Rake Tähtisen Petäjämäki-dekkarisarjan kymmenes osa Menneisyyden
arvet ilmestyy tämän vuoden syyskuussa. Ensimmäinen osa Musta joulu
on julkaistu jo vuonna 2008, ja sen jälkeen kirjoja on tullut vähän
epätasaiseen tahtiin välillä tiheästi, välillä vähän harvemmin. Teosten esittelyjen perusteella sarja sijoittuu tiukasti Uuteenkaupunkiin ja sen
keskiössä ovat rikoskomisario Petri Petäjämäki ja rikosylikonstaapeli
Laatikainen.
En ole ainuttakaan Petäjämäki-dekkaria vielä lukenut, vaikka
kirjailijan nimi on tuttu monista yhteyksistä. Tänä vuonna sarjaan on
ilmestynyt eräänlainen etäinen spin off -osa eli jännitysromaani Saari,
jonka alaotsikko on Miska Marian tarina. Romaanin tapahtumat sijoittuvat
Uuteenkaupunkiin vuoden 1986 kevääseen, joka omassa elämässäni oli hyvin
merkityksellinen ja jäi Tšhernobylin
ydinvoimalaonnettomuuden takia hyvin muistiin.
Kirjan takakannessa kerrotaan, että tarinassa vilahtaa sivuosassa
teini-ikäinen Petri Petäjämäki. Kiitän tästä maininnasta, sillä
Petäjämäki-dekkareita lukemattomana silmänisku olisi todennäköisesti mennyt
minulta kokonaan ohi. Se on mukava bonus sarjaa lukeneille, mutta ei mitenkään
haittaa, vaikka sitä ei merkille panisikaan.
En luokittelisi Saarta varsinaiseksi dekkariksi, vaan
pikemminkin on kyse romaanista, jossa tapahtuu rikoksia. Niitä kyllä poliisi ratkookin
ja sitä seurataan, mutta näkökulma on pääosin alaotsikon mukaisesti Miska
Marian, joka tahtomattaan ja tietämättään joutuu mukaan tapahtumaketjuun, jossa
useampi ihminen menettää henkensä. Ote on vahvan psykologinen jonkinlaisella kauhuelementillä
höystettynä.
16-vuotias Miska Maria asuu Rauhansalmi-nimisessä lastenkodissa.
Tähtinen kuvaa lastenkotiarkea realistisesti tavalla, joka toi mieleeni aikoinaan
lukemani Taru Väyrysen Kissan kuolema -romaanin. Koko laitoksessa
tuntuu olevan vain yksi työntekijä, Sinikka, joka aidosti välittää lapsista ja
nuorista. Tähtinen on monipuolisen työuransa aikana työskennellyt useita vuosia
lastensuojelun erityisyksikössä, joten hän tuntee miljöön ja soveltanut tietämystään
erinomaisesti.
Miska Maria ei varsinaisesti viihdy lastenkodissa tai koulun
tarkkisluokalla, mutta ei hän silti kovin kapinallinen nuori ole. Lastenkodin
sääntöjä hän kyllä venyttää ja testaa yhä ahkerammin työntekijöiden auktoriteettia.
Hänen taustansa ei ole kaksinen. Isä on häipynyt kuvioista jo varhain, ja äidin
viimeinen poikaystävä koitui tämän kohtaloksi.
Kymmenvuotias Miska Maria joutui katsomaan vierestä, kun
mies pahoinpiteli äidin hengiltä. Pikkusisko Tuulia oli kuollut jo aikaisemmin
onnettomuudessa, jota Miska Maria pitää omana syynään. Nyt Tuulia on alkanut
ilmestyä Miska Marialle ja kommentoida tämän tekemisiä.
Yhtenä iltana Miska Maria poikkeaa Kumputien Grillikioskilla,
jossa Kennet Sjögren on työvuorossa. Tyttö kiinnittää Kennetin huomion, ja kun
he seuraavan kerran törmäävät toisiinsa kadulla, hän heittäytyy juttusille
tytön kanssa. Miska Maria kuuluu porukkaan, jonka ytimenä on Blue Balls
-niminen aloitteleva rokkibändi, ja taitavasti kitaraa käsittelevä Kennet värvätään
pian mukaan. Petri eli Petsku Petäjämäki on tämän yhtyeen kosketinsoittaja.
Miska Maria ihastuu Kennetiin, joka käyttäytyy
aikuismaisesti ja herrasmiesmäisesti, toisin kuin Masu, Blue Ballsin epävirallinen
johtohahmo, joka kuvittelee Miska Marian kuuluvan itselleen. Tyttö ei voisi
villeimmissä unissaankaan uskoa, että Kennet on hankkinut rahat uuteen vahvistinsettiinsä
kammottavalla tavalla tappamalla vanhan miehen tämän omalla paistinpannulla ja ryöväämällä
sitten tämän säästöt patjan alta.
Tappo on poliisillekin täydellinen mysteeri. Kuka erakkomaisesti
eläneen miehen on voinut tappaa ja miksi? Ainoatakaan johtolankaa ei ole
seurattavaksi, jos ei sitten lasketa sitä, että Kennet Sjögrenin on nähty
kävelevän miehen asuinkadulla oletetun tapahtuma-ajan tienoilla. Siihen tapausta
tutkiva rikosylikonstaapeli Ahola tuntuu takertuvan kuin terrieri.
Tarina etenee verkkaisesti. Tähtinen herkuttelee nostalgisilla
yksityiskohdilla, ja romaani on todellinen sukellus 1980-luvun nuorison elämäntapaan.
Kieltämättä nautin siitä kovasti, joten varsinaisen juonen hitaahko tiivistyminen
ei haitannut yhtään.
Erinäisten käänteiden ja vielä toisen Kennetin raa’asti
toteuttaman surmatyön jälkeen Miska Maria ja Kennet päätyvät Uudenkaupungin edustalla
sijaitsevalle Iso-Haiduksen saarelle, joka sijaitsee noin kilometrin päässä
rannikolta. Saari on romaanin tapahtuma-aikaan autio, mutta sillä sijaitseva
maatila kuuluu Kennetin suvulle, joten nuorukainen tuntee paikan ja voi sinne
huoleti asettua.
Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä painostavammaksi
tunnelma muuttuu. Nuorten valmistellessa saareen lähtöä tekisi mieli huutaa Miska
Marialle: ”Älä mene!” Kun ratkaisevat käänteet ovat käsillä, on paikoin vaikea
pitää katseensa riveillä eikä päästää sitä harhailemaan seuraaville sivuille. Lopun
ratkaisut onnistuvat yllättämään ja ovat karmivuudessaan supertehokkaita.
Rake Tähtinen: Saari – Miska Marian tarina
Rake Product 2023. 341 s.
Arvostelukappale.
Kiitos vinkistä, minulla jäänyt tämä kirja kokonaan huomaamatta!
VastaaPoistaRake Tähtistäkään en ole lukenut. Kuulostaa siltä, että lukupinoa on vain korotettava entisestään.
VastaaPoista