Olen nyt lukenut kolme Arne Dahlin Berger & Blom
-trillerisarjan osaa eli Rajamaat, Sydänmaa ja
uusimman eli Äkkisyvä. Vahvasti uskon, joskaan en silti varmaksi tiedä,
että Äkkisyvä on tämän tarinan päätösosa. Ainakin loppuun päästyäni olin
siinä käsityksessä, että kaikki murhaajat ja muut rikolliset saatiin hengiltä
tai ainakin kiinni. Saattaa Berger & Blom -sarja silti vielä saada
jatkoa, mutta ainakin tämä tarina päättyi. (Ehkä.)
Täytyy tunnustaa, että tämän trilogian lukeminen kirja
vuodessa -vauhdilla on ollut lievästi sanoen haastavaa! Olen jo aikaisemmista
osista kirjoittaessani todennut, että Dahl ei tosiaankaan päästä Berger
& Blom -sarjansa lukijoita
helpolla.
Aloitusosassa Rajamaat lukija paiskataan
kylmiltään keskelle tarinaa, jossa sitten pitää yrittää koota palasia samalla
kun juttu suorastaan laukkaa eteenpäin. Lisäksi Dahl keikauttaa kuviot uuteen
uskoon kerta toisensa jälkeen ja jättää lopulta kaiken aivan levälleen.
Kakkososan eli Sydänmaan kanssa ei tilanne ollut
helpompi. Epäonninen lukija (= minä!) oli tietysti unohtanut osan aiemmista
tapahtumista, mutta vaikka ei olisi kuukausia kirjojen lukemisen välillä
kulunutkaan, eksyksissä olisi oltu silti.
Vuoden 2018 Dekkarifestivaalilla Helsingissä joku yleisöstä kysyi,
miten kirjailija oikein kuvitteli, että lukija voisi muistaa tarpeeksi
aiemmasta osasta päästäkseen juoneen mukaan kakkososassa. Dahl kertoi
kirjoittaneensa Sydänmaan niin, ettei Rajamaitten lukeminen
sen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä. Niin, ainahan sitä voi sanoa!
Nyt kolmannen osan jälkeen on todettava, että kadehdin niitä
lukijoita, jotka voivat varata koko trilogian käden ulottuville ja aloittaa sarjan
alusta tietäen, että he voivat lukea sen yhteen menoon. Tietysti olisin voinut
itsekin lukea kirjat uudelleen ennen päätösosaan tarttumista, mutta siihen nyt vain
ei tuntunut olevan aikaa.
Äkkisyvä jatkuu Sydänmaan tapaan suoraan siitä,
mihin viimeksi jäätiin. Molly Blom makaa tajuttomana teho-osastolla selviydyttyään
vain niukasti murhaajan (?) kynsistä. Sam Berger on virallisesti Ruotsin etsityin
rikollinen, koska häntä epäillään poliisin raa’asta murhasta. Säpon huippusalaisella
sisäpiirillä on kuitenkin toisenlainen käsitys tapahtumista.
Säpn saatua vihjeen oikeasta murhaajaksi epäillystä Säpoon
soluttautuneesta myyrästä ja tämän piilopaikasta Berger osallistuu Säpon tiedusteluosaston
johtajan August Steenin vetämään iskuun myyrän vangitsemiseksi. Isku päättyy
kuitenkin katastrofiin, ja Steen päättää siirtää Bergerin turvaan syrjäiselle pikkusaarelle
Ruotsin rannikon edustalle. Bergerin on tarkoitus odottaa siellä tilanteen
selkeytymistä.
Koska myyrää ei saatu eliminoitua, kissa-hiiri-leikki jatkuu
yhä kiihtyvin kierroksin. Vähitellen alkaa myös keriytyä auki, kuinka laajasta
ja kauas taaksepäinkin ulottuvasta juonesta oikein on lopulta kaikessa ollut kysymys.
Pelottavalla tavalla Sam Berger alkaa tajuta, että perimmältään hyvin monella
tavalla on kyse hänestä ja Molly Blomista ihmisinä. Ällistyttävän moni heidän
lähellään olleista ja olevista ihmisistä on tavalla tai toisella kietoutunut vyyhteen.
Dahl jatkaa aiemmista osista tutulla tyylillä. Tapahtumat
etenevät hurjalla vauhdilla ja yllätyskäänteet seuraavat toisiaan. Väkivaltaa
ei kaihdeta, mutta ei sen yksityiskohdilla toisaalta mässäilläkään. Juonen
uskottavuutta ei kannattane jäädä pohdiskelemaan sen kummemmin, sillä melkoisen
harva yksityiskohta kestäisi lähempää tarkastelua. Tosin tunnettuahan on, että
fiktio kalpenee reaalimaailman rinnalla mennen tullen. Mutta tällä kertaa Dahl
turvautuu kyllä melkoisiin jumala koneesta -ratkaisuihinkin, joita muutamia
ylimalkaisesti lopussa selitetään.
Suosittelen siis varaamaan koko sarjan kerralla luettavaksi,
niin mutkikkaaksi kudotuista juonikuvioista saa kaiken irti. Sarja on tyyliltään
jotain tykittävän toimintatrillerin ja kovaksi keitetyn sarjamurhaajajahdin välimaastosta.
Se ei tosiaankaan pure kaikkiin dekkarien ja jännityskirjallisuuden ystäviin,
mutta on kyllä myös erittäin koukuttava, kunhan sen imuun kunnolla malttaa
heittäytyä.
Arne Dahl: Äkkisyvä (Mittvatten)
Suom. Kari Koski
Into 2019. 349 s.
Arvostelukappale.
Suom. Kari Koski
Into 2019. 349 s.
Arvostelukappale.
Kiitos postauksestasi!
VastaaPoistaTämä sarja on lukulistallani ja otan vinkistäsi vaarin ja luen sen putkeen!
Samoin miettein: edellisten osien lukemisesta oli aikaa, joten kärryille hyppääminen ei ollut ongelmatonta etenkin kun Dahlin tanakassa seurassa saa pitää hoksottimet alvariinsa hollillaan, jottei hupsahda väliveteen. Tämä kolmas osakin rävähtää erikoisesti alkuun vimmatusti pöristen.
VastaaPoistaDahl jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse kuulun niihin puraisun saaneisiin:)