Millainen oli kirjabloggaajan vuosi 2021? Mitä on luvassa
vuonna 2022?
Vuoden vaihtuminen herättelee miettimään tekemisiään, joten kokosin vähän ajatuksiani
lukemisesta ja kirjoittamisesta ja niiden liepeiltä vuoden varrelta.
Luettujen kirjojen määrän suhteen vuosi 2021 oli hyvin tavanomainen,
eli luin yhteensä 156 kirjaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että vuonna
2020 luin 155 kirjaa. Määrä on pysynyt suhteellisen vakiona jo pitkään.
Korostettakoon vielä tässäkin, että mittaaminen tai laskeminen ei ole mikään
itseisarvo eikä lukeminen kilpalaji, mutta ihan itseäni viihdyttääkseni olen
merkinnyt kaikki lukemani kirjat muistiin jo vuodesta 1980 alkaen.
Mitä sitten luin? Joulukuussa huomasin, että olin tullut
lukeneeksi huomattavan pinon vuoden 2021 kotimaisia esikoisdekkareita.
Viime vuosi oli poikkeuksellisen hyvä esikoisdekkarivuosi. Nyt vielä
jännitetään, minkä niistä Suomen dekkariseuran Johtolanka-raati valitsee vuoden
esikoiseksi. Jos siis hyvin käy, olen sen jo lukenutkin.
Keväällä ja kesällä luin muutamia elämäkertoja, jotka kertovat
suomalaisista naistaitelijoista. Salla
Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni -teos kertoo taidemaalari
Elin Danielson-Gambogista, ja yllätyksekseni törmäsin teokseen myös
loppuvuodesta lukiessani Tuula Kallioniemen nuortenromaania Mopoautolla mun prinssini saapuu. Siinä nuori taiteilijan ammatista haaveileva
päähenkilö Ella on saanut kyseisen kirjan isoäidiltään lahjaksi. Ella haluaisi
joskus olla yhtä rohkea ja taitava kuin Elin.
Loppuvuodesta havahduin siihen, että en ollut aikoihin
lukenut ainuttakaan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen tai YA-kirjallisuuteen lukeutuvaa
teosta, ja päätin lukea koko joulukuun vain lanu- ja YA-kirjallisuutta.
Se päätös pitikin hyvin, ja itse asiassa otin vähän varaslähtöäkin, sillä listan
kaksi ensimmäistä kirjaa luin jo marraskuun lopussa. Mutta nämä kirjat siis
luin vuoden 2021 lopuksi:
Hertta Vierula & Broci: Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta
Satu Leisko: Avaruuden rajalla
J. S. Meresmaa: Dodo
Tuula Kallioniemi: Mopoautolla mun prinssini saapuu
Anne-Maija Aalto: Korento
Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään
Anniina Mikama: Myrrys
Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille
Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille
Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
Mila Teräs: Amiraali
Elina Pitkäkangas: Hukan perimät
Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla
Jälkikäteisanalyysissä huomaan, että kolmentoista kirjan lista
on ilahduttavan monipuolinen ja korkeatasoinen. Mukana on scifi-selkoromaani ja
säeromaani, novellikokoelma, dystopioita ja fantasiaa sekä useita palkittuja
teoksia. Kaikki lukemani ovat kotimaisia teoksia ihan tarkoituksella. Hyllyssäni
on lukuvuoroa odottamassa kiinnostavia käännösteoksiakin, mutta halusin käyttää
lukukuukauden nimenomaan suomalaisen lanu- ja YA-kirjallisuuteen. Sen sijaan en
tarkoituksella valinnut vain naisten kirjoittamia teoksia, mutta jostain syystä
arvostelukappalepinoni kaikki kotimaiset lanu- ja YA-kirjat ovat naisten
kirjoittamia.
Tähän väliin mainittakoon, että perustimme syksyllä Kirjapöllön huhuiluja - ja Yöpöydän kirjat -blogien bloggaajien kanssa Facebook-ryhmän
Lukuvimma – Lasten- ja nuortenkirjallisuusryhmä, johon kaikki lasten- ja
nuortenkirjallisuudesta ja YA-kirjallisuudesta kiinnostuneet ovat tervetulleita
jakamaan ja saamaan lukuvinkkejä ja keskustelemaan aiheesta.
Heinäkuun pidin some- ja dekkarilomaa. En siis
lukenut ainuttakaan dekkaria kokonaiseen kuukauteen. Vahingossa toinen
dekkariton kuukausi tuli joulukuusta, vaikka kyllä monet lukemani nuortenkirjatkin
olivat jännittäviä. Edelleen kuitenkin kaipaan nuortendekkareita. Kuka kirjoittaisi, mikä kustantamo julkaisisi?
Heinäkuun dekkariloma kyllä kompensoitui syyskuussa, kun luin urakalla kotimaista jännityskirjallisuutta. Sain nimittäin Suomen dekkariseuralta toimeksiannon vetää Turun kirjamessuilla dekkaripaneelin, johon oli kutsuttu kirjailijat Patricia Bertényi, Marko Kilpi, Seppo Mustaluoto ja Christian Rönnbacka. Myönnettäköön, että hieman nousi tuskanhiki otsalle tämän nimilistan edessä. Mikä voisi olla paneelin aihe, joka olisi edes jotenkin tuore ja liittyisi kaikkien neljän tuotantoon?
Päädyimme yhdessä Dekkariseuran puheenjohtaja Leena Korsumäen kanssa otsikkoon ’Päättymätön
tarina vai hallittu kaari?’, jokainen panelisti kun on kirjoittanut ainakin
yhtä jännityskirjasarjaa. Luin ja kuuntelin paneelia varten yhteensä kolmetoista
kirjaa, joten heinäkuun paaston jälkeen oli pientä yliannostusvaaraa ilmassa!
Näistä sarjoista ja niiden uusimmista kirjoista keskustelimme:
Patricia G. Bertényi: Pimeyden kirja
Marko Kilpi: Undertaker 5 – Kuolemanpelko
Seppo Mustaluoto: Reikäpää
Christian Rönnbacka: Tulen aika
Vuoden 2021 kirjallisuusrientoja varjosti tiedätte-kyllä-mikä. Onneksi moni
tapahtuma kuitenkin onnistui. Kesäkuun alussa toteutui eräänlainen kirjariento,
kun osallistuin ystäväni kanssa opastetulle kierrokselle Pyhän Henrikin
pyhiinvaellusreitin alkukilometreillä. Luin alkuvuodesta Ann-Christin Antellin
teoksen Puuvillatehtaan varjossa, ja retken kohteista monet
olivat myös romaanin tapahtumapaikkoja. Heinäkuun alussa toteutui pitkäaikainen
suunnitelma vierailusta Seilin saarella, kirjallinen kohde sekin.
Koroinen kesällä 2021. |
Pitkään olin toivonut mahdollisuutta päästä tutustumaan Lohjan
Sammatissa sijaitsevaan Eeva Joenpellon kirjailijaresidenssi
Vares-Kantolaan. Joenpellon juhlavuoden kunniaksi WSOY:n kirjallisuussäätiö
mahdollisti toiveeni toteutumisen, kun kesäkuussa Vares-Kantolaan kutsuttiin
kirjabloggaajia tutustumiskierrokselle. Olin yksi onnekkaista kutsutuista.
Kiitos vielä tästä mahdollisuudesta!
Lohjan Pyhän Laurin kirkon seinämaalauksia. |
Perinteiseen syysohjelmaamme jo kuuluva Dekkarifestivaali
järjestettiin jo toisen kerran peräkkäin vain virtuaalisena tapahtumana.
Päätimme kuitenkin panostaa kotikatsomossa kunnolla, ja nautimme paitsi kivasta
kirjallisuusohjelmasta myös hyvästä seurasta ja ruuasta.
Clare Mackintosh olohuoneessamme (melkein). |
Iloinen asia oli ehdottomasti, että muut syksyn isot kirjallisuustapahtumat
onnistuttiin kaikesta huolimatta järjestämään lähitapahtumina. Itse osallistuin
jo mainitsemiini Turun kirjamessuihin sekä Helsingin ja Tampereen kirjamessuihin, vaikka osallistumiseni jäi kyllä eri syistä Turun ja Helsingin
osalta aiempaa vaisummaksi.
Työ- ja yksityiselämän esteiden takia Turkuun pääsin vain sunnuntaina, vaikka useana
aiempana vuonna olen messunnut juuri Turussa koko tapahtuman eli kolme päivää
putkeen. Helsingissä olin samaten vain yhden päivän eli lauantain, ja tein
siellä yhden työkeikankin eli haastattelin Tommi Laihoa hänen esikoisdekkaristaan
Uhanalaiset.
Kirjailija Tommi Laiho ja haastettelija Helsingin kirjamessuilla. |
Tampereella järjestettiin pitkästä aikaa kirjamessutapahtuma, ja olimme paikalla seuralaiseni kanssa molemmat päivät. Kun kerran niin kauas lähdettiin, oltiin sitten pitempään.
Blogiin syntyi vuonna 2021 tekstejä ihan mukavasti, lopulta yhteensä
113 kappaletta. Se on jonkin verran enemmän kuin kuivimpina blogivuosina on
ollut, mutta ei kuitenkaan lähelläkään alkuinnostusvaiheen lähes kahdensadan
blogijutun vuositahtia. Olen ihmetellyt, miten oikein aikanaan olen ehtinyt ja
jaksanut kirjoittaa niin paljon. Blogiarkiston perusteella olen viime vuosina
jättänyt erilaiset pikapäivitykset pois blogista. Ne ovat kuin luonnostaan siirtyneet
blogin somekanaviin, joita ei silloin kymmenisen vuotta sitten vielä ollut
olemassakaan. Nykyään kirjoitan blogiin pääasiassa ihan puhtaita kirjaesittelyjuttuja.
Ilokseni saan edelleen kirjoittaa myös lehtiarvioita
paikallislehteemme Salon Seudun Sanomiin. Lehdessä ilmestyi viime vuonna
kaksitoista kirjoittamaani juttua. Yhdessä jutuista käsiteltiin kahta kirjaa,
eli lehteen sain sanoa sanottavani kolmestatoista uutuuskirjasta. Olen vuosien
varrella hyvin satunnaisesti avustanut myös Suomen dekkariseuran jäsenlehteä Ruumiin kulttuuria. Viime vuonna kirjoitin siihen yhden jutun.
Vuoden 2022 osalle olen yrittänyt olla tekemättä liikoja
luku- ja kirjoitussuunnitelmia. Intohimoinen harrastaminen kun riistäytyy niin
helposti hallinnasta ja muuttuu suorittamiseksi. Sitä yritän välttää. Mutta tietysti
edessä odottava vuosi lähes merkinnöttömine kalentereineen myös houkuttaa suunnittelemaan
vaikka mitä.
Syksyllä tulin liittyneeksi kahteen lukupiiriin,
joiden lukuohjelmat sanelevat jonkin verran luettavia kirjojani. Toinen lukupiireistä
kokoontuu toteutuessaan neljä kertaa ja toinen kolme kertaa kevään mittaan,
joten kovin ahdistavalta niiden kirjojen lukeminen ei aikataulutuksesta
huolimatta tunnu. Enköhän selviydy! Lukupiirit pitkän tauon jälkeen tuntuvat
muuten tosi ihanilta. Olen kaivannut sellaistakin yhteisöllisyyttä lukemiseeni.
Olisi mukavaa jatkaa viime vuonna alkuun laittamaani sarjaa,
jossa luen kaikki ne Vuoden johtolanka -palkinnon saaneet dekkarit, joista en
ole vielä kirjoittanut blogiin. Viime vuonna sain luettua ja kirjoitettua jutut
näistä:
Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut
PenttiKirstilä: Sinivalkoiset jäähyväiset
Sulevi
Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka): Susi
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset
Sarjani etenee siis verkkaisesti. Jospa tavoitteeksi
laittaisi, että tänä vuonna luen toiset neljä voittajakirjaa?
Viime vuoden kevätkaudella esittelin myös kulttuuri- ja kirjallisuuslehtiä,
joita tilaan:
Särö
Lumooja
Nuori Voima
Parnasso
Juttusarjan innoittamana tilasin muutamia uusiakin lehtiä,
joten tätä sarjaa voisi hyvin jatkaa. Jutut ovat kiinnostaneet blogin
lukijoitakin jonkin verran.
Viime vuoden esikoisdekkarisadon erinomaisuuden innoittamana yritän panostaa edelleen esikoiskirjojen esittelyyn. Vanhoja tuttuja sarjoja luen varmasti myös, mutta en välttämättä saa niistä kaikista blogijuttua tehtyä. Kotimaista lanu- ja YA-kirjallisuutta olisi mukavaa lukea hieman tasaisemmin kuin vain yhtenä kuukautena. Siinä voisin todella parantaa. Mutta en varmaankaan luovu historiallisten romaanien ahminnastakaan. Siitä puheen ollen, kuuluthan jo Facebookissa Historialliset romaanit -ryhmään?
Kirjabloggaajia jakaa jonkin verran kysymys kustantajilta
saatavista arvostelukappaleista. Koska olen kirjoittanut lehtiarvioita
huomattavasti kauemmin kuin pitänyt kirjablogia, suhtaudun niihin aika
yksioikoisesti. Ne ovat työvälineitä, kun kirjoitan lehtijuttuja tai valmistelen
kirjailijahaastattelua. Ne ovat eräänlaisia työvälineitä myös, kun kirjoitan kirjajuttuja
blogiini tai jaan juttujani tai vain vaikka saamieni kirjojen kuvia blogini
somekanavilla. Painettu kirja menettää myyntiarvonsa siinä vaiheessa, kun se on
tullut tontillemme. Kirjastosta saisin saman materiaalin käyttööni maksutta, jos
niin haluaisin.
Niinpä otan iloisena vastaan kaikki ennakko- ja arvostelukappaleet,
joita minulle lähetetään. Kiitos kaikille laskelmieni mukaan yli kolmellekymmenelle
kustantamolle ja parille omakustannekirjailijallekin, jotka lähettivät minulle
kirjoja viime vuonna! Pääosin kirjoitin niistä blogiin, muutamasta lehtijutun,
kuten yllä totesin. Lisäksi marraskuussa vinkkasin joka päivä yhdestä toistaiseksi
vielä lukemattomasta lukupinoni dekkarista Instagram-tililläni. Tänä vuonna
aion julkaista kuvan Instassa jokaisesta saamastani kirjasta, luenpa sen
tai en.
Vaikka luen ja kirjoitan mielestäni ahkerasti, en millään
ehdi kaikkea saamaani kirjallisuutta lukea. Yritän välttää arvostelukappaleiden
pyytämistä, koska mielestäni se on aina samalla sitoutuminen eli lupaus, että
kirjasta tulee myös juttu blogiini. Ihan sataprosenttisesti en ole onnistunut
välttämään arvostelukappaleiden pyytämistä, ja tälläkin hetkellä muutama kevään
kirjauutuus on jo tilattuna.
Moneen kirjaa tarjoavaan sähköpostiin joudun vastaamaan
kielteisesti. En halua etenkään omakustanteita tarjoavien tai pikkiriikkisten
kustantamojen käyttävän rahojaan turhaan. Kirjojen postittelu ei ole aivan halpaa
puuhaa! Tiedän sen, enkä siksi ole kovin innokas järjestämään kirja-arvontoja blogissa,
niin mukavaa kuin se olisikin. Mutta jos kuitenkin mietit, miten saisit kirjoittamallesi
tai kustantamallesi teokselle näkyvyyttä kirjablogeissa tai -somessa, katso
ihmeessä Lukujonossa-blogin mainio vloggaus aiheesta! Ohjeet ovat
erittäin käypiä edelleen.
Vaikka siis mitään suunnitelmia ei ole, on niitä kuitenkin
aika monia! Olisi kivaa myös ehtiä lukemaan viime vuonna rästiin jääneitä
hienoja uutuuksia. Ja entäpä ne kirjahyllyihini tunkemani upeat kirjat, jotka
odottavat jotain joskus koittavaa parempaa lukuaikaa? Milloin ehdinkään niiden
pariin?
Tällaisia ajatuksia siis on täällä kirjaboggaajan lukukammiossa tammikuun
ensimmäisen sunnuntain kääntyessä jo kohti iltaa. Millaisia lukusuunnitelmia
Sinulla on vuotta 2022 varten?
Kiitos, että luit tämän jutun. Kiitos blogini seuraamisesta ylipäätään! Ilman lukijoita
ja uskollisia seuraajia tässä harrastuksessa ei olisi mieltä. Onnellista
vuotta 2022 juuri Sinulle!
Minä osallistun Helmetiin tänä vuonna ja blogissani on monta kirjalistaa, joilta luen teoksia. Nyt innostuin pyytämään Instassa vinkkejä feel goodista, sitä kun en yleensä lue. Hyvin haastepainotteinen vuosi tällä kertaa. :)
VastaaPoistaMinäkin tykkään kirjalistoista ja lukuhaasteista, ja Helmet-haastelistat ovat tuolla blogin välilehdellä näkyvissäkin. Vuoden 2019 listakin on edelleen vaiheessa, mutta ehtiihän tässä.
PoistaKiitos vuosikatsauksestasi 🙂 Helmet-lukuhaasteen korkkasin eilen alkuvuoden kirjauutuudella. Marraskuussa tuskin olisin tutustunut niin moneen Tammen keltaisen kirjaston kirjaan ilman #syksynkeltaisetlehdet-haastetta. Monta keltaista jäi vielä odottamaan lukuvuoroa kirjapinooni(kiitos kirjaston poistohyllyn) Huomaan, että haasteiden kautta saan laajennettua lukugenreäni. Ja iso kiitos kuuluu myös kirjablogeille tässä asiassa. Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!
VastaaPoistaOlen noista joulukuun lanu/YA-kirjoista lukenut kahdeksan ja lukupinossa/-listalla vielä pari lisää. Helmet-lukuhaasteeseen sain jo yhden kohdan. Joulukuussa aloittamani Matkakissan muistelmat kun sain luettua vasta tällä viikolla loppuun. Sillä sain kuitattua kohdan 5. kirjassa sairastutaan vakavasti.
VastaaPoistaKirsi, minä niin halusin kaikkiin näihin tapahtumiin, mutta ensin Merin ja sitten Merin vauvan takia, emme voineet lähteä joukkotapaamisiin.
VastaaPoistaMinulla ei nyt muita suunnitelmia kuin lukea lukemattomia pois!
♥♥