Olisin mielelläni kaikkiruokainen lukija, ainakin mitä
jännityskirjallisuuteen tulee. Mutta on kai vähitellen tunnustettava itselleen,
että niin sanottu bisnestrilleri on sellainen alagenre, josta en vain taida
oppia pitämään.
Oivallan toki, että kansainvälinen liike-elämä, jossa
pyörivät todella suuret rahat, on herkullinen kulissi jännitystarinalle. Raha
tätä maailmaa pitkälle pyörittää, se on pinttyneen humanistinkin tunnustettava,
ja sen on toki saanut elämässään oppia. Mutta silti en voi mitään sille, että
liike-elämä on mielestäni kylmää ja kovaa, ja pahinta kaikista, tylsää. Ei
sytytä, ei sitten millään.
Jouduin toteamaan tämän jälleen lukiessani Lars Strangin toista bisnestrilleriä Ahneuden hinta, joka oli myös ensikosketukseni
Strangin tuotantoon (esikoinen Näön
vuoksi, WSOY 2014). Pitkän uran bisnesmaailmassa tehnyt Strang on ryhtynyt
jännityskirjailijaksi kypsällä iällä, ja hän ainakin oletettavasti tuntee
teostensa maailman.
Ensivaikutelma Ahneuden
hinnasta oli ristiriitainen. Kirja on julkaistu pehmeäkantisena,
isokokoisena pokkarina, jonka kannet antavat jotenkin vierasmaalaisen
vaikutelman kiiltävine taustoineen ja kohokirjaimineen. Kirjailijan
vierasperäinen nimi on painettu valtavankokoisin kirjaimin kannen yläosaan.
Pitäisikö tämä tekijä tuntea? Onko kyseessä ulkomainen bestselleristi, jonka
teos on suomennettu ja kansi kopioitu sellaisenaan? Mutta kyseessä on siis ihan
supisuomalainen teos.
Ahneuden hinta
alkaa vetävällä kohtauksella. Myöhemmin kirjan päähenkilöksi osoittautuva
Kasperi Vuorela on päättänyt saada vaimonsa perheyrityksen toimitusjohtajan
pestin kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä. Niinpä hän piiloutuu
iltapäivällä head hunter -yrityksen vessaan ja hiipii iltahämärissä
tietokoneelle muuttamaan omia ja pahimpien kilpailijoidensa testituloksia.
Pahaksi onneksi työntekijä saapuu kesken kaiken paikalle ja Kasperi joutuu
turvautumaan koviin otteisiin: kolkkaamaan naisen ja käärimään tämän
mattorullaan. Lukija jää siihen käsitykseen, että uhri menehtyi.
Tämän jälkeen veto sitten lässähtääkin pahemman kerran.
Alkuepisodi seurauksineen selvitetään keveästi vasta aivan teoksen
loppupuolella ohimennen. Kasperi onnistuu kähminnässään, ja hänestä tulee
kylpyhuonekalustekonserni Banyanin vetäjä. Miksi hänen vaimonsa Katarina on
viime metreillä vetäytynyt toimitusjohtajan tehtävän vastaanottamisesta? Tämä
kysymys vaivaa perheyrityksen perustajaa Robert Jarrea, Katarinan isää ja
Kasperin appea. Lukijalle vastaus paljastuu aika nopeasti, kun kuvataan
kohtauksia Kasperin ja Katarinan avioliitosta.
Otettuaan ohjat Banyanissa Kasperi alkaa tehdä bisneksiä
venäläisten kanssa Robertin kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Pietarilainen
yritys tuntuu olevan kovin kiinnostunut tiiviistä yhteistyöstä suomalaisfirman
kanssa, ja Kasperi on päättänyt rikastua nopeasti piittaamatta Robertin
periaatteista. Harmi vain, että venäläisten kanssa toimittaessa Kasperi on
altavastaaja kokemattomuutensa takia. Naiskauneus tekee hänellekin tepposet,
kun kuvaan astuu viekoitteleva Katinka.
Saadakseen rahoituksen kaupoilleen Kasperi on jälleen valmis
häikäilemättömiin tekoihin. Mies osoittautuu väkivaltaiseksi psykopaatiksi,
joka raivaa esteet kylmän viileästi. Mutta riittääkö miehen rohkeus sittenkään
ratkaisevissa käänteissä? Kuka lopulta huijaa ja ketä?
Strang kuvaa henkilöitään pelkistetyn yksiulotteisiksi.
Kasperi on inha paskiainen, jonka kiinni jäämistä lukija odottaa kostoa
janoten, Katarina ja Robert taas edustavat kaikessa hyvää ja kaunista niin
yksityiselämän kuin liikemaailmankin kuvioissaan. Venäläiset on luonnollisesti
piirretty rumiksi, joten heidät tunnistaa roistoiksi jo kaukaa. Tämä kaikki
tietysti kuuluu trillerin kaavaan, mutta kaavaa voisi jossain kohtaa myös
rikkoa, jotta lopputulos olisi kiinnostavampi.
Suurimmiksi ongelmiksi Ahneuden
hinnan ja minun suhteessani muodostuivat kuitenkin turha jaarittelu ja
kömpelö kuvaus. Esimerkiksi Kasperin luonneviat perustellaan laajasti kotioloilla
ja lapsuudella (tietysti!). Lisäksi laskujeni mukaan hänen puutarhassa Alistair MacLeania lueskeleva ärtyisä
isänsä oli runsaasti yli 90-vuotias… Tarkkuuttaa ja tiivistämistä lisää!
Kielestä ja kuvauksesta vaikkapa tällainen näyte:
”Matkalla Vilman huoneeseen Katarina ohitti tuotantojohtajan huoneen. Ovi oli auki, ja hän pysähtyi tervehtiäkseen. Lenni-Matti Meri ei ollut yksin huoneessaan. Häntä vastapäätä istui kaunis nainen kuparinpunaisissa hiuksissaan. Nainen oli pukeutunut hyvin istuvaan vihertävään housupukuun, joka korosti naisen rintoja ja kapeaa vyötäröä.”
Lars Strang: Ahneuden
hinta
WSOY 2015. 379 s.
Kansi Mika Tuominen.
Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
No juu...Yritän olla tarkkana, että tällaista ei tule lukuun.
VastaaPoistaTuollainen korostava naisen ulkonäön kuvailu on valitettavan yleistä kyllä eräissä suomennosdekkareissakin ja kun kirja on muuten ollut vetävä, olen sen kestänyt, mutta on ollut pakko ihmetellä 'ääneen'.