Katariina Souri: Sammunut sydän

Ilman tuhoa ei ole kasvua eikä kehitystä, ilman kuolemaa ei synny mitään uutta.

Katariina Sourin Musta mandala -trilogian kakkososan Sammunut sydän takakannessa sarja mainitaan ’kiitetyksi’. Sarjan aloitusosaa Valkoinen varjo on siis jossain kiitelty, oletan. Makuasioitahan nämä ovat, mutta minua ei Valkoinen varjo vakuuttanut sen paremmin kuin tämä kakkososakaan.

Mosaiikkitaitelija ja yrittäjä Mona Malin on jotenkuten kasannut itsensä aiempien seikkailujen jälkeen. Roni Arosuo kärsii rangaistustaan vankilassa ja pitää yhteyttä Monaan sähköpostitse, hänelle kun on annettu outoja erivapauksia kiven sisällä. Roni pyytää Monalta suurikokoista mandalaa kiinnitettäväksi vankilan kerhotilan seinälle. Ronin valinta osuu sattumalta (?) mandalaan, joka liittyy Monan kummallisiin lapsuuskokemuksiin maalla. Teos on saanut inspiraationsa mystisestä viljapeltokuviosta, jonka keskipisteessä Mona on lapsena ollut. Tämä episodi on täysin irrallinen muun tarinan kannalta, mutta kummallisuutensa takia sen selittämättömyys jää ihmetyttämään lukijaa. Onko ufoillakin jotenkin sormensa pelissä?

Mandala siis kiikutetaan vankilaan, ja seuraukset ovat tuhoisat. Tapaus liittyy jotenkin myöhempiin kuvioihin toisaalla, mutta ainakaan minä en saanut täyttä tolkkua, miten ja miksi. Varsinainen tarina nimittäin liittyy suureen mosaiikkityöhön, joka Monalta tilataan. Hänen tulee tehdä kopio venäläisen taiteilijan Mikhail Vrubelin maalauksesta Kuusisiipinen serafi helsinkiläisen antiikkikauppiasperheen kodin kylpyhuoneeseen. Mona luonnollisesti aistii pahoja enteitä, mutta hyvä palkkio ja kiinnostava työ houkuttelevat ja hän hyväksyy epäröiden tarjouksen.

Orlovin antiikkiliikkeessä tapahtuu omituisia asioita, ja poika Max tuntuu olevan kaikkea muuta kuin rehellinen. Perheen tilanne on muutenkin kummallinen. Vera Orlovin äiti on pahasti dementoitunut, ja hänelle mosaiikkityö on tarkoitettukin. Vera itse hemmottelee hulttiopoikaansa ja sättii komeaa kirjailijamiestään. Oskari Karjalainen viettää laiskaa elämää koettaen saada kirjoitettua uuden romaanin. Työ kuitenkin takkuaa, eikä inspiraatio ota tullakseen. Vai sabotoiko joku hänen työtään?

Monan työkomennukseen liittyy myös matka Pietariin Eremitaasiin katsomaan Vrubelin töitä. Mona on verrattoman naiivi, ja niinpä hän suostuu kuljettamaan Maxin kummisedän lahjapaketin Suomeen… Mitä pidemmälle mosaiikkityö kylpyhuoneessa etenee, sitä kummallisemmaksi meno Monan ympärillä menee. Lopulta menee henkikin parilta henkilöltä, mutta miksi?

Kirjan parasta antia ovat yllättäen taidehistoriaan liittyvät osiot, ja muun muassa mielenkiintoisesta Vrubelista ja hänen töistään tuli googlailtua kuvia ja lisätietoakin. Jännitysjuoni sen sijaan ei ota käynnistyäkseen millään, ja ilmaan jää luvattoman monta langanpäätä vielä loppuselvittelyjen jälkeenkin. Monan hahmo ei syvene, oikeastaan päinvastoin, ja hänen kummalliset harhanäkynsä ovat täysin käsittämättömiä (ja edelleen jää epäselväksi, miksi Mona ei mene lääkäriin!). Lisäksi Roni Arosuokin on alkanut oireilla mystisesti. Mitä tällä mystiikalla oikein haetaan, jää lukijalle hämärän peittoon. Yhtä ymmällään lukija on sen suhteen, mitä pitäisi ajatella seuraavasta osasta ja siitä, miten se sulkee ja selittää koko trilogian idean. Toivottavasti jotenkin.

Katariina Souri: Sammunut sydän.

Tammi 2015, 287 s.

Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

P.S: Etsinnöistäni huolimatta en ole löytänyt mistään tietoa, milloin Musta mandala -trilogian kolmas osa ilmestyy. Kaksi ensimmäistä osaa siis julkaistiin molemmat vuonna 2015, joten oletin kolmannen osankin olevan kohta valmis.