Olen ollut kirjailija Gabriel Korven seuraaja Twitterissä jo vuosia. Tiesin siis, että hän julkaisi viime vuonna kaksi omakustanteista dekkaria. En kuitenkaan sen kummemmin asiaan reagoinut, sillä huomaan edelleen suhtautuvani nihkeästi omakustanteisiin varsin hyvistä kokemuksistani huolimatta. Joulun tienoilla kuitenkin törmäsin Korven haastatteluun paikallisessa ilmaisjakelulehdessämme Salonjokilaaksossa (s. 8). Siinä Korpi kertoo kirjoistaan, kirjoittamisesta ja vähän taustoistaankin. Mutta minulle tärkein juttu oli kuitenkin, että Gabriel Korpi on salolainen kirjailija! Oitis West Endin tytöt ja Täydellinen päivä varaukseen!
Korven dekkarit sijoittuvat 1990-luvun lopulle, aikaan,
jolloin matkapuhelimet ja internet oli jo hyvinkin keksitty, mutta tietokoneet
tai älypuhelimet eivät vielä olleet alituisessa käytössä. West Endin
tytöissä lähetetään jopa faksi! Ajankohtavalinnan vuoksi teokset voi siis
luokitella nostalgiadekkareiksi, ja ainakin minuun tämä nostalgia uppoaa
täydellisesti, olenhan ollut aikuinen dekkarien tapahtuma-aikaan.
Myös Korven luoma päähenkilö on mielenkiintoinen. Rikoksia
ratkoo nimittäin entinen rikosetsivä Valo Kurki, joka on perinyt helsinkiläisen
vanhan tavaran kaupan. Sivuhomminaan Valo toimii yksityisetsivänä. Yhdistelmä
on aika herkullinen! Lisää väriä kissojensa Sylvin ja Urhon kanssa asustelevaan
Valoon tuo hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Hän on siis homo. On vaikea
kuvitella, millaista olisi ollut olla homomies 1980-luvun poliisissa. Ei se
Valonkaan mielestä herkkua ole ollut, mutta se ei liene ainoa syy siihen, että
hän ainakin toistaiseksi on jättänyt poliisin työn taakseen.
Sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa Valo Kurki saa
tutkittavakseen yksityishenkilöihin liittyvät rikokset. West Endin tytöissä
tapaus liittyy kymmenisen vuotta sitten tapahtuneeseen yksityisen Cederin taidemuseon
johtaja Ursula Tannerin murhaan, josta on epäilty museon nuorta kesäharjoittelijapoikaa
Oskaria. Epäilty nuorukainen kuitenkin teki itsemurhan ennen kuin tapausta ehdittiin
tarkemmin tutkia. Nyt Oskarin ystävä haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui.
Täydellisessä päivässä vanha perhetuttu pyytää Valoa
tutkimaan ystävänsä aikuisen pojan Anteron kuolemaa. Antero on pari vuotta
aikaisemmin liukastunut juovuspäissään kalliolta baari-illan jälkeen ja
kuollut. Nyt Anteron tavaroiden joukosta on löytynyt uhkauskirje. Oliko Anteron
kuolema sittenkään pelkkä onnettomuus? Valo ryhtyy vähäisin toivein
selvittämään tapausta saadakseen kuolleen miehen äidille mielenrauhan.
Apunaan rikosten selvittelyssä Valolla ovat hyvät suhteet. Osa
kontakteista juontuu lapsuuden Vallilaan, mutta totta kai apua on myös
entisistä poliisikollegoista, erityisesti Hagströmistä, Valon entisestä
työparista. Korvaamaton tietolähde on myös toimittajasisko Viola, jonka leikearkistoista
löytyy tietohippusia asiasta kuin asiasta.
Kummassakin kirjassa Valo ratkaisee työn alla olevan
rikostutkimuksen yhdistelemällä tietoja, jututtamalla ihmisiä ja päättelemällä.
Pientä toiminnanpoikastakin on mukana, mutta ei Valo mikään superkyttä ole,
vaan hänen supervoimansa ovat ennemminkin ihmistuntemuksen puolella. Valo tulee
kuitenkin tutkimustensa takia kummallakin kerralla sohaisseeksi jotain
suurempaa kuviota, jossa liikkuvat järjestäytyneen rikollisuuden ja venäläisen
huumekaupan hengenvaaralliset virtaukset. Oletan tämän kuvion jatkuvan
seuraavissakin kirjoissa jossain muodossa.
Kolmas tarinataso liittyy Valon oman perheen ja suvun
vaiettuihin salaisuuksiin. Valon lapsuudenperheen kuviot ovat lievästi sanoen
sekavat, mutta näiden kahden ensimmäisen romaanin aikana ne vähitellen avautuvat
niin lukijalle kun tarinan henkilöillekin.
Saattaa kuulostaa runsaalta ja monimutkaiselta, mutta
sellaisia West Endin tytöt ja Täydellinen päivä eivät ole. Kummassakin
niteessä on mittaa melko tarkalleen kaksisataa sivua, ja kirjat on taitettu ilmavasti.
Korpi kirjoittaa dialogipainotteisesti, joten tarina etenee kepeän tuntuisesti,
helposti. Niukahkot teokset tuntuvat hengittävän vapaasti. Itse ehdin näiden
kahden kirjan parissa tykästyä Valo Kurkeen. Onneksi kirjailijalla on jo kolmas
dekkari työstettävänään.
Salon kaupungin kirjastot kuuluvat Vaski-kirjastoihin. Koko
laajan alueen kirjastoihin on tätä juttua kirjoittaessani hankittu West
Endin tyttöjä 4 kpl ja Täydellistä päivää 2 kpl. Kaikki kuusi
nidettä ovat tällä hetkellä lainassa, kaksi niistä minulla. Ei tämä nyt kovin
rohkaisevalta kirjailijan tulokehityksen kannalta vaikuta. Parhaiten kirjailijan
taloutta voi tietysti tukea ostamalla kirjat itselleen, mikä onnistuu helpoiten
ja kohtuulliseen hintaan kirjailijan omien verkkosivujen kautta.
Alussa mainitsemassani Salonjokilaakso-lehden haastattelussa
Korpi kertoo etsineensä kirjoilleen kustantajaa. Sopimukseen ei kuitenkaan
päästy. Päättelen jutusta, että suurin kompastuskivi oli, että tekijä ei halua kirjoittaa
julkisesti vaan kirjailijanimen turvin, joten häntä ei siis voisi hyödyntää
kirjojen markkinoinnissa. Gabriel Korpi valitsi siis toisen tien ja julkaisee
kirjansa ainakin näillä näkymin jatkossakin omakustanteina. Toivon totisesti,
että nämä dekkarit löytäisivät lukijansa. Nähtäväksi jää, miten se tällä
konseptilla onnistuu.
Gabriel Korpi: West Endin tytöt
BoD-omakustanne 2020. 212 s.
Gabriel Korpi: Täydellinen päivä
BoD-omakustanne 2020. 204 s.
Lainattu kirjastosta.
Onpas mielenkiintoista! Hyvä, että näitä tuntemattomiakin kirjaijoita pääsee blogeihin.
VastaaPoista