Nuorille suunnattujen teosten parissa aika usein päädyn
pohtimaan, keille ne on suunnattu. Kuka tai ketkä on ollut kirjailijan mielessä,
kun hän on istunut koneensa ääressä naputtelemassa tekstiään?
Tämän kysymyksen pariin päädyin jälleen, kun luin Anniina
Mikaman uusinta teosta Myrrys. Se on selvästi hyvin erilainen kuin
Mikaman todellinen genrehybriditrilogia, jonka aloitusosa Taikuri ja taskuvaras ilmestyi vuonna 2018 ja palkittiin Topelius-palkinnolla.
Myrrys on (ainakin minun mielestäni) selkeästi itsenäinen
teos ja tarina, jolla on alku ja loppu yksien kansien välissä. Se on myös genreltään selvästi Mikaman aiempia
teoksia selkeämpi. Itse luokittelisin sen taidesaduksi, jossa on vahva
suomalaisen mytologian ja historian painotus ja höysteenä fantasia-aineksia. Se
on suunnattu ainakin jonkin verran nuoremmille lukijoille kuin aiemmat teokset.
Itse haarukoisin lukijat jonnekin 10–13-vuotiaisiin, mutta
hankaluudeksi voi muodostua kirjan koko. 370-sivuinen paksu romaani edellyttää
kuitenkin lukijalta jo melkoista lukuharjaannusta. Yläkouluikäiset
fantasia-ahmijat saattavat pitää Myrrystä sisältönsä puolesta turhan köykäisenä
ja aavistuksen naiivina, joten heidän joukostaan pitäisi löytää armollisesti
näihin ominaisuuksiin suhtautuvat lukijat.
Itse en siis ole kohderyhmää lainkaan, mutta viihdyin kyllä Myrryksen
parissa oikein hyvin, kunhan sain lukuhorisonttini kalibroitua uudelleen eli lakkasin
odottamasta jotain samanlaista kuin aiemmat teokset.
Tarinan päähenkilö on noin 14-vuotias orpopoika Niilo, joka
on vuosia sitten 1800-luvun alkupuolen nälkätalvena päätynyt Kivihalmeen taloon
elätiksi. Niilo ja tämän äiti ovat joutuneet lähtemään kotoaan, koska ruoka on
loppunut. Äiti on kovien olosuhteiden rasittamana kuollut Kivihalmeen talon
portaille, ja viisivuotias Niilo on päätynyt talon asukkaiden hoiviin. Isästään
Niilo ei tiedä mitään, ja äitinsäkin hän muistaa enää etäisesti.
Mikä Niilon sukunimi on tai missä koti sijaitsi, Niilo ei
tiedä. Sen hän sen sijaan tietää hyvin, että hän on rutiköyhä ja harmillinen taakka
talon isäntäväelle. Erityisesti kiivasluontoinen isäntä Juhani tuntuu vihaavan
hentorakenteista ja hyödytöntä Niiloa.
Tarina alkaa vauhdikkaalla kohtauksella, jossa Niilo ja
talon poika Akseli kohtaavat metsästysretkellä vihaisen karhun. Niilo onnistuu
välttämään karhun hyökkäyksen pyytämällä vaistomaisesti apua metsältä, joka
kätkee hänet. Taidon ja tiedon Niilo on oppinut talon ruotimummo Riitulta, joka
on kertonut salaa omat tietonsa Niilolle. Akselille ei käy yhtä hyvin, vaan
karhu pääsee puremaan häntä pahasti.
Niilo pelastaa Akselin hengen toimittamalla tämän kotiin,
mutta palkaksi hän saa tuta isännän raivon. Akselin tilanne on kuitenkin niin
huolestuttava, että taloon päätetään kutsua metsässä asuva tietäjä, pelätty ja
vieroksuttu myrrys Musta Martin. Parantajanpalkakseen Martin vaatii yllättäen
talosta itselleen rengin eli Niilon. Isäntä Juhani ilahtuu päästessään Niilosta
joksikin aikaa eroon. Lisäksi myrryksen luo karkottaminen tuntuu hänestä oivalliselta
rangaistukselta Niilolle.
Kirjan alkupuoliskon ajan kuvataan lähinnä, miten Niilo asettuu
metsässä asuvan Martinin talouteen, miten heidän välilleen rakentuu luottamus ja
vahva yhteys ja miten Martin alkaa opettaa Niilolle omia tietojaan. Miehet
metsästävät yhdessä ja Niilo oppii monia tärkeitä taitoja kummalliselta
opettajaltaan, joka vähitellen paljastaa pojalle yhä varjellumpia salaisuuksia.
Varsinainen juoni alkaa käynnistyä hitaasti, kun hieman
epäloogisesti Juhani-isäntä alkaa vaatia, että Niilon on palattava
Kivihalmeeseen. Yrittäessään selvittää ongelmaa Niilo ja Martin poikkeavat
kirkonkylässä pappilassa. Siellä saadaan ensimmäinen vihje Niilon todellisesta
syntyperästä. Tilanne ei kuitenkaan parane, päinvastoin. Juhani joutuu perääntymään,
mutta katkeruus vain pahenee. Martin ja Niilo joutuvat vielä taistelemaan
hengestään vihollisensa kanssa.
Myrryksessä Mikko Kamulan Metsän kansa
-sarja kohtaa Anni Swanin Tottisalmen perillisen. Lukiessani mietin
moneen otteeseen, että jos nuori lukija pitää tästä, hänelle kannattaa jossain
vaiheessa myöhemmin vinkata Kamulan sarjaa. Niin Metsän kansa -sarjassa
kuin Myrryksessäkin on oivallisesti hyödynnetty suomalaista kansanperinnettä
ja herätetty se kiinnostavasti eloon. Myös suomalainen luonto ja metsä ovat
niissä tärkeitä, ja lukija havahdutetaan huomaamattaan ajattelemaan, missä
vaiheessa metsästä on tullut pelkkää kylmää omaisuutta.
Anniina Mikama: Myrrys
WSOY 2021. 370 s.
Äänikirjan lukija Markus Bäckman, kesto 10 h 57 min.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu BookBeat.
Myrrys voitti vuoden 2022 Topelius-palkinnon.
Myrryksen voisi ottaa lukemistoon, tosi kiintoisa tausta tuo suomalainen menneisyys tässä.
VastaaPoistaMun mielestä ei ollut erityisen epäloogista, että ahne ja itsekeskeinen Juhani vaatii Niiloa itselleen nähdessään tämän varttuneen poissa ollessaan vahvaksi miehen aluksi. Juhani on niin läpeensä itsekäs hahmo, että on varsin loogista ahneuden ajaa tämän päätösiä.
VastaaPoista