”Elämä, tuokio jarrusukkien välissä.”
Kukaan tuskin on voinut
välttyä tiedolta, että tänään on vietetty kirjan ja ruusun päivää. Jo
perinteeksi on muodostunut käytäntö, että Suomen Kirjakauppaliitto nimeää ns.
ruusukirjailijan, jonka varta vasten päivää varten kirjoittamaa kirjaa jaetaan
vain tänä yhtenä päivänä kylkiäisenä yli kymmenen euron ostoksesta
kirjakaupassa. Perinne alkoi viime vuonna, jolloin kylkiäiskirjana jaettiin Tuomas Kyrön Miniää.
Hieman petyin, kun kuulin,
että tänä vuonna ruusukirjailijana on Jari
Tervo. Pidän kyllä monista Tervon kirjoista, joistakin kovastikin, mutta
jotenkin pidin valintaa turhan itsestään selvänä. Minusta olisi voinut valita
jonkun naisen. No, ehkä ensi vuonna. Ehdottaisin muuten Sinikka Nopolaa.
Omiin perinteisiini
selvästikin kuuluu, että ruusukirja pitää lukaista mahdollisimman nopeasti,
vähintään samana päivänä. Tavoitteessa pysyttiin, vaikka niukanlaisesti,
työkiireet olivat sotkea koko kuvion. Jarrusukka
on nyt siis luettu. Nopea lukeminen sopii minusta näille kirjoille, onhan ne
kirjoitettukin suhteellisen nopeasti. Tervo kertoo käyttäneensä aikaa kolme
kuukautta.
Mikään maailmoja mullistava
lukukokemus ruusukirja ei tällä(kään) kertaa ollut. Tervo kirjoittaa jälleen
hyvin tervomaisesti, tunnistettavasti. Kieli on sujuvaa ja nokkelaa, ja joukossa
on monia kutkuttavia oivalluksia, jotka voi irrottaa tekstistä ja saada ihan
toimivan ajatuksen, melkeinpä aforismin maailman kummallisesta menosta.
Helsingin Sanomien tämän päivän haastattelussa Tervo avaa kirjan ideaa aika
laittamattomasti: Tervolla oli mielessään tyyppi, joka suhtautuu
maailmaan loogisesti ja analyyttisesti – tavalla, jolla maailma ei
toimi. "Huumori syntyy siitä, että tämän henkilö suhtautuu vakavasti
tekemisiinsä. Harvoin huumori syntyy kohelluksesta."
Päähenkilö, tuo looginen ja
analyyttinen kaveri, on keski-ikäinen kulttuurihistorian dosentti, joka on
saanut historian opettajan sijaisuuden yläkoulusta. Koska hän on sosiaalisesti
täysi ummikko, syntyy tahattomia yhteentörmäyksiä niin työssä kuin kotona.
Vaimo on komisario, lapset esipuberteetissa. Kolmas lapsi on menehtynyt
pienokaisena. Lastensa lapsuudesta päähenkilö ei muista mitään, koska väsäsi
silloin väitöskirjaa. Hän ei tiedä, mikä on suppo tai jarrusukka. Nyt miehelle
alkaa vähitellen selvitä, että se on kenties ollut virhevalinta. Mitä hyötyä on
tietää kaikki yläsavolaisten huutolaislasten kulttuurisesta erityisyydestä?
Kirjan alkupuoliskolla
päähenkilöllä on missiona järjestää koulun joulujuhlaan seimikuvaelma.
Vaikeuksia on kuitenkin projektissa enemmän kuin kyllin. Jeesus-lapsi saa
kuumeen, itämaan tietäjät päättävät sairastua nuhaan, eikä
netti-ilmoituksellakaan tunnu löytyvän neitsyttä rituaaliin. Ilmoituksesta
kiinnostuvat aivan väärät tahot.
Joulujuhlan vääjäämättä
lähestyessä tarina nyrjähtää aivan uuteen suuntaan. Farssin ja tragedian
aineksia on ilmassa kosolti, ennen kuin kuvio ratkeaa yllättävien käänteiden
jälkeen seesteiseen loppuunsa.
Kirjakauppaliiton
ruusukirjaidea on minusta aika vekkuli. Ainakin viime vuonna pidettiin tiukasti
kiinni siitä, että kirjan sai hankittua vain Kirjan ja ruusun päivänä, joten
esimerkiksi monet kirjastot jäivät Miniää
paitsi. Varma en ole yhtään, mutta muistelisin, että Miniää jaettiin kirjaostojen kylkiäisinä 30 000 kappaletta.
Montakohan Jarrusukkaa lähti tänään
koteihin? Hankitko Sinä omasi? Joko olet lukenut?
Jarrusukan
kotiuttaakseni ostin muuten Seppo
Jokisen uutuusdekkarin Vihan sukua,
jonka olisin ostanut joka tapauksessa. Tunnustettakoon, että olin ahne ja tein
toisenkin ostoksen, eli tilasin nettikirjakaupasta Katja Ketun Piippuhyllyn.
Pian minulla siis on kaksi Jarrusukkaa,
molempiin jalkoihin. Mitä Sinä hankit?
Jari Tervo: Jarrusukka
Suomen kirjakauppaliitto 2013. 117 s.
Olisin hankkinut, jollei keskustareissulla olisi yllättänyt pahoinvointikohtaus, jonka vuoksi lähdin kotiin bussilla ennen aikojaan. Eipä Tervon kirja minua suuresti muutenkaan houkuttanut, ja lukemieni arvostelujen perusteella ei tainnut olla ihan kauhean suuri menetys, että en omaani saanut. En ole lukenut Tervolta yhtään kirjaa. Jostakin syystä minulle on muodostunut käsitys, että en Tervon kirjoista pitäisi, mutta ehkä jossakin vaiheessa silti olisi kokeiltava eikä vain luultava.
VastaaPoistaMinäkään en ihan kaikista tervoista ole hirmuisesti pitänyt, mutta jotkut ovat suorastaan hykerryttäviä, kuten Minun sukuni tarina. Troikka-sarjan olen kuunnellut äänikirjoina, ne ovat melkoisia taidonnäytteitä, mutta eivät varmasti kaikkien makuun. Layla oli myös hyvä. Erilainen.
PoistaTäytyy varmaan laittaa noita mainitsemiasi nimiä ylös. Ehkä aloitan Laylasta, sillä ainakin idealtaan se vaikuttaa kirjalta, josta voisin oikeasti pitääkin.
PoistaKävin kirjakaupassa pyörähtämässä siltä varalta että silmään olisi osunut joku "juuri tuotahan olenkin etsinyt"-teos, muttei nyt tullut mitään, eli Tervokin on toistaiseksi lukematta.
VastaaPoistaMiniän luin kyllä kirjastosta, ilmeisesti kuitenkin ihmiset lahjoittelivat niitä sopivissa määrin, ja varmaan tämäkin vastaan tulee jossain vaiheessa.
Hdcaniksen tavoin luotan siihen, että tämä tulee jostain vastaan, jotenkin. Aikatauluni eivät tänään suoneet tilaisuutta poiketa kirjakaupassa, eikä mitään ollut pakko-ostosten listallakaan... Tervon tyylin tuntien odotan tältä toiveikkaana mukavaa lukuhetkeä, vaikka maailma ei tärähtelisikään. :-)
VastaaPoistaKäväisin keskustassa ihan vain saadakseni tämän kirjan. Tervolta olen lukenut vain Laylan, joka vakuutti siinä määrin, että aion lukea muutakin. Ostin pitkään hankintalistalla olleen Sofi Oksasen Baby Janen, kun se sattui sopivasti silmääni pokkarihyllyllä.
VastaaPoistaItsekin illalla luin ja olen samaa mieltä kuin sinäkin tietyllä tavalla ok mutta... Nokkelaa ja hauskaakin, eh
VastaaPoistakä luen sen uudelleen joskus kun kaipaan mukavaa "välipalaa".
Kokemusta eilen häiritsi mielessä pyörinyt loistavan Päivi Istalan esitys Kirjeitä Saima Harmajalle kirjasta. Euforiseksihan sellaisesta tulee kun tapaa vielä silmästä silmään Katja Kallionkin.
Ostin yhden tietokirjan, Arto Pietikäisen Joustava mieli - stressinhallintaa - kun sitä olin miettinyt ja nyt sitten samalla sai sen sukan, jota en ole vielä lukenut. Tervolta en ole itse asiassa lukenut muuta kuin Kallellaan-kirjan, joten melkein menee osastoon Koe uusi kotimainen kirjailija. Myöhästyin viisi minuuttia nimmarista, kun menin kirjaostoksille, en tiennyt että hän oli paikalla Suomalaisessa ja oli just tekemässä lähtöä.
VastaaPoistaOstin englanninkielisen taskukirjan Life of Pi, koska olen kuullut, että tämä tarina on kirjana niin paljon parempi kuin elokuvana. Jarrusukka on hauska, se on selvä, onhan Tervo suuri humoristi. Miinuspuoli tässä hauskuudessa on se, että Tervon kerronta on aina juuri sillä hilkulla, että se menee liian viihteelliseksi eli huulenheitoksi. Lopetus olisi ollut tyylikkäämpi, jos loppuna olisi ollut jarrusukan haku, siis kohtaus vaimon kanssa lopusta pois. Nämä huomioita heti nopean lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaTilasin oman Jarrusukkani nettikirjakaupasta Victor Hugon Kurjien uuden pokkaripainoksen kylkiäisenä. Kirjat eivät ole vielä tulleet. Olen melkein enemmän innoissani Kurjista (luin kirjan lukioikäisenä, rakastuin siihen ja olen vuosikaudet kaivannut sitä hyllyyni, ja nyt paremman puutteessa saan sinne edes uuden pokkarin), Jarrusukankin aion kyllä jossain vaiheessa lukea. Tervoa en olekaan aiemmin lukenut, olen ajatellut ettei hän taida olla oikein minun kirjailijani, mutta viime aikoina olen kieltämättä alkanut kiinnostua. Ennen Jarrusukkaa aion kuitenkin lukea Laylan, joka minulla on jo kirjastosta lainassa. :)
VastaaPoistaPalaan tänne lukemaan arviosi sitten, kunhan olen oman sukkani lukenut. ;)
Minulla ei ole suuria odotuksia Jarrusukan suhteen, oletan sen olevan sellainen mukavan hauska pieni kirjallinen välipala ja tämä juttusi vahvistaa ajatustani ;) Minäkin hankin kaksi ;)
VastaaPoistaTerveisin Salainen ystäväsi jälleen..
Kautta linjan vallinneet harmittomuus ja helppous eivät tehneet itseään tykö, eikä päähenkilö tullut tarpeeksi iholle. En toki mitään artosalmista kaivannutkaan, mutta luulisi hieman päälle sataan sivuun jotain syvyyttä, ajattelemisen aihettakin saavan ängettyä. Jarrusukka oli perusnokkelaa kolmentähden ihankivaa, joka harmittaa sitä enemmän mitä sitä jälkikäteen ajattelee, joten viisaampi lie siirtyä suosiolla seuraavan kirjan pariin.
VastaaPoista