselleen ja aikoo päästä naimisiin mitä pikimmiten. Perhe, ystävät ja hyvää tarkoittavat tuttavat ovat kaikki eri syistä huolissaan pikaisesta aikataulusta, mutta he saavat vapaasti yrittää peukaloida tilannetta. Mikään ei enää saa Beaa viivästyttämään häitään. Vaikka ovat hänen setänsä yritykset paikata lapsuusvuosien kylmää välinpitämättömyyttä toki melko vakuuttavia. Eikä tädinkään kasvava huoli toistuvista skandaalinkäryisistä murhatutkimuksista mitenkään täysin perusteeton ole…"

Edelliset osat ovat Murha paremmissa piireissä, Jadetikarin arvoitus, Murhatun rakastajan tapaus ja Kohtalokas kihlaus

Pirkko Määttälä: Marie
Sarjan aloitusosa.
Sitruuna. Ilmestyy toukokuussa.

Todellisiin tapahtumiin pohjautuva perhetarina, johon on tulossa myös jatko-osa perheen vaiheista ensimmäisen maailmansodan aikana ja sotaa seuranneina vuosina. 

Alsacen maakunnassa Strasbourgin lähellä Marie uhmaa vanhempiaan 1890-luvulla ja nai saksalaista miehittäjäkansaa edustavan insinööri Alfredin. Perhe-elämän juuri vakiinnuttua vaikea kolmas raskaus ja synnytys koettelee puolisoita. Samaan aikaan Alfred kiinnostuu liiketuttaviensa kautta pohjoisen vihreästä kullasta. Perhe houkutellaan Suomeen, maahan, jossa voi luoda omaisuuksia sahojen ja selluloosatehtaiden parissa. Matkalla kohti pohjoista kohdataan musertava menetys.

Uusi kotimainen kirjailija ja sarja, eli hyvin kiinnostava! Seurantalistalle.

 

Niklas Natt och Dag: Toiveet ja kohtalo (Ödet och hoppet)
Uuden sarjan avausosa.
Suom. Kari Koski.
Johnny Kniga. Ilmestyy helmikuussa.

Eletään vuotta 1434. Kalmarin unioni natisee liitoksissaan. Ruotsia hallitsee Tanskasta käsin Erik Pommerilainen hyvin epävarmoin ottein. Ruotsalainen talonpoikaisarmeija nousee Engelbrekt Engelbrektssonin johdolla kapinaan ja valtaa linnan toisensa jälkeen.

Tarinan keskiössä on kolme sukunsa johtohahmoa, Bo, Bengt ja Nils ja heidän vaimonsa. Bengtin 17-vuotias poika Måns pääsee myös sisään vallan kammareihin ja tulee antautuneeksi suhteeseen, jonka seuraukset ovat dramaattiset.

Kiinnostaa kovastikin. Natt och Dagin synkän 1793 olen lukenut, mutta jatko-osat ovat toistaiseksi jääneet odottamaan. Nyt voisi nekin lukea tai kuunnella putkeen, sillä ilmeisesti trilogia on valmis. Tämä uutukainen on todella muhkea, katalogin tietojen mukaan 490 sivuinen.

 

 

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi (Sten i siden)
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry
Like. Ilmestyy tammikuussa.

Romaani on eeppinen tarina työväen oloista, rakkaudesta, taistelusta ja halki aikojen kantavasta rakkaudesta pohjoiseen luontoon.

Suonkaivuu keskeytyy Pajalassa, kun kaivauksista löytyy vanhoja ihmisjäänteitä. Jäljet vievät sukupolvien takaiseen ankaraan aikaan, jolloin Tornionjokilaakson työläiset nousivat köyhyydestään ja alkoivat vaatia oikeuksia. Kaukana menneessä torppariperheen elämä mullistuu, kun Pajalan metsien halki rakennetaan tietä.

Olenkin odottanut uutta kirjaa Mikael Niemeltä. Viimeksi olen lukenut Karhun keitto -nimisen niin ikään historiallisen Pajalaan sijoittuvan romaanin, joka on hurjan hyvä.

 

Milla Ollikainen: Mathilda
WSOY. Ilmestyy huhtikuussa.

Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla. Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa.

Biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia.

Ihan loistavaa, että tästä aiheesta vihdoinkin tulee romaani! Idea on ollut suorastaan tyrkyllä, ainakin Hvitträskissä käyneille. Odotan kovasti!

 

Amita Parikh: Sirkusjuna (The Circus Train)
Suom. Karoliina Timonen.
Bazar. Ilmestyy huhtikuussa.

Amita Parikhin esikoisromaani Sirkusjuna on henkeäsalpaava matka halki sotaa käyvän Euroopan.

Taikurin tytär Lena Papadopoulos ei usko taikuuteen. Hän on varttunut kiertävän sirkuksen huomassa ja katselee kulisseista häikäisevää showta, joka on täynnä taituruutta ja magiaa. Pyörätuolilla liikkuva Lena on silmänkääntötemppujen sijaan kiinnostunut lääketieteestä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Voisiko hän vielä joskus kävellä omin jaloin?

1930-luvun loppu enteilee sotaa. Eräänä talvisena iltana tapahtuu jotain odottamatonta: sirkusjunasta löytyy salamatkustaja, nuori poika ryysyisissä vaatteissa. Hänellä on taskussaan saksalainen passi, johon on leimattu suuri punainen J-kirjain.

Raija-Sinikka Rantala: Elli
Aviador. Ilmestyy helmikuussa.

Vimmainen ja runsas elämäkertaromaani kertoo Elli Tompurin vaiherikkaasta elämästä lähtien hänen uransa alusta näyttelijäharjoittelijana Suomalaisessa Teatterissa. Ellin sisäinen maailma avautuu lukijalle kaunistelemattoman suorapuheisena, täynnä ristiriitoja, kunnianhimoa ja elämää.

Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär
Kylmä meri -sarjan aloitusosa.
WSOY. Ilmestyy tammikuussa.

Täysiverinen historiallinen seikkailuromaani. Se yhdistää Itämeren vilkkaita hansakaupunkeja, perhesuhteita ja ihmiskohtaloita toisiinsa ja rakentaa kuvaa naisista, joilla ei ole juurikaan oikeuksia, mutta rohkeutta, kekseliäisyyttä ja kyky rakastaa.

Romaani aloittaa Kylmä meri -sarjan, jonka ensimmäisissä kolmessa seurataan Blanka Berger von Wijkin elämää järkiavioliiton, oman elämän haltuunoton ja mahdottoman rakkauden välillä.

Tästä on tarkoitus kirjoittaa lehtiarvio. Odotan kovasti tätä kirjaa!

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa
Ikosen sisaruksista kertovan sarjan avausosa.
Bazar. Ilmestyy tammikuussa.

Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor, mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, mutta somevaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.

Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ura. Kun Anna kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään.

NYT LUETTU: Melkoisesti aineksia tässä genrehybridissä. Titanicin suomalaisten kohtalo tässä historiallisen tason kiinnostavin osuus.
Lehtiarvio tulossa Salon Seudun Sanomiin.

Jarmo Reunanen: Tähdettömän taivaan maa
Aviador. Ilmestyy helmikuussa.

Suomen sortovuodet ovat maailmanhistorian perspektiivissä poikkeuksellinen jakso. Venäjän pienestä suurruhtinaskunnasta tuli maailman etsityimpien terroristien piilopaikka, kun erilaisten aktivistiryhmien lisäksi myös Venäjän vallankumous rantautui Suomeen.

Tähdettömän taivaan maa on tarina ihmisistä, kohtaloista ja elämännälästä kiihkeän sortovuoden 1904 tapahtumissa. Sen inhimilliset ja kansakunnan olemassaolon oikeuteen liittyvät teemat ovat 2020-luvun sotivassa Euroopassa yhtä ajankohtaisia kuin yli sata vuotta sitten.

Tiina Salmi: Matilda
Docendo. Ilmestyy toukokuussa.

Eletään 1890-luvun puoliväliä Mäntsälän pitäjän pohjoispuolella Soukkion kylässä. Matilda elää isoveljensä Roopen isännöimässä lapsuudenkodissaan, kun äiti yllättäen kuolee ja naimaton, jo tyttöiän ylittänyt talontytär joutuu tien päälle.

Matilda aloittaa uuden, itsenäisen elämän, jonka ympärillä sykkii 1900-luvun alun Helsinki. Elämä tarjoaa odottamattomia kohtaamisia ja uusia, elinikäisiä ystäviä. Polulle saapuu myös mies, Ismael, joka tarjoaa Matildalle työn ja vähitellen myös kodin.

Tekijän esikoisromaani, jonka innoittajina toimineet sukutalon vintiltä löytyneet postikortit. Kiinnostaa.

 

Zadie Smith: Petos (The Fraud)
Suom. Irmeli Ruuska.
Ilmestyy toukokuussa.

On vuosi 1873. Skottilainen taloudenhoitaja Eliza Touchet, kuten koko muukin Iso-Britannia, on Tichborne-oikeudenkäynnin lumoissa. Australialainen teurastaja on saapunut Lontooseen vaatimaan itselleen merillä kadonneen Tichbornen paronin arvonimeä ja tiluksia. Onko mies se, kuka väittää olevansa? Todistajaksi kutsutaan jamaikalainen orjaplantaasilla kasvanut Andrew Bogle, joka tietää myös oman tulevaisuutensa olevan pelissä.

Smith kuuluu kirjailijoihin, joiden tuotantoa olisin jo pitkään halunnut lukea, mutta en ole ehtinyt (tai jokin muu tekosyy tähän). Historiallinen romaani on hänen uusi aluevaltauksensa, ja tämä kyllä kuulostaa kiinnostavalta. Jospa nyt?

Anna Stuart: Auschwitzin orpotyttö (The War Orphan)
Suom. Kirsimarja Tielinen
Into. Ilmestyy helmikuussa.

"Auschwitzin orpotyttö on itsenäinen jatko-osa suomalaisten lukijoiden sydämet valloittaneille Auschwitzin kätilö ja Auschwitzin kadonneet lapset -romaaneille. Se on koskettava kertomus rakkaudesta, toivosta ja selviytymisestä ihmiskunnan synkimpinä hetkinä."

Karen Swan: Kadotettu rakkaus (The Lost Lover)
Kolmas osa Kesytön saari -sarjaa.
Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava. Ilmestyy maaliskuussa.

Karunkauniin skotlantilaisen St. Kildan saaren ystävyksistä juuri Flora MacQueenin tulevaisuus on näyttänyt selkeältä ja valoisalta. Rakkaus varakkaaseen liikemieheen ja tutkimusmatkailijaan James Callaghaniin on varmalla pohjalla. Sitten äkillinen tragedia pakottaa Floran etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Luin sarjan aloitusosan Kesytön saari ja pidin eksoottisesta saaresta ja sen elämän kuvauksesta, mutta muuten en ihan vakuuttunut sarjan ideasta. Muut ovat kuitenkin vakuuttuneet, koska sarja jatkuu.

Eveliina Talvitie: Helga
Into. Ilmestyy helmikuussa. 

"Helga aloittaa uuden Ompelija-trilogian käsityöläisnaisista ja muodin voimasta. Teos on lumoava ja psykologisesti tarkka kertomus uskalluksesta, kauneuden kaipuusta ja mahdollisuuksien rajoista."

Kirja jo odotteleekin arvostelukappalepinossa vuoroaan. Naisten historia kiinnostaa. 

Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa (Mormor danset i regnet)
Suom. Saara Kurkela.
WSOY. Ilmestyy tammikuussa.

Historiallinen lukuromaani toisesta maailmansodasta, suuresta rakkaudesta ja kirvelevästä häpeästä.

Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoäidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja kolmen sukupolven naisten suhteisiin ja salaisuuksiin.

Katalogin mukaan tämä on ollut pitkäkestoinen bestseller Norjassa ja käynnistänyt keskustelun saksalaismiehittäjien kanssa seurustelleiden norjalaisnaisten kohtelusta. Tuo mieleen kaikuja muun muassa Tommi Kinnusen tuotannosta. Kiinnostaa siis kovasti!

 

Timo J. Tuikka: Kylä josta pojat katosivat
Docendo. Ilmestyy huhtikuussa.

Maagisen inhorealistinen ja hirtehishumoristinen ruumiinavaus lappilaispoikien elämästä ja sen vaarallisuudesta eri aikakausina.

Kun Tunturi-Lappi-lehden päätoimittaja lähtee Lapin­kylään haastattelemaan käsivarren vanhinta miestä Kyyryä, pieni henkilökuva laajenee kolossaaliseksi kuvaukseksi kylästä ja sen mieskohtaloista 1930-luvulta 2020-luvulle. Arktisessa kulttuurien pakastearkussa toisiinsa kiinni jäätyvät vuosisadan suuret aatteet natsismista korpi­kommunismiin ja lestadiolaisuudesta massaturismiin.

Kuulostaa ainakin omaperäiseltä.

 

Satu Tähtinen: Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia
Moraalisten naisten kirjakerho -sarjan kolmas osa.
Otava. Ilmestyy helmikuussa.

Lontoo 1840-luku. Lady Elinor on kammonnut koko ikänsä seurapiirejä. Mieluiten hän seurustelisi vain luonnontieteitä käsittelevien kirjojensa kanssa. Nyt isä kuitenkin vaatii häntä avioitumaan.

Sarjan osat ovat olleet suosittuja niin sanotun tulisemmin maustetun viihteen ystävien keskuudessa.

 

Fiona Valpy: Sypressisokkelo (The Cypress Maze)
Suom. Johanna Laitila.
Otava. Ilmestyy tammikuussa.

Toscana, 1943. Beatrice on paennut Villa delle Colomben muurien suojaan. Kartanon puutarhan salaperäinen ja sokkeloinen labyrintti tarjoaa turvapaikan sodan julmuuksilta.

Vuonna 2015 Tess saapuu Villaan toipumaan rakastettunsa menetyksestä. Beatricesta on tullut paikan tilanhoitaja, ja hän johdattelee Tessin puutarhaan, sen kukkivan lohdun ja toivon ääreen.

Valpyn neljäs suomennettu kahden aikatason romaani. Olen itse lukenut Casablancan tarinankertojan, joka oli ihan hyvää viihdettä, vaikka ei aivan täysin omaan makuuni istuva.

 

Sasha Vasilyuk: Sankarien sukua (Your Presence Is Mandatory)
Suom. Jaakko Kankaanpää.
WSOY. Ilmestyy helmikuussa.

Vuonna 2007 Ukrainassa kuolee Jefim Šulman – aviomies, isä, isoisä ja sotaveteraani. Jefimin leski löytää yllättäen miehensä tavaroista kirjeen KGB:lle, ja perhe joutuu muuttamaan käsitystään miehestä, jonka luuli tunteneensa, ja maasta, jonka puolesta Jefim kärsi.

Vuonna 1941 nuori Jefim liittyi puna-armeijaan puolustaakseen maataan ja juutalaisperhettään Hitleriä vastaan. Sodasta selviytyminen vaati kuitenkin uhrauksia, joita hän ei osannut kuvitellakaan – ja jotkut salaisuudet on vietävä hautaan asti.

Ukrainalainen kirjallisuus on minulle vielä täysin vierasta. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta kahden aikatason romaanilta, josta voisi hyvin aloittaa tutustumisen.

 

Katarina Widholm: Sydän täynnä kaipausta (Varma händer)
Betty-sarja osa 2.
Suom. Anna Heroja.
Gummerus. Ilmestyy tammikuussa.

Tukholma, 1942. Betty on naimisissa Molanderin lääkäriperheen pojan kanssa. Ajat ovat kovat, mutta Bettyllä on ihana tytär, kaunis koti ja palkitseva työ. Onnellinen hän ei kuitenkaan ole. Avioliitto rakoilee, ja Betty on huolissaan miehensä kyvyttömyydestä käsitellä rahaa ja alkoholia. ​Betty myös pohtii, mitä todella tapahtui hänen tyttärensä isälle, juutalaiselle yliopistolehtorille Martin Fischerille, joka katosi jäljettömiin.​

 

 

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Nummien kutsu -sarjan toinen osa.
Karisto. Ilmestyy maaliskuussa.

Kirjailija Kaisa Viitala teki näyttävän paluun painetun kirjallisuuden kentälle vuosi sitten Klaanin vieraana -romaanilla, ja kakkososaa on odotettu jo kovasti, minä myös.

Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.

Tarkoitus on kirjoittaa Klaanin suojeluksessa -kirjasta arvio lehteen.

NYT LUETTU: Onhan tämä kertakaikkisen ihana! Ilkeämielistä juonittelua ja härskiä kaksinaismoralismia riittää 1700-luvun säätyläispiireissä. Kun mukana vielä on vereslihainen poliittinen tilanne, ovatkin loistavan viihderomaanin ainekset koossa. Kaiken kruunaa sisukas ja itsekin melko tuittupäinen sankaritar Agnes. Rampa sankaritar raikastaa romanttisen romaanin.

 

Lisa Wingate: Haltialapset (Shelterwood)
Suom. Elina Salonen.
Sitruuna. Ilmestyy maaliskuussa.

Todellisiin tapahtumiin perustuva, tunteellinen ja mukaansatempaava romaani, jossa on kaksi aikatasoa.

Oklahoma, 1909. Yksitoistavuotias Olive Augusta Radley tietää, että hänen isäpuolellaan ei ole hyvät aikeet kahta choctaw-tyttöä kohtaan, jotka asuvat heidän kodissaan holhokkeina. Kun vanhempi tytöistä katoaa, Olive pakenee metsään ottaen mukaansa kuusivuotiaan Nessa-tytön. Yhdessä he aloittavat vaarallisen matkan kohtia karua Winding Stair -vuoristoa ja yrittävät pysytellä askeleen edellä alueella liikkuvia lainsuojattomia, aarteenmetsästäjiä ja epätoivoisia miehiä.

Oklahoma, 1990. Valerie Boren O’dell aloittaa työnsä vartijana Horsethief Trail kansallispuistossa toivoen rauhallista elinympäristöä itselleen ja pojalleen. Pian hänen saapumisensa jälkeen teini-ikäinen retkeilijä katoaa, ja luolasta löydetään kolmen lapsen jäänteet. Valerie ryhtyy tutkimaan tapausta yhdessä Choctaw-heimon poliisin kanssa, mikä paljastaa alueen synkän ja traagisen historian. 

Kuulostaa hyytävältä tarinalta. Olen lukenut Wingatelta aiemmin suomennetun romaanin Ennen kuin olimme sinun, jonka historiallisesta tasosta pidin kovasti mutta jonka nykypäivän taso oli makuuni turhan kiiltokuvamainen.

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu (Maisie Dobbs)
Suom. Tuulia Tipa.
Tammi. Ilmestyy helmikuussa.

13-vuotias Maisie Dobbs työskentelee palvelijana aristokraattisessa lontoolaisperheessä. Hänen työnantajansa, suffragetti lady Rowan Compton ottaa älykkään tytön siipiensä suojaan, ja Maisie pääsee opiskelemaan Cambridgeen. Sodan syttyminen muuttaa kaiken, ja Maisie värväytyy sairaanhoitajaksi rintamalle. Vuosia myöhemmin, 1920-luvun lopussa, hän saavuttaa unelmansa ja perustaa oman etsivätoimiston. Ensimmäinen toimeksianto vie hänet paitsi murhaajan jäljille myös takaisin sotaan, jonka hän on niin kovasti yrittänyt unohtaa.

Ehdottomasti lukulistalla!

Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka
Otava. Ilmestyy tammikuussa.

1943. Poikansa Saksan itärintamalla menettänyt Alma saa Hitleriltä kutsun vieraisille. Se on 13 lapsen äidin ensimmäinen ulkomaanmatka. Jo lentokone, johon SS-miesten omaiset Malmilla nousevat, on Almasta uskomaton ilmestys.

2023. Alman lapsenlapsenlapsi Ilona lentää ammatikseen. Hän saa käsiinsä Alman matkalta lähettämät kirjeet ja järkyttyy ihailevasta sävystä, jolla Alma kaikkea näkemäänsä kuvailee.

Myös Johanna Vuoksenmaata haastateltiin Karjaan Kirjakekkereillä 22.3.2025. Kiinnostava romaani, todellakin. Lukulista vain venyy!