”Karen Swan on menestynyt brittikirjailija, jonka
teoksia leimaavat ainutlaatuiset miljööt, vahva paikallisväri ja taidokas
tarinankerronta.” Näin alkaa Kesytön saari -romaanin ennakkokappaleen
takakannen sisältä löytyvä lyhyt kirjailijaesittely. Kirjan ahmaistuani voin
todeta, että esittely osuu nappiin kahden ensimmäisen määreen osalta, mutta
kolmas onkin sitten kiistanalaisempi.
Kesyttömän saaren miljöö on kiistämättä kiehtovimpia,
mihin olen pitkiin aikoihin kirjojen sivuilla törmännyt. Romaanin kesytön saari
on Ulko-Hebridien uloimpiin osiin eli St. Kildan saariin kuuluva Hirta, jonka kolmekymmentä
kuusi asukasta Ison-Britannian hallitus evakuoi vuoden 1930 kesällä mantereelle
näiden omasta pyynnöstä. Kannattaa ehdottomasti kurkata, mitä tietoa
tästä karusta maailman laidalla sijaitsevasta saariryhmästä internet kertoo.
Kurkata voi joko ennen kirjaan tarttumista, kirjaa lukiessaan tai loppuun
päästyään, mutta kurkata kannattaa.
Saari ja sen asukkaiden arki ja kohtalo ovat siis kiehtovaa faktaa,
johon kirjailija Karen Swan on perehtynyt huolella ja jonka hän on
onnistuneesti siirtänyt romaaninsa sivuille. Mutta kuten kirjailija itsekin
teoksensa loppusanoissa toteaa, romaanihenkilöt ja heille tapahtuvat
henkilökohtaiset asiat ovat silkkaa mielikuvitusta.
Kesytön saari sijoittuu ajallisesti saarelaisten
elämän kohtalonkesään 1930. Saaren asukkaat olivat siis yhdessä tehneet
anomuksen Iso-Britannian hallitukselle, että heidät siirrettäisiin pois saarelta,
jolla hengissä selviämisen mahdollisuudet olivat käyneet yhä hankalammiksi. Asukkaiden
päätös ei ollut yksimielinen, mutta enemmistön päätös kuitenkin. Harva heistä
uskoi, että hallitus suostuisi pyyntöön, koska kaikki aiemmat saarelaisten
anomukset elinolojen parantamisesta olivat kaikuneet kuuroille korville.
Saaret kuuluivat yksityiselle maanomistajalle, jonka torppareita
saaren asukkaat olivat. Yhdyshenkilönä saarelaisten ja kartanonisännän välillä
toimi kasööriksi nimitetty herra Mathieson, joka toi keväällä ja syksyllä
saarelaisille välttämättömyystarvikkeita samalla kun keräsi näiltä maanvuokran.
Saarelle poikkesi myös satunnaisesti erilaisia aluksia, joiden miehistön ja
matkustajien avulla saatiin tarvikkeita ja uutisia maailmalta.
Romaanin päähenkilö on nuori nainen Effie Gilles, joka elättää
itsensä ja vanhan isänsä tekemällä miesten töitä eli pyydystämällä lintuja
kiipeilemällä saaren kalliojyrkänteillä. Miehet sulattavat Effien toimia vain
vaivoin, mutta eivät voi häntä estääkään. Effie on taitava, kenties koko saaren
taitavin linnustaja. Lisäksi hänellä on uskomattomat laajat perusteelliset
tiedot saarten linnuista.
Juuri ennen kuin evakuointipäätös tulee saarelaisten
tietoon, saarelle tulee vieraita. Dumfriesin jaarli ja tämän poika lordi Sholto
ovat tulleet kasöörin opastamina tutustumaan saaren upeaan linnustoon.
Jaarlilla on kotonaan harvinaisen laaja linnunmunakokoelma, joka kaipaa
muutamia täydennyksiä Hirtan saarelta. Saarelaiset tarjoavat mielellään
palveluksiaan tämänkaltaisille vieraille, koska se on mainio tapa ansaita kaivattua
ylimääräistä rahaa. Effietä tosin kaihertaa napata munia lintujen pesistä vain,
jotta rikas mies saisi ne kokoelmiinsa.
Kun miesten vaatteisiin pukeutuneen Effien ja nuoren komean
lordi Sholton katseet ensimmäisen kerran kohtaavat, lukija jo tietää melkoisen
määrän tulevista juonenkäänteistä. Sosiaalisesti nuoret ovat mahdollisimman kaukana
toisistaan, mutta sydän sanoo jotain ihan muuta. Kuten kunnon romanttisessa
viihteessä kuuluu, on onnellisen lopun edessä lukuisia ylikäymättömiltä
vaikuttavia esteitä.
Effie on pitänyt itseään immuunina tunteille, joita nuori
mies hänen mielessään ja kehossaan nostattaa, eikä hän ole voinut kuvitellakaan,
että eräällä hyvin vastenmielisellä miehellä on ollut tiettyjä ajatuksia
hänestä. Dramaattisia käänteitä ja epätoivoisia hetkiä on siis luvassa. Joissakin
kohdissa Swan oikaisee mutkat luvattomankin suoriksi, mutta tarina etenee
niiden avulla toki sutjakkaammin.
Romanttisen juonikuvion rinnalla kulkee ohuehko rikosjuonikuvio,
sillä kasööri Mathieson katoaa saarelaisten evakuoinnin yhteydessä. Effiellä on
mitä ilmeisimmin jotain tekemistä tapauksen kanssa, mutta Swan pitää lukijan epätietoisena
yksityiskohdista ihan loppuun asti.
Kuten sanottu, tarina itsessään on verrattain kliseinen ja
romanttisen viihteen kuvastoon nojautuvia peruskuvioita toistava.
Henkilökuvauksessakaan Swan ei varsinaisesti loista, vaan ihmiset jäävät
Effietä myöden melko ohuiksi. Romaanin paras anti on kiistämättä sen verrattoman
mielenkiintoinen miljöö ja ajankuva, joka saa suorastaan huutamaan lisätietoa
aiheesta.
Hieman yllätyin loppuun päästessäni, kun tajusin, että
kyseessä on todellakin sarjan aloitusosa, jonka lopussa on melkoinen koukku.
Seuraavaa osaa siis päätyy väkisinkin odottamaan kiihkeästi. Ideana on
ilmeisesti, että sarjassa kerrotaan kunkin saarella asuneen nuoren naimaikäisen
naisen eli Effien ikätoverien ja kasvinkumppanien tarinat, eli päähenkilöt vaihtuvat
romaanista toiseen. Ilmeisen suosittu kaava tämäkin nykyromaaniviihteessä.
Karen Swan: Kesytön saari (The Last Summer)
Suom. Ilkka Rekiaro.
Otava 2023. 477 s.
Äänikirjan lukija Eija Ahvo.
Ennakkokappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti