Äiti.
Se tunne on jotain, joka repii sydämestä,
se oli alkumetsän hämäränjuurista
irronnutta hiekkaa.
Se oli itsestään selvää, tunturipuron kirkasta.
Pidin kovasti kaksi vuotta sitten ilmestyneestä Katja Kärjen
esikoisromaanista Jumalan huone (Bazar, 2019). Kärki kuvaa siinä pohjoiskarjalaista sukua
kolmen eri sukupolven naisen kautta ja äänellä. Kuvioon kuuluvat paitsi sodan
raskaat varjot myös ahdas lestadiolainen elinpiiri, jonka puristuksissa naiset
kukin tavallaan kamppailevat.
Kärjen toisinkoisessa Eeledissä on paljon samoja
aineksia kuin esikoisessakin. Edelleen Kärki kirjoittaa tarinansa nimenomaan
naisten näkökulmasta. Vaikka mukana on jälleen mielenkiintoisia miehiäkin, he jäävät
lopulta sivuosaan siitä huolimatta, että heidän teoillaan ja valinnoillaan on merkittäviä,
jopa ratkaisevia, seurauksia kuvattujen naisten elämissä. Naiset ovat myös vahvasti
osa naissukupolvien ketjua ja heihin kohdistuu odotuksia, joiden ristipaineissa
he joutuvat kamppailemaan.
Eeled on kuitenkin hyvin erilainen romaani kuin Jumalan
huone, eikä niiden keskinäiselle vertailulle kannata sen enempää antaa
tilaa.
Eeledin nimihenkilö on satoja vuosia sitten elänyt
saamelaisnainen, jonka tarina kulkee kirjassa lomittain nykyajan tarinan
kanssa. Mikä yhteys lopulta on Eeledin ja päähenkilö Kristiinan välillä, jää
osin tulkinnanvaraiseksi ja tuo teokseen pikkiriikkisen hippusen maagista
realismia, kuin taikapölyä.
Varsinaisen päätarinan minäkertoja on Kristiina, joka on saapunut
Tukholman liepeillä sijaitsevan entisen kotinsa pihaan aikuisen tyttärensä
Vanessan kanssa. Tytär on halunnut nähdä paikan, jossa on viettänyt varhaisimman
lapsuutensa. Paluu Auringontalon umpeen kasvaneeseen pihaan laukaisee kipeiden
mutta myös monien hyvien muistojen vyöryn Kristiinan mielessä. Niihin
muistoihin kirjassa sukelletaan, ja lukija saa koota paloista Kristiinan
elämäntarinan kuin kiehtovan palapelin. Taustalla ovat Kristiinan äidin ja isovanhempienkin
tarinat, joiden arvoitukset nekin aukenevat vähitellen.
Kristiina on määrätietoisen yksinhuoltajaäidin tytär, joka
on nuorena päätynyt opiskelemaan ruotsin opettajaksi Tukholmaan. Hän kohtaa komean
rastatukkaisen capoeiraa harrastavan Torvaldin ja päätyy tämän ystävien mukana
Brasilian-matkalle. Siellä on myös ruotsalainen Bambi, kaunis solakkajalkainen
nainen, joka tuntuu vähät välittävän häntä katseellaan kuumasti palvovasta
Torvaldista mutta joka suutelee Kristiinaa öisellä rannalla. Lopulta tämä
kolmikko asettuu asuttamaan Torvaldin omistamaa keltaista, hiljalleen
rapistuvaa tukholmalaistaloa ja sitä ympäröivää hedelmällistä puutarhaa.
Ennakkokappaleen takakansi on otsikoitu sanaparilla ’Rakastavia
naisia’. Rakkaudesta, sen monisyisyydestä ja vaikeudesta romaanissa onkin
pitkälti kyse. Jo Kristiinan ja Torvaldin sekä Bambin muodostama kolmio on
kiinnostava, ja Kärki avaa asetelmaa vähitellen yhä uusia kipupisteitä avaten. Kuvio
toistuu hieman eri asennoissa niin Kristiinan perheen lähihistoriassa kuin Eeledin
tarinassakin.
Mutta ennen kaikkea Kärki porautuu henkilöidensä kautta äitiyden
syövereihin. Millaista on tulla äidiksi? Millaista on pelätä lapsen
menettämistä? Millaista on menettää lapsensa? Miten eri tavoin voi päätyä
tilanteeseen, jossa paras ratkaisu (tai ainoa?) on omasta lapsesta luopuminen?
Pidin siis kovasti Katja Kärjen esikoisromaanista, eikä Eeled
ollut sen rinnalla ainakaan vähemmän nautinnollinen lukukokemus. Alku on ehkä hieman
turhankin moniaalle hajoava, mutta kunhan malttaa parikymmentä sivua mielensä,
onkin jo tarinoiden lumoamana ahmimassa kirjaa – kuulin jälleen romaanin
seireenin lailla kutsuvan minua sohvannurkkaan.
Huomasin nauttivani erityisesti Kristiinan, Bambin ja
Torvaldin boheemin arjen kuvauksesta. Eeledin osuuksissa ja Kristiinan
lapsuusmuistoissa kuvataan myös pohjoista luontoa intohimoisesti.
Katja Kärki: Eeled
Bazar 2021. 364 s.
Kansi Sanna-Reeta Meilahti.
Ennakkokappale.
En vielä uskaltanut lukea arviotasi kun olen vasta aloittanut kirjan. :) Hyvältä kyllä vaikuttaa.
VastaaPoista