tiistai 3. maaliskuuta 2020

Christian Rönnbacka: Majakka




Majakka on Christian Rönnbackan seitsemäs porvoolaistuneesta pohjalaiskomisario Antti Hautalehdosta ja hänen alaisistaan kertova dekkari. Aiemmat osat ovat ilmestyneet tasaisesti vuoden välein, mutta tätä viimeisintä jouduttiin odottelemaan tupla-aika eli pari vuotta. On myönnettävä, että rehvakkaan komeaa ja perikunnollista Anttia olikin jo vähän ikävä, ja mukavaa oli kuulla muidenkin Porvoon poliisin väen kuulumisia pitkästä aikaa.

Valitettavasti pitkä kypsyttelyaika ei ole tehnyt Majakalle pelkästään hyvää. Edellinen osa Tuonen korppi on kirvoittanut minulta estottomia kehuja erityisesti napakasta ja terävästä aloituksesta. Harmillisesti Majakan perusteella näyttäisi siltä, että Rönnbacka on palannut aiempaan hitaaseen käynnistelyyn. Muutenkin tätä seitsemättä Hautalehtoa tuntuu vaivaavan jonkinlainen tilkitseminen. Sinänsä näppärä juoni on lopulta liian simppeli täyttääkseen kokonaisen kirjan, joten sekaan on ollut pakko kirjoittaa täytteeksi mitä nyt on käsiin osunut.

Kolmisataasivuisen dekkarin ensimmäinen juoneen liittyvä oikeasti mielenkiintoinen tapahtuma tulee vastaan sivulla 79, kun Antti ystävänsä Larsin kanssa kirjaimellisesti törmää ajelehtivaan ruumiiseen Porvoon ulkosaaristossa pilkkopimeänä syysyönä. Siihen asti on otettu vauhtia seuraamalla kolmen teekkarikaveruksen valmisteluja, jotka tähtäävät Storskärin majakan lampun uudelleen sytyttämiseen, ja Antin työstressin kirvoittamia painajaisunia sekä niiden seurauksena aloitettua kosteaa saunailtaa Larsin mökillä Bodössä.

Ruumiin löytyminen terhakoittaa tunnelmaa hetkeksi, mutta valitettavasti meno hidastuu pian uudelleen. Ruumiin tunnistaminen vie aikansa. Lukija tietää, että miehen metsästyskaveri on pulassa ulkoluodolla, mutta kukaan ei tunnu miestä kaipaavan. Löydetäänkö hänet ajoissa? Miten toinen miehistä päätyi mereen hengettömänä? Miten majakalla touhunneet nuoret liittyvät kuvioon, vai liittyvätkö mitenkään?

Poliisi penkoo aikansa yksityiskohtia, kyselee ja kuuntelee, seuloo haaviin jääviä juorunpalasia ja sitoo johtolanganpätkiä yhteen. Lukijan tehtäväksi jää lähinnä sen tuskailu, missä vaiheessa lamput syttyvät tutkijoiden päiden yläpuolelle. Tuleeko vielä lisää ruumiita ennen sitä? Muutama kiperämpikin tilanne joudutaan selvittämään, ennen kuin Hautalehto saa houkuteltua syyllisen avautumaan ja kertomaan motiivinsa virkavallalle.

Onko aika heittää hyvästit komisario Antti Hautalehdolle ja kumppaneille? Haikealta tuntuu, jos näin on. Mutta jos porvoolaiset rikostutkijat vielä jatkavat hommiaan, toivon, että he saavat seuraavaksi tutkittavakseen muutamaa astetta hankalamman rikosvyyhdin, sellaisen, jossa on useampia kiperiä solmuja tasaisesti alusta loppuun. Lopussa saisi olla vähän sellainen tavallista pahempikin sotku, sellainen, jossa Antti joutuu kenties käyttämään niitä vähän kovempia otteita vanhaan hyvän ajan malliin.

Christian Rönnbacka: Majakka
CrimeTime2019. 300 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 7 h 49 min.


Arvostelukappale.


4 kommenttia:

  1. Kiitos kommenteistasi!
    Olen kovasti miettinyt Rönnbackaan tutustumista.
    Ehkä voisinkin aloittaa tuosta Tuonen korpista....

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä ollut varsin hyvä sarja. Ekan luettuani oli pakko heti ahmia kaikki ilmestyneet teokset. Toivotaan että tämä viimeisin ei nyt ihan petä koko sarjaa, koska luettavahan tämäkin on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään nimessä petä koko sarjaa, ei vain ollut ihan terävintä kärkeä :)

      Poista