Risto on perheensä nuorempi poika, joten hänet päätetään
lähettää enon luokse Turkuun ensin katedraalikouluun ja sitten huoviksi, jos
vain isä ja isoveli saavat kokoon rahat hevosta varten. Sotilaan kotitila saa
himoitun verovapauden, joten pojan koulutukseen ja varustukseen uhratut varat
tulevat aikanaan moninkertaisina takaisin.
Oikeastaan Ristolla olisi taipumuksia lain lukuun, mutta
koska suku on tavallista köyhää talonpoikaissukua, on turha haaveilla.
Katedraalikouluunkin hän pääsee vain takariviin seisomapaikalle muiden
vähävaraisten poikien kanssa. Runsaan vuoden kestävien repaleisten opintojen
aikana hän ehtii oppia lukemaan ja kirjoittamaan sekä vähän ymmärtämään ruotsia.
Se riittääkin hyvin huoviksi aikovalle.
Vaikka oma eno, jonka luona Risto Turussa asuu kuin
kasvattipoika, on huovi, ei Ristolla oikein tunnu olevan kummoistakaan käsitystä
tulevasta ammatistaan. Sotiminen, tappaminen ja raiskaaminen kammottavat häntä.
Mutta kun on tullut hyväksytyksi huovikoulutukseen, ei enää voi perääntyä. Lieka
on sidottu, ja se kiristää otettaan, kun maakuntien talonpojat alkavat
liikehtiä uhkaavan levottomasti.
Armeijan palkanmaksu on järjestetty nerokkaasti. Huovit
saavat itse periä palkkansa veroina talonpojilta. Kuvio perustellaan hyvin,
mutta alkaa silti pian epäilyttää oikeudentuntoista nuorukaista. Ovatko kaikki
huovitoverit rehellisiä? Millaisia keinoja verojen perintä oikeuttaa
käyttämään?
Lieka on Paula Havasten historiallisen
Nuijasota-sarjan toinen romaani. Kahden teoksen perusteella sarja näyttää
koostuvan itsenäisistä romaaneista, joissa näkökulma ja päähenkilö vaihtuvat
kirjasta toiseen. Aloitusosassa Laahus päähenkilö on piikatyttö Reeta,
joka kokee kovia ensin pikkupiikana Turussa ja sitten sodan melskeissä
kotiseudullaan.
Reetan ja Jaakko Ilkan polut risteävät, ja samoin käy Riston
ja palavasilmäisen sotapäällikön. Myös Reeta ja Risto kohtaavat toisena Liean
sivuilla, mutta sen huomaavat vain sellaiset lukijat, jotka ovat Laahuksen
jo lukeneet. Kirjat voi siis huoleti lukea muussakin kuin
ilmestymisjärjestyksessä.
Laahus avaa 1500-luvun lopun elämää nuoren
turvattoman naisen näkökulmasta, eikä se näytä todellakaan kovin lohdulliselta.
Raiskatuksi eli pilatuksi päätyminen on aina naisen syy ja seurausten
kantaminen yksin hänen osansa. Synnistä siinneet äpärälapset kantavat häpeää
vielä seuraavassakin sukupolvessa.
Lieka avaa asiaa toisesta näkökulmasta. Ryöstäminen
ja raiskaaminen ovat itsestään selviä sodankäynnin muotoja, luontaisetuja, jotka
kuuluvat sotilaille. Aikojen ollessa rauhallisempia huovit käyttävät
maksullisia naisia, koska niin on yleisesti tapana ja oikein. Tapojen
kyseenalaistaminen ja toisin toimiminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Sen
Ristokin huomaa sodan melskeissä moneen kertaan.
Laahusta ja Liekaa yhdistää myös hienoinen
yliluonnollinen elementti. Reetan seuralaisena on hänen pienen kuolleen
lapsensa haamu, ja Risto on jo lapsesta asti nähnyt lähestyvän kuoleman kanssaihmisten
otsilla mustan kruunun hahmossa. Isä ja äiti ovat ankarasti koulineet Ristoa
olemaan puhumatta kruunuista, koska sellaisten enteiden näkeminen on noituutta
ja siten vaarallista. Risto myös näkee Reetan lapsen kirkkaan hahmon, vaikka ei
tiedä, mikä se on.
Havasten Nuijasota-sarjan historialliset romaanit eivät ole romanttista
viihdettä, kaukana siitä. Ne kertovat nimensä mukaisesti ajanjaksosta, jolloin nykyisen
Suomen alueella käytiin käytännössä sisällissotaa. Havaste kuvaa tapahtumia pienen
tavallisen ihmisen näkökulmasta, eivätkä sota ja sotiminen sieltä katsoen näytä
hohdokkailta sankariteoilta vaan mielivaltaisen väkivallan häikäilemättömältä
käytöltä viattomia sivullisia kohtaan. Sota on pelottavan samanlaista kuin yli
neljäsataa vuotta myöhemmin.
Historiallinen miljöö on romaaneissa kuvattu erinomaisesti
ja mielenkiintoisesti. Jos jotain jäin vielä Lieassakin kaipaamaan, niin
henkilökuvauksen syvyyttä. Kaikesta huolimatta Risto jää aavistuksen ohueksi, enkä
täysin vakuuttunut kaikista hänen edesottamuksistaan. Ristosta tulee tarinan
edetessä Kristof Grön, mutta muutoksen vaikutukset miehen sieluun ja sydämeen
jäävät osin piiloon.
Se kuitenkin käy hyvin selväksi, minkälaiseen liekaan miehet
itsensä sidotuttivat ottaessaan huovinpestin vastaan. Systeemi oli rakennettu
kertakaikkisen ovelaksi kruunun taholta. Sota myös jättää pysyvät jälkensä
jokaiseen, jota se koskettaa.
Paula Havaste: Lieka
Gummerus 2023. 387 s.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti