Noora Näkijä Meedio.
Yhteys henkimaailmaan ja vainajiin.
Unien tulkintaa. Myös tarotit.
Tunnelukkojen avaus.
Energian puhdistus ja tasapainotus.
Kaukoparannusta.
Tilaa rohkeasti vastaanottoaika!
Puhelinkonsultaatiot 2,48 + ppm.
Tämän sisältöisen lapun kiinnittää Kirkkojärven kunnan
keskustassa sijaitsevan marketin ilmoitustaululle näyttävästi pukeutunut
nainen, joka muuttaa asumaan taajaman ulkopuolelle kymmenen vuotta autiona
olleeseen rintamamiestaloon. Ei ihme, että kuntalaiset vähän kohahtavat. Näkijä
kertoo saaneensa tehtäväkseen asettua paikkaan, jossa on sekä Kirkkojärvi että
Pyhälampi. Kirkkojärven kunta on sittemmin osoittautunut kyseiseksi paikaksi.
Iso osa kirkkojärveläisistä kuuluu veripuhtaiksi kutsuttuun
hengelliseen liikkeeseen, jota vetää karismaattinen saarnaaja Luukas Markusson.
Lahkon oppien mukaan ihmiset jaetaan veriryhmänsä perusteella erilaisiin
rooleihin, ja puhtautta vaaditaan muun muassa ruualta ja vaatteilta.
Kaikenlainen keinotekoisuus on kiellettyä, kuten keinokuituja sisältävästä
kankaasta valmistetut vaatteet. Tosin työvaatteet voivat tehdä tästä
poikkeuksen. Työntekoa ja yritteliäisyyttä pidetään liikkeen opinkappaleissa arvossa.
Paikkakunnan lähihistoriaan liittyy merkillinen arvoitus,
jonka kanssa myös näkijä joutuu miltei heti Kirkkojärvelle saavuttuaan
tekemisiin. Kuusi vuotta aiemmin kolme kylän asukasta on kadonnut jäljettömiin.
Yksi heistä oli paikallisen maalitehdas Pinturan toimitusjohtaja Jouni Silvennoinen.
Kaksi muuta kadonnutta olivat nuoria tyttöjä, Luukas Markussonin tytär Rebekka
sekä myös veripuhtaisiin kuulunut Silja. ”Haihtuivat kuin tuhka tuuleen.
Perheet olivat ymmällään ja onnettomia. Kenestäkään ei ole kuultu sen jälkeen
eikä yhtäkään ole löydetty, ei elävänä eikä kuolleena.”
Tällaisesta alkuasetelmasta lähtee Anneli Kannon Näkijä-dekkarisarjan
avausosa Haihtuneet. Kovin yleinen rikosten ratkoja näkijä tai meedio ei
dekkareissa ole. Kuinka ’aidosta’ näkijästä nytkään lopulta on kyse, jää vähän
tulkinnanvaraiseksi, mutta yllättävän monet ovat Kirkkojärvelläkin valmiita
ainakin keskustelemaan näkijän kanssa. Mutta veripuhtaiden keskuudessa meedion
tuloon suhtaudutaan selvästi varauksellisesti, jopa avoimen vihamielisesti.
Kanto ei siis ole lähtenyt kirjoittamaan perinteistä
poliisidekkaria tai vastaavaa, vaan Haihtuneet edustaa kevyehköä jännitystä sisältävää psykologista viihderomaania. Näkijä jututtaa ihmisiä ja saa kiinnostusta osoittamalla
aikaan paljastavia reaktioita. Oma osuutensa tapahtumissa on myös suunnitteilla
olevalla rakennusprojektilla, jota pohjustetaan Pyhälammen ruoppauksella. Työ
herättää vastustusta usealla taholla. Sitten ruoppausta tekevän Markus
Markussonin käteen osuu löyhkäävän lietteen keskeltä pelottavan tuttu luistimenterä…
Haihtuneissa ei ole raakaa väkivaltaa tai veriroiskeita,
eikä tunnelma pääsee kovin painostavaksikaan, vaikka siihen paikoin olisi
hyvinkin mahdollisuuksia. Kanto kirjoittaa tietty lempeänironinen pilke silmäkulmassaan niin paranormaaleilla
kyvyillä itsensä elättävästä näkijästä kuin uskonlahkon vetäjistäkin. Samoin pikkukunnan
kunnallispolitiikka saa oman osuutensa kirjailijan sivalluksista.
Viihdyin Haihtuneiden parissa ihan mukavasti, vaikka
mikään järisyttävä dekkarikokemus se ei ollutkaan. Tarina etenee sujuvasti ja
leppoisahkosti. Loppuselvittelyjen jälkeen jäin miettimään, miten sarjan on
tarkoitus jatkua, mutta se nähdään varmasti aikanaan.
Anneli Kanto: Haihtuneet
CrimeTime 2023. 254 s.
Äänikirjan lukija Anna Saksman.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti