Maija on liian kiltti, sovinnonhakuinen ja myötäilevä. Sitä
mieltä ovat kaikki, paitsi aviomies Juhani, joka on varsin tyytyväinen vallitsevaan
tilanteeseen: Maija hoitaa erinomaisesti kodin ja passaa Juhania kaikin tavoin.
Mutta Maija on alkanut vähän päälle viisikymppisenä kyllästyä elämäänsä. Mies
käy töissä, ja lapset ovat muuttaneet jo vuosia sitten omilleen.
Viherkasvejakaan ei voi loputtomasti hoitaa päiviensä täytteeksi.
Tilanne alkaa muuttua, kun Maija tajuaa, että Juhani on päättänyt
ostaa vanhempiensa talon maaseudulta, yli viidenkymmenen kilometrin päästä
Kinnaslahdesta, ja muuttaa sinne. Maija ei halua muuttaa, hän haluaa mennä
töihin. Ei tule kuuloonkaan, on Juhanin mielipide. Mitä ihmisetkin heistä
sanoisivat!
Suurin piirtein tällainen on asetelma Marja-Leena Tiaisen
romaanissa Lauantaitanssit. Se sijoittuu aivan 1980-luvun alkuun noin
vuoden sisään, ja tapahtumapaikkana on edellisestä romaanista Sydänystäväni Kirsti tuttu Kinnaslahti jossakin Savon suunnalla. Vaikka miljöö on
sama, ovat romaanit täysin itsenäisiä teoksia, joten lukemisjärjestyksestä ei
tarvitse kantaa huolta.
Maijan ja Juhanin parisuhteen asetelma on ällistyttävän
tuttu. Tuntuu, että omassa elinpiirissäni oli aikoinaan nelisenkymmentä vuotta
sitten paljon pariskuntia, jotka olivat jämähtäneet vastaavaan tilanteeseen.
Tiainen kuvaa parisuhteen dynamiikkaa ällistyttävän tarkkanäköisesti. Sodan
käynyt aviomies ei asioistaan paljoa puhunut, ja vaimon oli syytä olla
lähtövalmis, kun aika oli. Kotityöt oli tiukasti jaettu vaimon ja miehen
tehtäviin, eikä poikkeuksia tehty. Elämä sujui tuttujen rutiinien mukaisesti.
Tarinan mittaan aika moni kysyy Maijalta, rakastaako tämä
vielä Juhania. Kysymys hätkähdyttää Maijaa joka kerta, eikä vastaus ole
mitenkään yksiselitteinen. Mitä rakkaus on, kun on oltu 35 vuotta yhdessä? Ollaanko
yhdessä vain tavan vuoksi? Kun naapurin Martti alkaa asettautua omituisen usein
kohdakkain Maijan kanssa, alkaa mieleen nousta muitakin mahdollisuuksia.
Tiainen jatkaa suoraviivaista kerrontaansa. Romaani on helppo-
ja nopealukuinen, ja itse ahmaisin sen yhtenä leppeän toimettomana
kesälomapäivänä. Meille noin kuusikymppisille lukijoille Lauantaitanssit
on myös ihana nostalgiasukellus nuoruuden aikoihin, kesään, jona Charles ja
Diana vihittiin, ja talveen, jolloin Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Tiainen
on tehnyt taustatyön huolella, ja ajankuvaa täydentäviä yksityiskohtia
suorastaan vilisee kirjan sivuilla.
Maija toteaa romaanin lopulla, että sen ajan lapsilla on kaikkea
mitä toivoa saattaa yltäkylläisesti. Lisäksi naisen asema on hänen aikanaan
edennyt huimia harppauksia. Vaikka hän itse jahkailee ja tuskailee omaa
elämäänsä koskevien päätösten äärellä välillä sietämättömästi, pidin hänestä
lopulta kovasti. Maijan sisällä on kuin onkin vahva ja päättäväinen nainen,
joka tekee asioita, joita ei olisi itsekään ennen uskonut.
Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit
Icasos 2022. 279 s.
Arvostelukappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti