Juhannuksena satoi kaatamalla. Sara istui ruokapöydän ääressä ja ajatteli muita huvilalla, millaiset juhlat niille tulisi, kun ilotulitusraketteja ei voisi ampua. Ainakin niillä olisi kermakakkua. Raisa oli leiponut juhannuksen kunniaksi ruisleipää, he saivat sitä kuumana voin kanssa, mutta ei se ollut sama kuin kotitekoiset munkit, kermakakku ja vadelmamehu, ja kaikki pikkuserkut ja sukulaiset leikkimässä juhannusleikkejä niin kuin isän lapsuudessa. Isä istui ikkunan ääressä lukemassa paksua kirjaa, eikö sillä ollut yhtään ikävä vanhoja juttuja, lapsuuden juhannuksia? (350-351)
Eropaperit on vielä lukematta, vaikka olen hankkinut sen itselleni pokkariversiona jopa kahteen kertaan, epähuomiossa tietenkin. Mutta kun halvalla sai... Joka tapauksessa sitaattirivit ovat niin ajankohtaan osuvia, että mieleeni tuli ajatus juhannuskirjasta. Monessa suomalaisessa kirjassa kuvataan juhannusta. Mieleen tulee hakematta ainakin klassikko Juhannustanssit, joka on aika karu kuvaus. Mutta tuoreempaakin tietysti on kirjoitettu. Suosittelenkin kaikille juhannuskirjaksi Anna-Leena Härkösen Juhannusvierasta. Olen sen itse lukenut syksyllä 2008, ja laitan tähän senaikaiset tunnelmani:
Luin kirjan heti saatuani loppuun seuraavan Härkösen kirjan Ei kiitos. Juhannusvieraassa on osin samoja teemoja, tietysti. Nelikymppinen nainen etsiskelee itseään tässäkin kirjassa. Päähenkilö on Tuija, sisustussuunnittelija, joka on menestynyt urallaan kohtalaisesti mutta perhettä ei ole löytynyt, sen paremmin kuin pysyvää parisuhdettakaan.
Tuija joutuu palaamaan lapsuutensa maisemiin Pohjanmaalle saatuaan tiedon, että kesäpaikan mummi on huonona terveyskeskuksessa. Lapset ovat kuitenkin päättäneet juhlia Ennin 80-vuotissyntymäpäiviä ja Tuijakin kutsutaan mukaan, vaikka on kaukaisempi sukulainen, mutta kesätyttö kuitenkin.
Tuijan muistoissa kesät Ristinojalla ovat olleet elämän parhaita hetkiä. Paikanpäällä alkaa kuitenkin käydä selväksi, että elämä serkkujen perheessä ei ole ollut arkena yhtä auvoista kuin Tuijan vierailujen aikana. Totuus alkaa valjeta Tuijalle, kun hän käy tapaamassa alkoholisoitunutta Ristoa, keskustelee uskoon tulleen Suvin tai perheensä kanssa kamppailevan Sailan kanssa. Perheen toinen poika Tuomo on häipynyt heti tultuaan täysi-ikäiseksi eikä ole viipynyt isänsä hautajaisissakaan pakollista aikaa pitempään.
Kirjan sävy ei ole kovin onnellinen, mutta loppukohtaus valokuvaan kokoontuvasta perheestä antaa kuitenkin jonkinlaisen lupauksen paremmasta.
Oikein leppoisaa, turvallista ja kirjallista juhannusta kaikille!
Härkösen fanina olen lukenut tämänkin, tietenkin. Parhainta Härköstä se ei ole, mutta hyvää kuitenkin. Mietin itsekin tuossa tovi sitten mielessäni juhannuskirjoja, enkä muistanut tätä! Siis tämähän on juuri sopiva juhannuskirjaksi!
VastaaPoistaKiitos tästä - en ole kirjaa lukenut mutta juuri eilen muistelin, että on sen niminen kirja kuin Juhannusvieras, ja pähkäilin kenen se on :).
VastaaPoistaIhanaa juhannusta!
Kiitos linkityksestä, sattui osuva sitaatti, oli pakko käyttää =D. Molemmat mainitsemasi juhannuskirjailijat olen lukenut, Salama todellakin vähän karu. Härkösestä pidin. Joukkoon voisi vielä lisätä ainakin Sillanpäätä Ihmiset suviyössä sekä Elämä ja aurinko.
VastaaPoistaMukavaa juhannusta!