Vuosien tauon jälkeen olin
tänään Helsingissä kirjamessuilla! Päätöksen lähtemisestä tein jo aiemmin
syksyllä, kun messukuume eri puolilla alkoi nousta. Sitten onni potkaisikin
oikein olan takaa, ja voitin Teoksen FB-sivuilla olleesta arvonnasta toisen pääpalkinnon,
eli VIP-paketin kahdelle! Kiitos vielä kovasti Teoksen väelle hemmottelusta!
Pakettiin kuuluivat pääsyliput, ruoka-, juoma- ja kahvikupongit kahdelle sekä
vielä vapaavalintaiset kirjat kummallekin Teoksen messuosastolta. Oman
valintani olin tehnyt jo etukäteen, ja valitsin Ulla-Lena Lundbergin romaanin Jää.
Seuralaiseni ja kuljettajani Henna valitsi itselleen tuplapaketin Hilary Mantelia.
Mutta alkuun. Lähtö kymmenen
asteen pakkasessa tapahtui kotoa kello seitsemältä, koska samalla huitaisin miehen
bussin kyytiin Salossa. Tunnin odottelun jälkeen Henna nappasi minut kyytiinsä
ja niin alkoi maalaistyttöjen päivä pääkaupungin humussa. Huvittavin näky
menomatkalla olivat erään golfkentän päälle unohtuneet sadettimet, jotka
suihkuttivat iloisesti vettä jääkylmässä ilmassa litimärälle kentälle. Illalla
kotiin mennessämme totesimme, että luistelugolf taitaa olla jokin uusi laji
pääkaupunkiseudulla…
Messukeskukseen löysimme
sujuvasti navigaattorin avulla (ja hyvien opasteiden). Perillä olimme sopivasti
juuri ennen kymmentä. Hetken vaikutti jopa väljältä J. Tiukkaan ohjelmaamme oli merkitty ensimmäiseksi
Dekkarilauantain esikoisdekkaristipaneeli, jossa yhtenä haastateltavana ja
keskustelijana oli Vera Vala.
Halusin ehdottomasti kuulla Veran esiintymisen, ja kiilasimmekin itsemme varsin
hyviin asemiin toiselle riville (ensimmäiselläkin olisi ollut tilaa, mutta
eihän sitä nyt aivan eteen tohdi). Toiset kirjailijat paneelissa olivat Tiina Forsström (Annikki Nissinen selvittää murhan), Jyrki Heino (Kellari)ja Jyrki Erra (Kaunasin sivut). Heinon kirja alkoi kiinnostaa entistä enemmän, ja
se on kyllä nostettava lukulistan kärkipäähän. Veralla oli vientiä heti
paneelin jälkeen, mutta kiilasin jonossa ja pääsin moikkaamaan ja tervehtimään
myös kirjailijan sukulaisia.
Vera Vala |
Nopean tervehtimisen jälkeen
olikin aika kiirehtiä WSOY:n kirjabloggareille tarjoamalle brunssille.
Messukompleksin takanurkan takaisesta takanurkasta löysimme huoneellisen
kirjabloggareita kuuntelemassa Anna-Riikka Carlsonin haastattelemaa Pekka Hiltusta. Seita Vuorelan ja Laura
Lähteenmäen haastattelut valitettavasti missasimme, mutta Hiltusen
esiintymisestä taisimme kuulla suurimman osan ja kokonaan Katja Ketun osuuden. Hiltusta kuulin jo toistamiseen lokakuun
aikana, ja sympaattinen esiintyminen alkaa vähitellen vaikuttaa, sillä tänään
jo harmittelin, miksi oikein jätinkään Sysipimeän
kesken. Pitäisikö sittenkin vielä kokeilla? Katja Kettu kertoi enimmäkseen
toimittamastaan antologiasta Pimppini on
valloillaan. Kiinnostava kirja, joka on saanut ihan liian vähän huomiota.
Hiltunen muuten mainitsi naureskelleensa meidän juonipaljastus-flshmobillemme!
Ystävällisesti WSOY lahjoitti bloggaajille vielä kaksi uutuuskirjaakin
kullekin, ja minä valitsin vaihtoehdon, jossa olivat sekä Vuorelan Karikko että Ketun Pimppini on valloillaan. Jälkimmäiseen onnistuin saamaan vielä
Ketun omistuksenkin!
Anna-Riikka Carlson ja Pekka Hiltunen |
Katja Kettu |
Mukavinta tuossa WSOY:n
tapaamisessa oli kuitenkin muiden kirjabloggaajien tapaaminen. Minä en ole
aiemmin osallistunut mihinkään elävän elämän bloggaajatoimintaan Helsingin
suunnalla (ja Turussakin vain kerran), joten kaikkien kasvot olivat joko
vieraita tai vain viitteellisesti tuttuja Facebookin puolelta. Aika monet
kuitenkin tunnistin, ja melkein kaikki taisivat tulla paiskaamaan kättä.
Saavuin tyylikkäästi myöhässä rinnassa nimilappu ja Nipsu, joten kaikki kyllä
tunnistivat minut J.
Poikkesimme pikaisesti uuden
sähkökirjayrityksen Readberry.fi:n osastolla kuulemassa liikeideasta.
Mielenkiintoiselta vaikuttaa, jään odottelemaan jatkoa! SKS:n osastolla sorruin
vielä kahteen ostokseen, nimittäin Leea
Virtasen Suomalaisen kansanperinteen
sekä teoksen Keijukaiset – Totta ja
tarinaa toisesta maailmasta (toim. Marjut Hjelt ja Jaana Aalto). SKS:n
osastolla olisi ollut vaikka mitä, mutta reppu oli jo aivan piukassa. Mieli
teki kovasti esimerkiksi uutta Veden
valtiaat -kirjaa.
Pikaisesti tungeksimme vielä
ruokamessujen puolella kuumuudessa, ostimme pikkuisen myös ruumiin ravintoa ja
suuntasimme auton keulan kohti kotia. Onnistunut reissu kaikin puolin, raskasta mutta kivaa!
Nyt on ihan pakko kysyä, vaikka luulenkin, että tämä on sarjassa pirun tyhmä kysymys! Mikä tuo sinun bloggauksissasi siellä täällä pompahteleva fontiltaan hieman muusta tekstistä poikkeava J-kirjain on? Puuttuuko minun läppäristäni joku koodijuttu, että sen on tarkoitus esittää jotain erikoismerkkiä vai onko se vain joku bugi? Vai muuten vain J-kirjain? :D
VastaaPoistaTässä postauksessa kyseinen kirjain löytyy Katja Ketun kuvan alta "Saavuin tyylikkäästi myöhässä..." -virkkeen lopusta.
Kirjoitan tekstin yleensä ensin Word-2003:lla, ja siinä : + ) muuttuu hymiöksi. Nähtävästi kaikki selaimet eivät sitä tue, mutta omalla koneellani hymiöt näkyvät naamoina. Ei sen kummempata!
PoistaIhanaa, mysteeri selvisi! Olen tätä jonkun viikon verran miettinyt ja nyt kun se tuli taas vastaan, niin oli pakko kysäistä :) Arvelinkin, että sen on oltava joku erikoismerkki, koska tämä läppärini on joissain asioissa vähän karvalakkimalli, ettei kaikki jutut aina onnistu tai näy.
PoistaKiinnostava raportti. Tulee sellainen olo näitä messuraportteja lukiessa kuin olisin ollut siellä itsekin :) Joten siinä mielessä ei harmita, etten fyysisesti päässyt paikalle.
VastaaPoistaOli hauska tavata, vaikkakin pikaisesti. Sinun nimilappusi oli hieno. :)
VastaaPoistaUpeita hankintoja teit: Jää ja Teemestarin kirjat ovat kumpikin omasta mielestäni tämän kirjavuoden parhaimmistoa, Leea Virtasen Suomalainen kansanperinne herättää (myönteisiä) pääsykoemuistoja ja Keijukaisiin palaan aina ajoittain.
Ja valkoviinilasillinen messutohinan lomassa osaa kyllä rentouttaa!
Ihanan monipuolinen postaus. Vissihin oli mukavanantoisa reissu :)
VastaaPoistaKiitos nojatuolimatkasta kirjamessujen ihmeelliseen maailmaan:)
VastaaPoista