Mainostoimistossa työskentelevä Arttu Lampare on muuttanut
väliaikaisesti Helsingistä Tampereelle. Maisemanvaihdos on ollut toivottu
monestakin syystä, eikä vähiten niin sanotun Kuusisaaren tapauksen vuoksi.
Kuusisaaren tapauksella viitataan rikokseen, jonka ratkaisemisessa Artulla
katsottiin olleen ratkaiseva osuus. Media on nostanut hänen nimensä ja kasvonsa
esiin jutusta uutisoidessaan, ja samassa yhteydessä on poliisi saanut osakseen
ankaraa arvostelua ja pilkkaa.
Julkisuus ei Arttua kiinnosta, oikeastaan päinvastoin. Tampereelle
hänet on tuonut mieluinen työtehtävä. Häneltä on tilattu teollisuusneuvos
Voitto Vatjalaisen muistelmat. Asunto on järjestynyt vallan oivalliselta
paikalta ja edullisin ehdoin. Syltti-kollista huolehtiminen on leppoisaa
puuhaa, kun samalla voi ihailla asunnostaan käsin Näsinpuistoa ja Tallipihaa.
Artun kämppä siis sijaitsee aivan kansallismaiseman kupeessa, vain pikaisen
kävelymatkan päässä Vapriikki-museokeskuksesta.
Kaikki näyttää siis olevan hyvin kesäisen kauniin Tampereen
keskustassa, mutta idylli särkyy, kun teollisuusneuvos Vatjalainen eli Artun
työnantaja löytyy murhattuna Vapriikista viikinkinäyttelyn kosteiden avajaisten
jälkeisenä aamuna.
Poliisi ja erityisesti rikoskomisario Yrjö Hiirelä suhtautuu
Arttuun odotetun epäluuloisesti. Häntä varoitellaan toistuvasti sotkeutumasta
tutkimuksiin. Arttu ei itsekään ole mitenkään innokas tunkemaan nenäänsä
tapaukseen, mutta kun hänen asuntoonsa murtaudutaan ja muistelmateoksen
aineistoa pengotaan, tapaus alkaa tuntua henkilökohtaiselta. Lisäksi Arttu
tutustuu mukavannäköiseen freelance-toimittaja Paulaan, joka on luonnollisesti
kiinnostunut uutisaiheesta.
Tilaisuus tekee murhaajan on tamperelaisen Lasse
Honkasen esikoisdekkari ja aloittaa samalla Arttu Lampareen tutkimuksista
kertovan sarjan. Teollisuusneuvoksen murhatutkimuksista kehkeytyy lopulta
oikein mukavantuntuinen leppoisahko arvoitusdekkari, jossa hienolla miljööllä
on keskeinen osuus.
Tamperetta Honkanen kuvaa ehdottoman rakastavasti. Keskeiset
tapahtumapaikat ovat tuttuja Tampereella vain vierailuilla käyneellekin, joten
muistojaan voi verestää ja uusia tutustumiskohteita listata seuraavia käyntejä
varten.
Pidin myös päähenkilöistä eli Artusta, Paulasta ja rikoskomisario
Hiirelästä. Mitään kovin syvälle luotaavaa ei henkilökuvaus ole, mutta ei sen
tarvitsekaan. Artulla tai Paulalla ei tunnu olevan mitään kovin pirullisia
luurankoja kaapeissaan tai synkkiä traumaattisia kokemuksia menneisyydessään,
mikä tuntuu välillä oikein virkistävältä.
Poliisitutkimusten yksityiskohdillakaan lukijaa ei
kuormiteta, koska päähenkilö on vähän vastentahtoinen amatöörietsivä.
Mielelläni kuulen kolmikosta lisää!
Ainoa minua varsinaisesti ärsyttämään jäänyt yksityiskohta
oli Artun keksimä uudissana ’ällykkä’, jota hän ryhtyy käyttämään
älypuhelimestaan. Sitä sanaa en toivo enää näkeväni tai kuulevani!
Entä mitä siellä Kuusisaaressa oikein tapahtui? Sekin
onneksi selvisi.
Lasse Honkanen: Tilaisuus tekee murhaajan
Karisto 2021. 304 s.
Äänikirjan lukija Jalmari Savolainen, kesto 9 h 52 min.
Arvostelukappale kustantajalta, äänikirja itse maksettu BookBeat.
Vuoden 2021 aikana lukemani uudet kotimaiset esikoisdekkarit:
Tuomas Niskakangas: Roihu (Otava)
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Liian lempeä mies (CrimeTime)
Antti Vihinen: Punainen prinsessa (Into)
Tommi Laiho: Uhanalaiset (Myllylahti)
Heidi Airaksinen: Vierge moderne (Arktinen Banaani)
Risto Miettinen: Petturi (Aula & Co)
A. M. Ollikainen: Kontti (Otava)
Martta Kaukonen: Terapiassa (WSOY))
Milka Hakkarainen: Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti)
Johanna Savolainen: Se, joka pääsi pakoon (Mäkelä)
Mikko Kalajoki: Velkakirja (Otava)
Johanna Hasu: Roihu (Reuna)
Saija Kuusela: Katse (Tammi)
Sari Rainio ja Juha Rautaheimo (R&R): Vainajat eivät vaikene (Siltala)
Janne Toivoniemi: Sateenkaarimurhat (CrimeTime)
Anu Ojala: Jääsilkkitie (Like)
Joona Keskitalo: Tottelemattomat (Bazar)
Lasse Honkanen: Tilaisuus tekee murhaajan (Karisto)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti