Sunnuntai-iltana 17.5.1953 Annikki Vaara, 17-vuotias
kalmujokilainen kirkkoherranviraston kanslisti, pyöräilee synkeällä metsätiellä
seuroista kohti kotiaan. Saman vuoden lokakuussa hänen ruumiinsa löytyy suohaudasta.
Tapani Heinosen psykologisen jännitysromaanin Psalmien
kuiskaajat takakansitekstin lopussa todetaankin, että fiktiivinen teos pohjautuu
väljästi Kyllikki Saaren murhatapaukseen. Sen tosiaan jopa kaltaiseni tosielämän
rikoksista kohtalaisen vähän kiinnostunut lukija tajuaa viimeistään jo
ensimmäisiltä sivuilta.
Romaanin tarina käynnistyy pari vuotta ennen kulminaatiopistettä
eli vuoden 1953 tapahtumia. Kalmujoen seurakunta on saanut pappilaan uuden kirkkoherran
perheineen. Kirkkoherra Kaarlo Sarasten maine ei ole parhaasta päästä, ja karu
tosiasia on, että avioliitto alkaa pahemman kerran rakoilla. Rouva päättää
hakea äidinkielen lehtorin virkaa naapuripitäjästä ja päätyy asumaan viikot
poissa kotoa. Kirkkoherra ei siitä pahastu, koska suhde pappilan piian kanssa alkaa
olla kuumimmillaan.
Kylän juorumyllyt kiihtyvät, kun rippikoulusta juuri päässyt
Annikki Vaara palkataan kirkkoherranviraston kansliaan kirjoittamaan puhtaaksi
kirkonkirjoja. Valitettavasti juorut ja huhut eivät ole väärässä. Niljakas kirkkoherra
on iskenyt silmänsä uuteen kohteeseen. Miesparka ei tietenkään voi himoilleen
mitään, eivätkä nuoret Annikin kaltaiset tytöt uskalla vastustella.
Aika on muutenkin levoton ja pohjalaiskylän ilmapiiri painostavan
latautunut. Kylillä liikkuu koko joukko miehiä, joiden sotakokemukset ovat
tuoreessa muistissa. Mielenterveys horjuu monella, eikä viinasta juuri ole
lääkkeeksi, vaikka sitä kovasti yritetään parannuskeinona käyttää. Nuoria
tyttöjä ahdistellaan monin tavoin, eikä sitä pidetä edes kovin vakavana asiana.
Nuoret käyvät tansseissa ja seuroissa. Annikki on uskovainen, joten hän
valitsee mieluummin seurat.
Lukija tietää siis koko ajan, mitä kohtalokasta tapahtumaa
kohti ollaan menossa. Pohjustus on pitkä ja perusteellinen. Näkökulma vaihtelee
tiuhaan valottaen eri osapuolten tunnetiloja ja tekemisiä. Lopulta itse murha
ja sitä seuraavat tapahtumat suolla jäävät armollisesti peittoon.
Ratkaisevan toukokuisen sunnuntai-illan jälkeen tarinaan tulee
lisää aikatasoja niin, ettei kerronta enää etene kronologisesti. Lukijalta
pidetään tiettyjä käänteitä tarkoituksella salassa. Mukaan tulevat myös viranomaisten
näkökulmat, kun poliisitutkinta kuulusteluineen käynnistyy.
Tosielämässä Kyllikki Saaren murha on edelleen ratkaisematta.
Se on Suomen rikoshistorian tunnetuimpia ellei tunnetuin tapaus. Psalmien
kuiskaajat -romaanin kannet suljettuani avasin Wikipedian ja luin pitkän ja
seikkaperäisen artikkelin Kyllikki Saaren murhatapauksesta, jonka
yksityiskohdista eikä kaikista suurista linjoistakaan minulla ei ollut
kovinkaan tarkkaa käsitystä. Yllätyin, miten moni yksityiskohta täsmää Heinosen
fiktiivisen teoksen sisällön kanssa. Romaanissa on mukana miltei kaikki, mitä asiasta
Wikipedian laajassa ja huolella lähdeviittein varustetussa artikkelissa
kerrotaan. Kirjailija on perehtynyt tausta-aineistoon huolella.
Faktoihin pohjautuva tarina saa Heinosen käsissä kohtalaisen
runsaasti lihaa ympärilleen. Jo pappilan pöyristyttävässä elämänmenossa olisi
riittävästi ainesta romaaniksi, mutta siihen ei siis suinkaan tyydytä. Poliisilla
oli aikanaan useita varteenotettavia epäiltyjä Kyllikki Saaren murhaajaksi. Heinonen
on rakentanut tapaukseen kokonaan uudenlaisen ratkaisun, joka tiedossa olevien
tosiseikkojen valossa on fiktiivisessä kehyksessään uskottava. Ei lainkaan
hullumpi saavutus. Henkilöistä elävimmäksi rakentuu vastenmielinen kirkkoherra
Saraste.
Psalmien kuiskaaja rinnastuu sattumalta omassa lukuhistoriassani
hiljattain lukemaani Markus Nummen Käräjiin. Yhtäläistä on
pieneen pohjalaiskylään sijoitettu karmaiseva seksuaalissävytteinen rikos, joka
rikkoo yhteisön turvallisuudentunteen ja saa ihmiset kyräilemään toisiaan.
Luottamus lähimmäiseen on todella koetteilla, kun jotain käsittämätöntä
tapahtuu. Miten yksi meistä voi tehdä jotain sellaista? Poliisi kuulustelee käytännössä
kaikkia, mikä jo itsessään on traumatisoivaa.
Nummen Käräjien veroinen elämyksellinen suurteos Psalmien
kuiskaaja ei ole. Mielenkiintoinen se silti on, vaikka todellisesta
tunnistettavasta rikostapauksesta kirjoitettu jännitysromaani eli viihde
kieltämättä pikkuisen kolkuttelee oman moraalini rajoja. Toisaalta Kyllikki
Saaren murhasta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan monenlaista muutakin ja
on siellä Isojoella maantienvarressa tienviitta, joka opastaa runsaslukuisen
uteliaan yleisön edelleen suohaudalle.
Tapani Heinonen: Psalmien kuiskaajat
Bookcover 2024. 316 s.
Lainattu kirjastosta.