Ekotrilleri Sinilintujen kutsu aloittaa Murroksen
äärellä -nimisen romaanitrilogian. Aloitusosan tapahtumat sijoittuvat
aikavälille 2027–2030 eli aivan lähitulevaisuuteemme. Ilmastokriisi on
viimeistään ylittämässä rajan, jonka jälkeen sen hillitsemiseksi ei enää ole
tehtävissä mitään. Ehkä raja on jo ylitettykin. Kyse ei kuitenkaan,
valitettavasti, ole dystopiasta, vaan romaanissa kuvattavat katastrofit ovat jo
täällä.
Vuonna 2027 tulimyrsky pyyhkäisee yli Yhdysvaltojen Washingtonin
osavaltion vuoristoseudulla sijaitsevan South Cle Elumin kylän. Viranomaiset
epäonnistuvat evakuointiohjeistuksessa ja metsäpalon hallinnassa, ja Nadian viisihenkinen
perhe päätyy tulimeren syövereihin.
Kaksi vuotta myöhemmin Suomessa järjestetyissä
eduskuntavaaleissa Kokoomus saa vaalivoiton, joka nostaa puolueen tuoreen
puheenjohtaja Noora Holmbergin pääministeriksi. Noora on kokematon poliitikko
mutta raudanluja talousammattilainen, jolla on kirkas käsitys siitä, ettei
ilmastokriisin hoitamista voi ohittaa Suomen etuja ajettaessa. Mutta miten
sovittaa yhteen oman valtion edut ja yhä nopeammin lähestyvän globaalin
katastrofin torjunta?
Vuonna 2030 järjestetään kansainvälinen ilmastokokous Filippiinien
pääkaupungissa Manilassa. Presidentille tulleen esteen takia Noora edustaa
kokouksessa Suomea. Samaan kokoukseen saapuu myös metsäpalosta hengissä
selvinnyt ja päällisin puolin toipunut Nadia poikansa Danielin kanssa. Nadia
käyttää kokouksessa edustamansa ympäristöjärjestön puheenvuoron.
Tuttuun tapaan kokous on jäämässä tuloksiltaan laihaksi.
Kesken Nadian puheen tilanne saa kuitenkin odottamattoman käänteen. Kaikkien
ennusteiden vastaisesti taifuuni on pyyhkäisemässä Manilan yli. Kokous
keskeytetään ja koko kaupunki yritetään evakuoida. Kuten arvata saattaa,
seurauksena on kaaos. Kaikki kokoukseen osallistuneet valtioiden päättäjät
päätyvät autioon hotelliin myrskyn keskelle. On aika puristaa kokoon sopimus,
joka pelastaa sen, mitä vielä pelastettavissa on.
Ainakin Sinilintujen kutsu sai aikaan aivotoimintaa.
Aloitin kirjan kuuntelun lauantaiaamun kotiaskareiden kyytipoikana. Aloitus
onkin väkevä, sillä liikkeelle lähdetään Nadian perheen kotoa, jossa kiivaasti
pakataan seuraavan päivän lähtöä varten. Perhe on päättänyt lähteä Nadian
lapsuudenkotiin Seattleen, varmuuden vuoksi. Aamulla tilanne on kuitenkin
paljon pahempi kuin he ovat arvioineet, ja kun lähtö viivästyy, seuraukset ovat
katastrofaaliset. Jos on uutisia seuratessaan miettinyt, millaista olisi joutua
keskelle hurjana riehuvaa metsäpaloa, voi tämän kirjan avulla siihen eläytyä
vähän liiankin hyvin!
Toimintakohtaukset eli sekä metsäpalon että taifuunin
kynsiin joutuneiden ihmisten kamppailu äärimmäisiä luonnonilmiöitä vastaan on
trillerissä kuvattu suorastaan mestarillisesti. Niille osuuksille olen valmis
antamaan täyden kympin.
Romaanissa on kuitenkin myös pitkiä puuduttavia jaksoja.
Ensinnäkin Noora Holmbergin päätyminen Suomen pääministeriksi ja vaaleja
seuranneet hallituksenmuodostuskuviot eivät jaksaneet sytyttää. Noorassa ainoa
kiinnostava seikka on hänen perheensä, mutta ei siinäkään ainakaan vielä tässä
sarjan ensimmäisessä osassa ole tarpeeksi kipinää ollakseen osa trilleriä.
Toinen valitettavan pitkäveteinen jakso on taifuunin
kurittamassa kaupungissa suojautuvien valtionpäämiesten ja -naisten kokousselostus,
joka jatkuu ja jatkuu. Ei juurikaan lohduta, että käsitellyt kysymykset ovat
huolella tutkimuksella vahvistettua faktaa ja että keskustelu noudattelee
hyvinkin realistista kulkua. Öljyntuottajamaiden edustajat kapinoivat ja
köyhien kehittyvien maiden edustajat vaativat oikeudenmukaisuutta ja niin
edelleen.
Olen saanut ennenkin silmilleni syytöksiä piittaamattomuudesta,
kun olen antanut palautetta opettavuuden ja saarnaavuuden vaikutuksista
kaunokirjallisuudessa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö jakaisi huolta
maailman tilasta ja tuntisi suurta ahdistusta seuratessani tänäkin päivänä
ilmastokriisiin liittyvää uutisointia tai vaikka vain katsoessani ikkunastani
ulos lumettomaan talvimaisemaan.
Sisällöllisesti asia on luonnollisesti elintärkeää, mutta
sen tuominen osaksi fiktiivistä trilleriä on vähintäänkin pulmallista. Faktat
ja visiot pitäisi pystyä nivomaan sujuvaksi osaksi tarinaa, sillä luennot ja
tilastotiedot eivät jännitysromaanin osina yksinkertaisesti ole toimivia.
Niiden vaikutus on helposti päinvastainen kuin on kirjoittajan tarkoitus. Sinilintujen
kutsussa esitetään huolella perusteltu ja toimivalta vaikuttava
ratkaisumalli ilmastokriisiin, mutta lukijan kärsivällisyyttä koetellaan luvattoman
paljon.
Trillerin nimi ”Sinilintujen kutsu” jäi minulle
arvoitukseksi. Jossakin sivulauseessa Nadia toteaa kutsuneensa tyttäriään
sinilinnuiksi, mutta miksi se on nostettu romaanin nimeksi, ei auennut
(minulle). Nimi ei mielestäni tee romaanin hurjalle ja asiapitoiselle
sisällölle oikeutta vaan vie odotukset jonnekin fantasiagenren suuntaan. Kati
Halosen suunnittelemaa kanttakin pitää katsoa tarkasti, koska
ensivaikutelma on petollisen pastellinen.
Arvoitus on myös kirjailija E. L. Silvola-Carter.
Kyse on ymmärtääkseni kirjailijanimestä, jonka taakse kätkeytyy ainakin yksi,
ellei kaksikin tekijää. Kustantamon sivuilta ei lisätietoa heru. S&H
Kustannus Oy on vuonna 2024 perustettu ”pieni ja ketterä kustannusyhtiö,
joka on erikoistunut julkaisemaan tietofiktiota”. Toistaiseksi Sinilintujen
kutsu on kustantamon ainoa julkaistu teos. Kustantamon yhteystiedoista ei
löydy henkilönimiä, mutta yrityksen tietoja hakemalla selviää, että
kustantamossa päätöksiä tekevät psykologit Sanna Hyyhö ja Helena
Service, jotka taas yhdistyvät Ilmastorintama-yhteisöön. Sinilintujen
kutsun on kustannustoimittanut Saara Henriksson.
Sinilintujen kutsu päätyi omaan luettavien kirjojen
pinooni saatuani yhteydenoton Ava Nummiselta, joka tarjosi teosta
luettavaksi. Numminen on kirjoittanut teoksesta esittelyn Psykologi-lehden sivuille. Tekstin yhteydessä Numminen esitellään näin: ”Kirjaesittelyn
kirjoittaja Ava Numminen-Päiväläinen on ilmastoahdistusta poteva
työterveyspsykologi, kognitiivinen psykoterapeutti, laulunopettaja,
Myrskyvaroitus ry:n perustajajäsen ja Climate Leadership Coalition
-organisaation henkilöjäsen”.
Kirjailijanimen käyttöön on varmasti yhtä monta syytä kuin
on kirjailijanimiäkin, enkä millään muodoin kyseenalaista käytäntöä.
Uteliaisuutta ne toki herättävät, mutta tärkein on tietysti aina itse teos. Tässä
tapauksessa salaperäisyyden verho tuntuu olevan kovin tiheä ja laaja, koska
kustantamokin verhoutuu sen poimuihin. Eniten minua tässä kokonaisuudessa
kiinnostaa, kenen näppäimistöltä oikein ovat peräisin nuo erinomaiset
katastrofikohtaukset, jotka voisi suoraan filmata. Ovatpa kenen hyvänsä, kyse
on kovan luokan toimintakirjoittajasta, se on selvää.
Sinilintujen kutsu siis sai aikaan erilaista
pohdintaa ja netin kaivelua, mitkä aina ovat minusta positiivisia juttuja.
Koska kyse on trilogian aloitusosasta, kirjassa viritellään jonkin verran jo
seuraavan tai seuraavien osien jännitteitä. Miten ilmastokokouksen
yllätyspäätös otetaan maailmassa vastaan, jää nähtäväksi. Hankaluuksia lienee
luvassa.
E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu (Murroksen
äärellä 1)
S&H Kustannus 2024. 288 s.
Äänikirjan lukija Laura Malmivaara.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti