”Siri Koulun Pelko ihmisessä on
taitavasti rakennettu ja kylmäävän ajankohtainen dystopia. Kammottavan helposti
tarttuva sairaus suistaa kaiken raiteiltaan ja saa ihmiset käyttäytymään
äärimmäisillä tavoilla.”
Näin olen kirjoittanut syksyllä 2014, kun olen peräjälkeen
lukenut Siru Kolun romaaniparin Pelko ihmisessä ja Ihmisen puolella,
eli tuttavallisemmin PI:n ja IP:n. Kylmäävä dystopia on muuttunut
sittemmin ainakin melkein osaksi arkeamme, voisi näin kolmannen koronavuoden pikkuhiljaa
käynnistyessä todeta. Veikkaanpa, että juuri tästä syystä Kolu on kirjoittanut
romaaniparilleen itsenäistä jatkoa eli romaanin Iltasatuja maailmanpalosta.
(Korostan, että tämä on todellakin omaa villiä veikkailuani, sillä mistäpä minä
tiedän kirjan syntyhistoriasta yhtään mitään. Eikä tarvitsekaan.)
Blogimerkintöjeni mukaan olen ollut varsin ihastuksissani erityisesti
Pelko ihmisessä -kirjasta. Harmikseni on kuitenkin todettava, että en
blogijuttuni luettuanikaan enää saa mieleeni, mitä kirjoissa juonen tasolla
tapahtui. Mutta se ei oikeasti haittaa mitään, sillä Iltasatuja
maailmanpalosta toimii lupausten mukaisesti myös itsenäisesti luettuna
erinomaisesti.
Edelleen päähenkilönä on aiemmista kirjoista tuttu Pilvi.
Ajassa on hypätty kaksitoista vuotta eteenpäin, eli eletään uuden ajanlaskun
mukaista vuotta 12. Ajanlasku on aloitettu rauhansopimuksesta, jossa on sovittu
alueista, joissa pihmiset eli P-influenssan sairastaneet, siitä hengissä
selvinneet mutta perimältään muuttuneet voivat elää. Helsingissä heidän
aluettaan ovat olleet esimerkiksi Hietaniemi ja Lapinlahden sairaala.
Rauha on kuitenkin jäänyt vain parin kuukauden mittaiseksi.
Kun pihmiset (homo feris) on kansainvälisesti julistettu eri lajiksi kuin
ihmiset, he ovat menettäneet samalla ihmisoikeudet ja muuttuneet vainotuksi
vähemmistöksi. Pilvi on joutunut pienen perheensä eli sotilasmiehensä Largon ja
kasvattipoikansa Julianin kanssa lähtemään pakomatkalle, jolla ei ole päämäärää.
Vuosien liikkeellä olon jälkeen he ovat asettuneet jonnekin Keski-Eurooppaan,
jossa nimettömäksi jäävän kaupungin laidalla on Tehdas, turvatalo, johon salaa
ihmisiltä kootaan pihmispakolaisia.
Pilvillä on Tehtaassa tärkeä ja ainutlaatuinen tehtävä. Hän
haastattelee yhteisön suojiin pyrkivät, kerää heidän tarinansa ja punnitsee
niiden todenperäisyyden. Koska pihmisillä ei ole passeja tai henkilötodistuksia,
heidän tarinansa toimivat papereina.
Tehtaassa on kuitenkin tapahtumassa muutoksia, jotka Pilvi
aistii ja joista hän ei pidä. Ollaan valmistautumassa sotaan. Mitä silloin
tapahtuu sadoille siviileille? Pilvin poika Julian on sotilas, jonka puoliso
Liv on ihminen. Pienen perheen salaisuus voi olla hengenvaarallinen kaikille
kolmelle. Sitten on vielä Largo, Pilvin puoliso, joka on kaikkien
pihmissotilaiden kunnioittama sotasankari ja johtaja ja jolta Pilvi on paennut
Julianin kanssa.
Juoneen liittyen mainittakoon vielä, että pihmiset ovat taudin
mutatoimia eivätkä pysty lisääntymään. Myös sekasuhteista alkunsa saavat lapset
joko syntyvät ennen aikojaan tai kuolleina tai menehtyvät alle kaksivuotiaina. Lisäksi
pihmisillä on petomaisia fyysisiä ominaisuuksia, mutta Kolu keskittyy kuitenkin
enemmän henkisen puolen kykyihin eli siihen, että osalla pihmisistä on vahvat
telepaattiset taidot. Esimerkiksi Julian pystyy selaamaan kenen tahansa mielen
eli lukemaan toisen ajatukset ja muistot.
Teemoiltaan Iltasatuja maailmanpalosta on melkoinen
runsaudensarvi. Millä perusteella voimme eristää ihmiset muusta yhteiskunnasta,
milloin heiltä voidaan riistää ihmisoikeudet? Millaisiin tekoihin tämä
oikeuttaa vähemmistöön joutuneet? Mikä on perhe, mitä on rakkaus, kun olot ovat
äärimmäiset? Mikä on tarinoiden voima?
Rakenteeltaan Iltasatuja maailmanpalosta ei ole aivan
helpoimmasta päästä. Tarina ei etene täysin kronologisesti, vaan seassa on
muutamia takaumia uuden ajanlaskun alun ja nykyhetken välillä. Silti tarinaan jää
ammottavia aukkoja niin kirjan henkilöiden tarinoiden kuin suuremman kuvankin
osalta. Minäkertojia on kolme: Pilvi, hänen aikuinen kasvattipoikansa Julian ja
tämän ihmispuoliso Liv. Mukana on lisäksi otteita Livin alias Livian
blogimerkinnöistä sekä muistiinmerkittyjä satuja, joita Pilvi on kertonut
Julianille ja muille heidän pakolaiselämänsä aikana.
Aukkoisuus ja paikoin muutenkin viitteellinen kerronta tekee
teoksesta hieman raskassoutuisen. Tunnelma on pääosin painostava ja ahdistava,
eikö mitään hyvää tunnu olevan luvassa kenellekään. Ihmissuhteet ovat tulvillaan
petosta ja vilppiä. Lopussa jo uusi tuhoisa pandemia on keräämässä voimiaan idässä.
Mutta on tarinan loppusivuilla onneksi sentään pieni toivonkipinäkin.
Siri Kolu: Iltasatuja maailmanpalosta
Otava 2021. 333 s.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti