torstai 11. lokakuuta 2012

Nobel-yllätys, joka ei yllättänyt


Päivä meni mukavasti mediapimennossa kurssilla istuessa, mukana kun ei ollut läppäriä ja se älypuhelin on edelleen kaupassa. Mutta eipä hätää. Heti autoon istuttuani kuulin radiouutisista, joissa ihan pääuutisena oli tämä asia, että kirjallisuuden Nobel-palkinto on tänä vuonna mennyt Kiinaan. Siltä osin arvaukseni meni jälleen nappiin, että Ruotsin akatemia valitsee aina kirjailijan, jota ei ihan kärkeen ole veikattu ja jota minä en entuudestaan tunne edes nimeltä. Parina viime vuonna tuo jälkimmäinen kriteeri ei ihme kyllä ole täyttynyt, mutta nyt palattiin jälleen normaaliin tilaan.

Jo uutisissa kuvailtiin Mo Yanin (ei siis Yo Manin, kuten meinaan väkisin kääntää) kirjoittavan maagista realismia ja kärsineen sensuurista. Toisaalta taas on kuulemma liikaa myötäillyt puoluetta. Nimi on kirjailijanimi tarkoittaa Hesarin nettiuutisen mukaan ”älä puhu”. Myös se tieto annettiin jo radiossa, että Otava on ostanut käännösoikeudet uuden Nobelistin tuotantoon ja ensimmäinen suomennos ilmestynee vuoden kuluttua. Käsittääkseni suomentajaa jo haastateltiinkin radion uutisessa.

Merkille pantavaa tietysti on, että palkinto meni ensimmäistä kertaa Kiinaan. Aika pitkään tämä kesti, sillä palkinto on jaettu ensimmäisen kerran vuonna 1901. Mutta eipä tullut tällä kertaa naiselle, vaikka sitä kovasti odotettiin. Palkinnon historia kun on ällistyttävän miesvoittoinen: vain kaksitoista naiskirjailijaa on koko palkinnon historiassa voittanut sen. Heistäkin kolme on palkittu 2000-luvulla, viimeisenä Herta Müller vuonna 2009. Olisi siis tosiaankin voinut olettaa, että joku naiskirjailija olisi ollut riittävän ansioitunut. Tästä on kirjoittanut tänään jo esimerkiksi Johanna Ögren varsin purevasti.

En kyllä kadehdi palkintolautakunnan tehtävää, joka oikeastaan on aivan mahdoton. Pitää punnita ja vertailla koko maailman kirjailijoiden tuotantoa! Vuosittain saa jakaa vain yhden palkinnon! Ainahan silloin pakostakin jää järjetön määrä ansiokkaita kirjailijoita tuotantoineen vaille palkintoa.

Kirjallisuuden Nobel tavallaan aloittaa kirjapalkintosyksyn. Pian eli 15.11. julkistetaan Finlandia-ehdokkaatkin! Palkinnon muuten jakaa tällä kertaa presidentti Tarja Halonen, jonka tehtävää en sitäkään kadehdi, vaikka voisin sen joskus hoitaa itsekin J.

Mo Yanin tuotannosta voi lukea pienen maistiaisen englanninnettuna täältä.

P. S. Margitilla oli blogissaan kiva Nobel-veikkauskisa. Ällistykselläni ei ole rajoja! Siellä eräs nimimerkki Neiti Kesäheinä tiesi oikean vastauksen!!!

6 kommenttia:

  1. Alustavasti Mo Yan vaikuttaa kyllä kiinnostavalta kirjailijalta, eli pitänee jossain vaiheessa lukea...

    Laskeskelin tuossa että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana naispalkittuja on ollut viisi ja kymmenen vuoden aikana kolme, eli tuolle "vain kaksitoista naista" kortille en uusien palkintojen jaossa ihan kauheasti painoa laittaisi vaikkei vielä ihan puolet-ja-puolet-jaossa mennäkään. Tai tietysti voidaan ottaa kaikilta jo voittaneilta ne palkinnot pois ja jakaa ne uudelleen, Virginia Woolfille vaikka vuoden 1933 palkinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä idea! :) Mitä mahtaisivat herrat tuumata, kun postuumisti Nobelit menettäisivät! Koskaanhan palkinto ei kakkien mielestä mene oikealle kirjailijalle, kai se on fakta. Mutta jos nyt alettaisiin jakaa joka toinen palkinto edes naisille, voisi sekin hieman pestä jotenkin luutunutta julkisuuskuvaa. Ihan vaan näin naisihmisenä (yäk, mikä sana) ehdottelen.

      Poista
  2. Kiitos tuosta Yo Man jutusta, nyt mun aivot meinaa kokoajan kääntää tuon nimen noin :D

    VastaaPoista
  3. Nobel-veikkausten ansiosta olin sentään kuullut nimen ennen palkitsemista, mutta muuten oli taas ihan tuntematon tapaus. :)

    Jäin ihmettelemään tuota ensimmäistä kiinalaista, koska Gao Xingjianhan on aiemmin palkittu, mutta aina yhtä avulias Wikipedia tiesi kertoa että hän on saanut Ranskan kansalaisuuden muutama vuosi ennen palkitsemistaan, joten ei sitten ilmeisesti lasketa vaikka kiinaksi onkin kirjoittanut.

    VastaaPoista