L-hyllyni jälkiosa Les
– Lön eli Lessingistä Lönnrotiin
pitää sisällään todellisia kirjahyllyni peruskiviä, runsaasti hyviä aikomuksia
ja muutaman muuten vain loistavan kirjan.
Peruskiviosastoon kuuluvat tietysti Linnat ja Kalevala. Sanottakoon nyt ihan tähän alkuun, että kyllä, olen lukenut Kalevalan. Tein siitä nimittäin aikoinaan graduni. Päivätyössäni yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen myös saanut Kalevalaa käsitellä. Ihan tarkoituksella sanon ’saanut’, sillä Kalevala on vallan mainio teos, josta voi ammentaa yläkouluikäisten kanssa vaikka mitä. Teoksen elinvoimasta todistavat lukuisat uudehkot taideluomat, joiden innoittajana se on toiminut. Itse olen kirjoittanut aiheesta täällä.
Peruskiviosastoon kuuluvat tietysti Linnat ja Kalevala. Sanottakoon nyt ihan tähän alkuun, että kyllä, olen lukenut Kalevalan. Tein siitä nimittäin aikoinaan graduni. Päivätyössäni yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen myös saanut Kalevalaa käsitellä. Ihan tarkoituksella sanon ’saanut’, sillä Kalevala on vallan mainio teos, josta voi ammentaa yläkouluikäisten kanssa vaikka mitä. Teoksen elinvoimasta todistavat lukuisat uudehkot taideluomat, joiden innoittajana se on toiminut. Itse olen kirjoittanut aiheesta täällä.
Kun kysytään voimakkaimman vaikutuksen tehnyttä teosta,
joudun antamaan hyvin ilmeisen vastauksen. Se harmittaa jollain tavalla. Miksi
en olisi voinut vaikuttua jostakin vähemmän ilmeisestä teoksesta? Mutta turha
on harmitella, sillä totuus on, että Täällä
Pohjantähden alla (tuttujen kesken TPA) ihan oikeasti ravisteli nuorta
minuuttani perin juurin. Luin ensin (muistaakseni 15-vuotiaana?!) Tuntemattoman sotilaan. On
tunnustettava, etten siitä paljoakaan tainnut tajuta, vaan se oli jännittävä ja
surullinenkin sotakuvaus. (Luin sen seuraavan kerran opintojen aikana ja
hämmästyin sen avointa sodanvastaisuutta – tällainenko tämä onkin?) Ihailen
näin jälkikäteen omaa nuorta lukijaminääni, joka jaksoi kahlata TPA:n ykkösosan
nurisematta. Kakkososassa sitten saikin itkeä silmänsä verille. Kuten kuvasta
näkyy, kirjat on myöhemmin hankittu hyllyyn. Omistan kummastakin myös
äänikirjaversiot. On kuunneltu. Viimeksi kuuntelin TPA:n kuunnelmaversiona Yle
Areenasta. Itkin. Taas.
Hyviä aikomuksia onkin hyllyssä sitten aimo pino. Doris Lessingiä olen ostanut hänen
Nobelinsa jälkeen hyllyyni, mutta enpä ole ehtinyt lukea. Laura Lindstedtin ja Katri
Lipsonin kirjat ovat päätyneet samoin ajatuksin hyllyyni:
palkintoehdokkuudet ja -voitot ovat siivittäneet hankintapäätöstä mutta
lukuaikaa ei sitten ole vielä löytynyt. Jostain pitäisi kaivaa aikaa myös Taina Lifländerin Kolme syytä elää -romaanille, joka on viime syksyn kirjamessusaalista.
Kirjailija kertoi Atenan bloggaajatilaisuudessa niin kiinnostavasti kirjan
synnystä ja kirjoittamisesta ylipäätään, että kirja on ehdottomasti luettavien
listallani.
Marina Lewyckan Muu maa mansikka? on hyllyssäni, koska
ihastuin ikihyviksi hänen mainioon romaaniinsa Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Lukekaa ainakin se! Minä
vielä luen jonain päivänä tämän toisen. Tuula
Levon aiemmasta tuotannosta olen aikoinani ihastunut silmittömästi Juhani Ahon ja Tilly Soldanin suhteesta kertovaan romaaniin Neiti Soldan (Otava, 2011). Sen sijaan Hyppytunnista (Otava, 2011) en niin pitänyt. Mutta kirjailija Teuvo Pakkalasta kertova Tuulenajama sen sijaan kiinnostaa
kovasti.
Loistavia kirjoja, jotka olen jo lukenut mutta silti
halunnut säästää hyllyssäni, ovat Minna
Lindgrenin hykerryttävä Sivistyksen turha painolasti,
riipaisevan hieno Ulla-Lena Lundbergin Jää
ja aivan karmivan rehellinen Kalle Lähteen Happotesti. Jokaiselta
olen valmis lukemaan lisää.
****
Mitä ajatuksia kokoelmani tämä osuus herättää Sinussa? Mitä tuttuja kirjoja löysit listasta? Mitä olennaista näyttäisi puuttuvan? Mikä lukemattomista ehdottomasti pitäisi ottaa pian lukuun?
****
****
L-hylly Les – Lön 9.7.2017:
Doris Lessing: Kesä ennen pimeää (Tammi, 2007), ostettu, lukematta
Tuula Levo: Tuulenajama (Otava, 2009), ostettu, lukematta
Marina Lewycka: Muu maa mansikka? (Sammakko, 2008), ostettu, lukematta
Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi, 2015), ostettu, lukematta
Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), ostettu, luettu
Laura Lindstedt: Sakset (Teos, 2007), ostettu, lukematta
Laura Lindstedt: Oneiron (Teos, 2015), lahja, lukematta
Tiina Lifländer: Kolme syytä elää (Atena, 2016), a-kpl, lukematta
Väinö Linna: Tuntematon sotilas (WSOY, 1954), ostettu, luettu
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (WSOY, 1959, 1960, 1962), ostettu, luettu
Katri Lipson: Kosmonautti (Tammi, 2008), lahja, lukematta
Katri Lipson: Detroit (Tammi, 2016), ostettu, lukematta
Vladimir Lortšenkov: Lentävä traktori (Karisto, 2013), a-kpl (?), lukematta
Tina Lundán: Ensimmäinen kesä (WSOY, 2008), ostettu, lukematta
Ulla-Lena Lundberg: Jää (Teos ja Schildts & Söderströms, 2012), ostettu, luettu
Maja Lunde: Mehiläisten historia (Tammi, 2015), a-kpl, lukematta
Kalle Lähde: Happotesti (Otava, 2015), a-kpl, luettu
Elias Lönnrot: Kalevala (1849, Jukka Salmisen kuvittama laitos Like 1999), ostettu, luettu
Kirjahyllyjeni kätköistä -sarjan aiemmat osat:
B-hylly
C-hylly
D-hylly
E-hylly
F-hylly
G-hylly
H-hylly (Haa – Hol)
H-hylly (Hon-Höe)
I-hylly
J-hylly
K-hylly (Kaa – Kiv)
K-hylly (Kjæ – Kön)
L-hylly (Laa - Lei)
Linna on kyllä niin ylitsepääsemättömän hyvä, omaa maailmankuvaa varmaan eniten muokannut kirjailija! Lundbergin Jää loistava lukuromaani, vanhanaikaisella tavalla hyvä. Viimeaikaisista Lähteen Happotesti oli aika ravisuttava lukukokemus, jota tekisi mieli suositella kaikille, joille alkoholi alkaa maistua turhan hyvin...
VastaaPoistaJoo, Happotestissä ei tosiaan glorifioida ryyppäämistä! Terveellistä luettavaa olisi monelle.
PoistaLue ihmeessä Lifländer ja Yiyun Li, hyviä molemmat! Mulla on paljon samoja mut lisäksi Roope Lipastia ja Erlend Loeta.
VastaaPoistaTPA teki minuunkin aikoinaan aivan valtavan vaikutuksen.
VastaaPoistaPaikkaa ihmeessä Doris Lessing -aukkoa pian - esim. Eoonjääneen muistelmilla, Kultaisella muistikirjalla, Viidennellä lapsella tai vaikka Canopus Argossa -sarjalla.