Heidi Silvan: John Lennon minussa #nuortenkirjatorstai

Suomalaisilta nuortenkirjailijoilta ei totisesti ideoita ja mielikuvitusta puutu. Vai mitä sanotte tarinasta, jonka päähenkilön, 14-vuotiaan hyvin lievästi Asperger-oireilevan yläkoulutytön vierelle ilmaantuu yhtäkkiä John Lennon, joka haluaa tulla tytön sisälle (ei seksuaalisessa mielessä!) voidakseen laulaa tämän kautta?

Myönnän, että idea ei kuulostanut minusta kovin toimivalta, kun kirjan esittelyä takakannesta luin. Siis John Lennon? Eihän John Lennon kiinnostanut edes minua, kun olin teini-ikäinen 70-luvulla!

Mutta Heidi Silvanin nuortenromaani John Lennon minussa toimii kuin toimiikin ja ihan mukavasti vielä. Aija Velssi on luokkansa kanssa laulamassa koko koululle, kun John Lennon siis yllättäen ja pyytämättä ilmestyy paikalle ja livahtaa Aijan pään sisään kesken laulun.

Aijan koulun musiikkiopettajalla on perin kummalliset toimintatavat. Vain kolme opettajan suosikkioppilasta saa laulaa esityksessä oikeasti, muiden on vain esitettävä laulamista mykistetyt mikrofonit suidensa edessä. Aija ei kuulu näiden kolmen valitun joukkoon, todellakaan, sillä hän ei omasta mielestäänkään ole mikään laulaja. Mutta sitten John Lennon ottaa ohjat, Aijan mikki menee kuin itsestään päälle ja tyttö laulaa niin, että koko koulun väen sukat pyörivät jaloissa.

Johnilla on taito toteuttaa toiveita. Aijan kiihkein toive on, että koulun tavoitelluin poika Julius Lundahl rakastuisi häneen palavasti. Ikävä kyllä Aijalla ei ole kuoroesityksen aikana silmälaseja, joten hän tulee vahingossa osoittaneeksi Johnille väärän pojan yleisön joukosta. Niinpä Elia rakastuu tulisesti Aijaan, eikä Aijan paras (ja ainoa) ystävä Katariina ihastu tästä ollenkaan. Ei kyllä Aijakaan, sillä rakastuneen Elian käyttäytyminen on lähinnä kiusallista ja mikä pahinta, Julius ei vieläkään tunnu tietävän Aijan olemassaolosta.

Kevätlukukautta sähköistää bändikilpailu, jossa uuden biisin säveltänyt ja sen onnistuneimmin esittänyt bändi voittaa tuhannen euron palkinnon. Sekä Elia että Julius lähestyvät tässä vaiheessa Aijaa, joka on antanut ymmärtää, että hänellä olisi uusi kappale vähintään työn alla. Oikeasti on kyse Johnin sävellyksestä ja sanoituksesta, eikä Aijalla ole mitään paperillakaan. Mutta pian Aija huomaa olevansa mukana Elian bändissä laulamassa ja soittamassa sekä säveltämässä ja sanoittamassa, vaikka hän ei oikeasti osaa mitään näistä.

Pohjimmiltaan John Lennon minussa on siis aivan nuortenromaanien peruskamaa: murkkuikäisen, pikkuisen valtavirrasta poikkeavan mutta samalla hyvin tavallisen nuoren tytön elämän, ihmissuhdekoukeroiden, ihastumisten ja rakastumisten sekä harrastuksien ja koulunkäynninkin kuvausta ilman kovin kummoista juonta.

Kiinnostavan ja erottuvan kirjasta tekee maaginen John Lennon, joka käy keskusteluja elämästä ja musiikista Aijan kanssa. Johnin kyvyt puuttua myös reaalimaailman tapahtumiin tekevät tarinasta maagista realismia. Johnin olemusta pohditaan matkan varrella muutamaan otteeseen. Onko John Lennon Aijan mielikuvitusystävä, kuten hän itse jossain vaiheessa tilannetta arvioi? Vai onko Aijan mielenterveys epävakaa? Sitäkin tyttö välillä pohtii. Vai onko kyseessä vain eri aika- ja todellisuusspiraalien sattumanvarainen kohtaaminen?

Lopulta sillä ei ole niin väliä. Aija kehittyy huimasti kasiluokan kevään mittaan Johnin tuella. Elämä näyttää Aijalle mustaa puolta, mutta vaikeuksista voidaan selviytyä. Entä onko lopulta kovin iso vahinko, että Johnin taika lipesi alussa ihan väärään kohteeseen? Onko aina hyvä saada se, mitä haluaa?

Silläkään ei ole mitään väliä, että John Lennon ei välttämättä ole millään tavalla tuttu henkilö kirjan kohderyhmää edustavalle lukijalle. Jos haluaa, tietoa Lennonista ja Beatlesista löytyy vain parilla klikkauksella. Bändin tai Johnin tarinat ovat taustaa, johon voi halutessaan perehtyä tai olla perehtymättä. Beatlesin musiikkiin kirjassa viitataan tiuhaan, ja uskonpa, että kirja houkuttaa ainakin muutamaa biisiä myös kuuntelemaan. Saattavat osoittautua hyvinkin tutuiksi, ovathan ne klassikkoja.

Heidi Silvan: John Lennon minussa
Myllylahti 2018. 200 s.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja jää nyt pienelle joulutauolle eli ensi viikon torstaina ei vielä ole tulossa juttua Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogiasta. Syy on ilmeinen eli sarjan lukeminen on vielä kesken ja joulu ja vuodenvaihteen riennot painavat päälle.

Sarja on kuitenkin tätä viime metrien viivästystä edennyt täysin ja jopa ylikin sen, mitä suunnittelin, eli vuoden jokaisena viikkona on ilmestynyt juttu uudesta kotimaisesta nuorten- tai nuorten aikuisten kirjasta. Lisäbonuksena olen muutaman uutuuden kohdalla esitellyt myös sarjan aiemmat osat. Niinpä tässä vaiheessa sarjaa varten olen tänä vuonna lukenut 56 ja puoli teosta (lisäksi vielä yhdeksän kirjaa varaslähtönä viime vuoden puolella).

Kunhan saan Kuura-sarjasta jutun tehtyä, aion vielä erikseen vähän ruotia tätä projektia eri näkökulmista.

Nyt toivotan kaikille blogini ja #nuortenkirjatorstai-sarjani lukijoille 

oikein rauhallista ja kirjaisaa joulua!

 #nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 

Essi Ihonen: Ainoa taivas 
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja

Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot 
Nemo Rossi: Salainen veljeskunta
Helena Waris: Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä

Kaisa Happonen ja Karri Miettinen: Revi se 
Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata 

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Sydänkohtauksia 

Mervi Heikkilä: Tuulenkala 

L. K. Valmu: Lappilainen - Kuolema kahdeksannella luokalla 

Elina Rouhiainen: Aistienvartija

Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus 

Anu Ojala: Petos 
Minna Roininen: Heda 
Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Anu Holopainen: Sydänhengitystä 

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia 

Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Heidi Silvan: John Lennon minussa

Tulossa:

Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska