Mies oli kävellyt joen rantaan, paikkaan jonka hän tiesi hyvin
entuudestaan. Jokavuotinen levottomuus oli jälleen vallannut hänet, sama tunne
joka oli tullut niin monena talvena aikaisemminkin. Vaikka hän tiesi että
tulisi vielä kärsimään ja kierimään katumuksessa, hän ei voinut mitään
jääkylmän veden kutsulle. Joen synkkä vesi veti häntä puoleensa kuin magneetti.
Kun mies hiljentyi veden ääreen kuuntelemaan, se tuntui kuiskivan hänelle.
Pyytävän häneltä lisää. --- Hän naurahti itsekseen ja laittoi kädet ristiin
rinnalle. Kun hän vilkaisi uudestaan hennosti väreilevään veteen, sieltä katsoi
takaisin pyöveli.
Sarjamurhaajiahan on tunnetusti vain Amerikassa ja jossain
muualla ulkomailla, ei meillä lintukoto-Suomessa. Vaan kaikki voi olla toisin,
jos maailmaa katselee dekkarikirjailijan silmin. Ensin Simo Hiltunen kirjoitti oman näkemyksensä perhesurmista Lampaanvaatteissa -dekkarissaan, ja nyt Christian
Rönnbacka näyttää Kylmässä sylissä,
mitä voi olla suomalaisten nuorten miesten hukkumiskuolemien ja katoamisten
takana. Aika karmivaa. (Muokattu noin vuosi jutun kirjoittamisen jälkeen:
Suomessa on kuin onkin juuri tällaisia tappajia!)
Joulukuun alun hyisessä säässä katoaa porvoolainen
nuorukainen matkallaan kotiin pikkujoulujuhlista. Hätääntynyt kihlattu tekee
katoamisilmoituksen, ja poliisi päättelee, että poika todennäköisesti makaa
Porvoonjoen mustan veden alla. Se kun on valitettavan todennäköinen selitys
vastaavissa tilanteissa. Sitten toinen nuori mies joutuu vedenvaraan öisellä
joella. Silminnäkijät kertovat poliisille, että paikalta näytti poistuvan
kummallisesti käyttäytynyt läpimärkä mies. Vienot hälytyskellot alkavat soida
komisario Antti Hautalehdon mielen perukoilla. Hukuttaako joku tahallaan nuoria
miehiä?! Heiveröisen todistusaineiston varassa on vaikea jatkaa tutkimuksia,
eikä oikein johtolankojakaan ole.
Lukija tietää jälleen hitusen enemmän ja aiemmin kuin
poliisi, koska tapahtumia seurataan välillä murhaajan ja tahtomattaan vyyhteen
sekaantuvien muiden rikollisten näkökulmasta. Antti joutuu itsekin taistelemaan
hengestään hyisessä Porvoonjoessa, eikä tekijää silti vielä saada nalkkiin. Tarvitaan
koko joukko sitkeää poliisityötä, vainua ja ennen kaikkea mielettömän hyvää
(tai tekijän näkökulmasta huonoa) tuuriakin, että jäljille lopulta päästään. Harmillisen vähälle Rönnbacka jättää kuitenkin tekijän motiivin tai edes
psyyken analysoinnin. Jotain perustelua sairaalle pakkomielteelle kuitenkin
kaipaisin. Tyypin taustat vaikuttavat melkoisen kiinnostavilta, joten miksi on
nyt jäänyt juttu vähän puolitekoiseksi.
Työrintamalla ei Hautalehdolla muutenkaan pyyhi kovin
kaksisesti. Antin komisarionpesti on määräaikainen, ja kirjan mittaan alkaa
vaikuttaa siltä, että jatkotoiveet saa heittää. Yksityiselämässäkin on
pomppuista. Suhde Leenan kanssa vaikuttaa toimivalta ja vähän enemmänkin, mutta
sitten Leena yllättäen toimii täysin epäloogisesti (ihan näin arvaamattomia
naiset sentään eivät ole!) ja Antti-parka on ymmällään.
Kylmä syli on siis
neljäs osa Antti Hautalehto -sarjaa.
Olen pitänyt sarjasta kovasti, ja pidän sitä edelleen piristysruiskeena
suomalaisessa (mies)dekkarigenressä, vaikka kirjan alun lupauksia Rönnbacka ei
ihan pysty loppuhuipennuksessa tällä kertaa lunastamaan. Hieman jäi lopusta
turhan kiireen jälkimaku. Kuukausi tai pari lisäkirjoitus- tai sulatteluaikaa
ei ehkä olisi ollut Kylmälle sylille
pahitteeksi? Antti Hautalehto on kuitenkin tullut jollei jäädäkseen niin
kuitenkin pidemmäksi aikaa meitä lukijoita viihdyttämään.
Christian Rönnbacka:
Kylmä syli
Bazar 2015. 317 s.
Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
Antti Hautalehto
-sarja:
Operaatio Troijalainen
Operaatio Troijalainen
Kylmä syli
Kaikki mikä kiiltää
Kaikki mikä kiiltää
Julma-nimisen kirjan olen tältä lukenut. Osaa tämä mies viihdyttää!
VastaaPoista