Ankeina ja ankarina aikoina tarvitaan myös leppoisaa ja
arjesta irrottavaa luettavaa ja kuunneltavaa. Tätä mieltä oli WSOY:n kustantaja
Anna-Riikka Carlsonkin aiemmin tällä viikolla Ylen Radio 1:n Kulttuuriykkösessä,
jossa keskusteltiin kustannustoimittamisesta ja kustantamotoiminnasta
ylipäätään.
Olen huomannut saman itsekin. Tuskin olen sitten
opiskeluaikojen lukenut niin paljon puhdasta viihdekirjallisuutta kuin parin
viime vuoden aikana. En ole viihteen kaipuineni yksin, sillä juuri julkaistut marraskuun myydyimpien teosten listat paljastavat, että moni muukin on päätynyt
valitsemaan hyvin kirjoitettua leppoisaa viihdettä arkeaan piristämään.
Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjan kakkososa Taatelitalvi
singahti suoraan kuukauden kuunnelluimmaksi kotimaiseksi äänikirjaksi. Saavutus
on melkoinen! Mutta tyhjästä tätäkään menestystä ei ole nyhjäisty, vaan takana
on melkoinen määrä raakaa työtä.
Kajanto on ammatiltaan toimittaja ja pitkän linjan viestinnän
ammattilainen. Lisäksi Taatelitalvi on hänen viides julkaistu
romaaninsa. Kahvila Koivu -sarjaa edelsi Myllylahden kustantama Titta Jokisalo -trilogia Mittoja ja tilaustöitä (2019), Kuin
tilauksesta (2020) ja Itsepä tilasit (2021). Sarjassa kuvataan ruuhkavuosiaan
elävän Titan kamppailua työ- ja perhe-elämän kurimuksessa. Pinta on huumorin ja
kevyen romantiikan sävyttämää letkeää kerrontaa, mutta alla on varsin kiperiä
huomioita naisen kokemista ristipaineista.
Kahvila Koivu -sarjan aloitusosassa Korvapuustikesä
(2022) on vielä Tittaakin nuorempi päähenkilö. Krisse saa melko varhaisessa
uran vaiheessa tarpeekseen kokkihommista pääkaupungissa. Kun mummo tarvitsee apua
Keski-Suomessa sijaitsevassa Pyhävirran kunnassa, Krisse päättää repäistä itsensä
irti ja tehdä paluun nuoruutensa huudeille. Mummon perustama kirkonkylällä
sijaitseva kahvila alkaa kaihertaa Krissen mieltä niin, että pian hän huomaa pyörittävänsä
omaa yritystä päätoimisesti. Mukana on sopivasti pullantuoksua ja
rakkaushuolia.
Taatelitalvessa Krisse on tarttunut hotelliyritykseen,
joka on jäänyt edellisiltä yrittäjiltä hieman vaiheeseen. Kahvilan ja hotellin
pyörittäminen yhden naisen voimin on melkoisen pähkähullu idea, mutta Krisse ei
totisesti työtä pelkää. Tarinassa remontoidaan ja kokataan niin, että hitaampia
heikottaa jo kunnolla! Edelleen mausteena on sydämenasioita, ihmissuhdekiemuroita
ja ripaus arvoitustakin. Myös mummo aiheuttaa Krisselle huolta salaperäisine
kaupunkireissuineen.
Sekä Titta että Krisse ovat työteliäitä rivakkaotteisia
naisia, jotka kaihtavat periksi antamista ja avun pyytämistä kuin ruttoa. Kumpikin
ahnehtii huomaamattaan työkuormansa sellaisiksi, että niitä tekemässä pitäisi
olla usean työntekijän katraita. Uupumuksen merkkejä ei tunnisteta tai haluta
tunnustaa. Työ palkitsee, mutta elääkö sillä? Mitä muuta elämässä voisi olla?
Kajanto mitä ilmeisimmin tietää varsin hyvin, mistä
kirjoittaa. Korvapuustikesä ilmestyi virallisesti kesä-heinäkuun vaihteessa,
mutta suuri marketketju halusi sen hyllyilleen jo äitienpäiväksi. Kakkososa ilmestyi
siis loka-marraskuun vaihteen tienoilla. Kirjailija on omilla Facebook-sivuillaan
kertonut, että Taatelitalvi syntyi tyhjästä arkista painokoneeseen
viidessä kuukaudessa! Melkoinen saavutus. Kolmannen osan kirjoittaminen lienee
jo täydessä vauhdissa…
Mikä sitten on Kahvila Koivun salaisuus? Ilmiöitä ei pysty
täysin purkamaan osiinsa, mutta aina jotain selittäviä tekijöitä löytyy. Kuten
sanottu, Kajannolla on vankka kokemus kirjoittamisesta ja romaaneja on julkaistuna
jo kunnon nippu. Kustantamo on panostanut markkinointiin ainakin kohtalaisesti
(ja se marketsoppari aloitusosasta antoi varmasti potkua osaltaan oivallisine
ajoituksineen). Sarjan ulkoasu on houkutteleva. Kakkososa on julkaistu suoraan pehmeäkantisena
jättipokkarina, joten hintaa on saatu alas helpottamaan ostopäätöstä.
Myös sisältö on houkutteleva. Kajanto kirjoittaa sujuvasti
ja suoraviivaisesti. Mitään kerronnallisia kikkoja ei ole käytetty, vaan tarina
etenee kronologisesti Krissen näkökulmasta alusta loppuun. Mukana on huumoria,
mutta ei mitään varsinaista vitsinheittoa tai kommelluksia, ilkeilystä nyt
puhumattakaan. Asiat eivät etene suoraviivaisesti, mutta lukija kyllä pääosin
aavistaa hyvissä ajoin tulevat juonenkäänteet. Ennalta-arvattavuus antaa tiettyä
oikeassa olemisen tyydytystä.
Kajannon teksti toimii lisäksi mainiosti myös äänikirjana.
Itsekin kuuntelin Taatelitalven, kun tarvitsin matkaseuraa kuuden tunnin
ajorupeamaani kotoa Tampereelle ja takaisin viime viikonloppuna. Ainoa
kielteinen asia kokemuksessa oli, että kirjassa valmistetut herkut aiheuttivat
kroonista kuolaamista. Taatelikakkuainekset ovat jo minulla hankittuna!
Maija Kajanto: Taatelitalvi
WSOY 2022. 231 s.
Kansi Laura Noponen.
Äänikirjan lukija Kati Tammensola.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti