Roope Lipastin nimi oli minulle ennestään tuttu Kotivinkin kolumneista, joita joitakin
vuosia sitten lueskelin. Perhe asustaa Varsinais-Suomessa, tarkemmin Liedossa,
ja Lipasti kuvaa hauskasti teksteissään lapsiperheen arkea maaseudulla jatkuvan
remontoinnin keskellä. Tekstit ovat oikeastaan enemmän pakinoita kuin
kolumneja, mutta viis siitä. Kotivinkin sivuilla Lipasti pitää nykyään myös
blogia, ja mikäli ymmärsin oikein, kyseessä ovat ainakin osin samat tekstit
kuin lehdessäkin.
Wikipedian mukaan Lipasti on
julkaissut yhtä ja toista muutakin kuin kolumneja perhelehdessä, nimittäin
vaikkapa viisi lastenkirjaa ja oopperalibreton. Aikuistenromaaneja on
ilmestynyt kaksi, molemmat tänä vuonna mutta eri kustantajilta. Toinen on tämä
äänikirjana kuuntelemani Rajanaapuri
(Atena) ja toinen Kariston kustantama Virtasen
historia.
Rajanaapuri
oli loistava. Minäkertoja on keski-ikäinen kesälomaansa viettävä
historianopettaja, joka asuu tuhannen neliön tontille rakennetussa viimeisen
päälle siistissä ja hoidetussa talossaan yksin. Syy yksineloon selviää kirjan
mittaan, vaimo nimittäin on ollut myös mukana kuviossa. Mies seurailee
tympääntyneenä naapurinsa aivan toisenlaista elämää. Kuusilapsisen perheen
asuntona on entinen pientilan päärakennus, joka on ollut vuosia autiona ennen toimeliaan
perheen omistukseen siirtymistä. Naapurilla on monenlaista projektia jatkuvasti
menossa, ja paikat ovat iloisesti rempallaan ja sekaisin. Eniten kertojaa
kuitenkin harmittaa naapurin käsittämätön elämänilo, positiivisuus ja
itseironia sekä iloinen piittaamattomuus kaikista normeista ja säännöistä. Kesäkuussa
naapuri vaihtaa pihallaan autoonsa kesärenkaita saatuaan ensin sakot
nastarenkailla ajelusta. Käsittämätöntä piittaamattomuutta, jos kertojalta
kysytään, ja vaikkei kysyttäisikään. Säännöt on tehty noudatettaviksi. Mitä
siitäkin tulisi, jos kaikki suhtautuisivat niihin kuin naapuri? (Tämän
tunnistan itsestäni, lienee opettajien ominaisuus? J)
Naapuri ryhtyy rakentamaan
pihalleen lampea ja sen rannalle pihasaunaa. Rakennusprojekti etenee, vaikka
työturvallisuus on asia, josta naapuri ei voisi vähempää piitata. Kerran hän
rakensi itselleen rakennustelineet, joilta sitten putosi. Päätelmä: älä rakenna
telineitä, koska niiltä voi pudota! Kertoja viettää ansaittua lomaansa
istuskelemalla naapurin työmaalla ja esittämällä negatiivisia huomioita työn
etenemisestä. Vahingossakaan hän ei ojenna auttavaa kättään. Se muuten onkin
kipeä, koska hän oli pahasti nukkunut sen päällä… lisäksi menossahan on
ansaittu loma. Vähitellen lukijalle alkaa selvitä, että kertoja ei pelkästään
arvostele naapurin ponnisteluja epäillen vaan tahallaan asettelee kapuloita
rattaisiin.
Kesäpäivien kuluessa
naapurin kauniskätinen vaimo alkaa kiehtoa kertojan mieltä yhä enemmän. Naisparka
selvästi nääntyy metelöivän lapsilauman ja nikkaroivan miehensä kanssa. Kunhan
aviomies olisi poissa häiritsemästä, kenties naapurin vaimo huomaisi, että
elämä voisi olla toisenlaistakin, hallittua ja säntillistä.
Naapurukset muodostavat
herkullisen vastakohtaparin. Lipasti liioittelee hahmojaan juuri sopivasti,
kuitenkin niin, että jokainen varmasti tunnistaa nämä tyypit tuttavapiiristään.
Miesten keskusteluissa ja kertojan pohdinnoissa on loputtomasti riemastuttavia
oivalluksia elämän tosiseikoista. Harmitti, että en voinut merkitä niitä
muistiin. Äänikirjan ainoita heikkouksia! Tätä tekstiä varten ajattelin lainata
kirjastosta kirjaversion, mutta ne ovat kaikki lainassa.
Pidin myös siitä, että
kirjaa ei ollut väkisin venytetty yhtään pitemmäksi. Oikeastaan jo nytkin ennen
käännekohtaa ehdin miettiä, johtaako tämä mihinkään. Mutta johtihan se,
onneksi. Myös kertojan äärimmäinen negatiivisuus, pedanttisuus ja omituisuuskin
saavat kelvollisen selityksensä tarinan edetessä kohti vääjäämätöntä
ratkaisuaan. Loppu on onneksi lohdullinen, kaikesta huolimatta. Katastrofin
ainekset kun ovat todellakin käsillä.
Roope Lipasti: Rajanaapuri
Atena 2012. Äänikirja BTJ, 5 cd-levyä, kesto n. 6
tuntia. Lukija Jukka Peltola.
Muualla kirjasta ainakin Maukkiksen blogissa.
Minulla jäi Rajanaapuri kesken, sillä olin Virtasen historian innoittamana lukenut Lipastin kirjan Pihalla - erään remontin anatomia, jossa oli turhan paljon yhtymäkohtia Rajanaapuriin. Eli sinulla meni tuotantoon tutustuminen paremmassa järjestyksessä.
VastaaPoistaMietin kyllä kuunnellessani, että moni kohta oli sellainen "kolumnimainen", eli ajatuksia oli kenties hyödynnetty aiemminkin.
PoistaKuulostaa muuten mainiolta kirjalta, varsinkin näin hissanopesta :) Täytyypä laittaa korvan taakse, en ollut aiemmin kuullutkaan. Kiitos siis kelpo vinkistä taas!
VastaaPoistaEhdottomasti! Mukana on muutamia todella hyviä oivalluksia opettajan elämästä :)
Poista