Anniina Mikaman esikoisromaani Taikuri ja taskuvaras palkittiin ansaitusti Topelius-palkinnolla ja teoksen jatko-osa
Huijarin oppipoika oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia
-palkintoehdokkaana, joten ei ole yllätys, että trilogian tuore päätösosa Tinasotamiehet
on suorastaan tyrmistyttävän hyvä.
Vaikka Taikuri ja taskuvaras -sarjan aiemmat osat
ovat keränneet lasten- ja nuortenkirjoille tarkoitettuja palkintoja ja ehdokkuuksia,
toivoisin todella, että myös aikuiset lukijat osaisivat ja uskaltaisivat Mikaman
kirjoihin tarttua. Ne ovat nimittäin niin hyviä, että on todellinen sääli, jos
vain nuoret lukijat saavat niistä nauttia. Mikaman mielikuvitus on aivan uskomaton!
Sarjan aloitusosassa Taikuri ja taskuvaras
tutustuttiin Vilhelmina Holmiin eli 15-vuotiaaseen orpotyttö Minaan, joka elätti
itsensä Helsingin Punavuoressa taskuvarkaana, ja erikoiseen taikuri Tomiin. Mina
muutti asumaan Tomin isoon taloon ja ryhtyi äreän Professorin avustajaksi.
Huijarin oppipoika ei ollutkaan odotettua jatkoa
Minan ja Tomin poikkeukselliselle tarinalle, vaan Mikama vei lukijansa pois
Suomesta ja taaksepäin ajassa eli 1830-luvun Krakovaan. Päähenkilöinä ovat
nuori Wiktor, joka tutustuu verrattoman yllättävällä tavalla lukijalle tuttuun
Tomiin. Tuttavuus mullistaa Wiktorin elämän lopulta täydellisesti.
Tinasotamiehet yhdistää kahden aiemman teoksen juonet
toisiinsa ja lisää niihin leuat loksauttavia lisäkierteitä. On kulunut pari
vuotta Taikurin ja taskuvarkaan tapahtumista. Minan, Tomin, Sotamiehen
ja Professorin elämä on asettunut uomiinsa. Mina on aloittanut koulunkäynnin.
Yhdessä Tomin kanssa he esiintyvät yleisölle ja esittävät mitä mielikuvituksellisimpia
ohjelmanumeroita, joiden taika muodostuu Tomin ällistyttävästä teknisestä
ylivertaisuudesta ja Minan tarinankerronnan lahjoista.
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Professori saa Lontoossa
asuvalta vanhalta ystävältään Tomille ja Minalle osoitetun kutsun tulla
vieraileviksi esiintyjiksi lontoolaisiin teattereihin. Kolmikko sekä Alexiksi
nimetty Sotamies päättävät ottaa kutsun vastaan. Perillä Professoria odottaa
yllätys vuosikymmenten takaa. Jo satamassa Mina huomaa, miten taitavasti
paikalliset nuoret taskuvarkaat toimivat. Samalla hän tulee solmineeksi odottamattoman
hyödyllisiksi osoittautuvia suhteita.
Vaikka Tom on tarkka siitä, että hänestä ei oteta valokuvia,
joiden avulla hänet voitaisiin tunnistaa, hänen menneisyytensä kaukana
tulevaisuudesta saa hänet lopulta kiinni. Mina huomaa ensimmäiset merkit
Lontoon katuvilinässä, mutta ei osaa yhdistää asioita, ennen kuin on liian
myöhäistä. Viime hetkellä sisäpiiriin vihitty joukko onnistuu pakenemaan ylivoimaisen
vihollisen saartorenkaasta maaseudulle rappeutuvan kartanon suojiin. Voitettavana
on kuitenkin vain lisäaikaa, sillä edessä oleva kohtalokas yhteenotto lähenee
vääjäämättä. Sitten apua tuleekin todella yllättävältä taholta!
Tinasotamiehet-kirjasta kirjoittaminen on hankalaa,
koska tarina on luonnollisesti hyvin juonivetoinen, enkä halua paljastaa liikaa
sen huikeista käänteistä. Sen verran voinee kuitenkin vihjaista, että Mikama
avaa aivan uuden ulottuvuuden englantilaiseen kuningas Arthurin hoviin
liittyvään mytologiaan… ja tekee sen vielä hyvin taitavasti! Lukiessani hihittelin
tyytyväisenä useampaan otteeseen ajatellessani, että juuri noinhan sen on täytynytkin
mennä!
Edelleen Mikama sekoittaa taitavasti erilaisia genreaineksia
luoden niistä aidosti omanlaisensa mielenkiintoisen tyylin. Kokonaisuus toimii
loistavasti! Tarina on samaan aikaan jännittävä, koskettava, romanttinen ja
hauska. Pohjavireenä kulkevat kuitenkin aika syvälliset teemat ihmisyyden rajoista,
tekoälystä ja esimerkiksi ihmisen rajattomasta ahneudesta. Nämä teemat
ajatteluttavat vielä pitkään kirjan kansien sulkemisen jälkeen.
Kertakaikkisen hieno trilogia siis kaikin tavoin. Lukekaa,
lukekaa!
Anniina Mikama: Tinasotamiehet
WSOY 2020. 397 s.
Arvostelukappale.
Anniina Mikama: Tinasotamiehet
WSOY 2020. 397 s.
Arvostelukappale.
Oi kiitos tästä vinkistä. Täytyy laittaa kirjastoon varaukseen tämä viimeinenkin osa.
VastaaPoista