”Ihminen on
erilainen eläin kuin muut, osa meistä syö lihaa ja osa lipittää
vihersmoothieita. Jotkut ovat saalistajia ja toiset saaliita.”
Yhdysvaltalaiset Joel ja Ethan Coen eli Coenin
veljekset ovat elokuvan moniammattilaisia, joiden kädenjälki on persoonallista.
Wikipedian mukaan Coenin veljesten elokuville ovat tyypillisiä eksentriset
hahmot ja monimutkaiset juonet. Vuonna 1996 ilmestynyttä elokuvaa Fargo luonnehditaan
mustaksi draamakomediaksi. Se sijoittuu ainakin osittain Minnesotan
takametsiin.
Vuonna 2014 alkoi Fargo-elokuvan ideaan perustuva samanniminen
tv-sarja, johon on tähän mennessä tehty viisi tuotantokautta. Coenin veljekset
toimivat sarjan tuottajina. Kaudet ovat itsenäisiä tarinoita ja ne sijoittuvat eri
puolille Yhdysvaltoja takamaille, usein syrjäisiin pikkukaupunkeihin. Tarinat
ovat piinaavan jännittäviä, tunnelma on painostava eikä yllättävää brutaalia väkivaltaa
kaihdeta. Niitä katsoo sydän kurkussa ja kädet hioten, mutta itselleenkin
yllätyksenä huomaa välillä myös huvittuvansa ja ällistyvänsä ovelista, paikoin
täysin absurdeista juonenkäänteistä.
Joona Keskitalo on antanut uuden rikosromaanisarjansa
nimeksi osuvasti Takamailla. Idea muistuttaa Fargo-tv-sarjaa, eli Takamailla-sarjan
osat eivät esimerkiksi ole juonellista jatkumoa miljöön tai henkilöiden osalta.
Aloitusosa Saari, joka repesi, sijoittuu Korppooseen ja Turun saaristoon,
ja seuraava osa Suo, joka upposi, sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Kukaan
ensimmäisen osan henkilöistä ei ole mukana toisessa osassa, joka ilmestyy tämän
vuoden (2024) syksyllä.
Myös tyylillinen sukulaisuus Fargon ja Takamailla-sarjan välillä
on ilmeinen. Tämä ei suinkaan ole moite tai vähättely, päinvastoin, nautin
kovasti yhtäläisyyksien ja erojen pohdiskelusta Saari, joka repesi
-romaanin parissa. Kyseessä on suomalaiseen maisemaan onnistuneesti istutettu
musta draamakomedia. Ei ihan niin piinaava kuin Fargo, mutta riittävän arvoituksellinen
ja absurdi. Huumori on pikimustaa, eikä yllättävää ja brutaalia väkivaltaa
karteta, kun tapahtumat lähtevät eskaloitumaan.
Saaristossa ihmiset ovat tottuneet taistelemaan pysyäkseen
hengissä ankarissa olosuhteissa, joten tarvittaessa valtakunnan lakeja ainakin
taivutetaan. Virkavalta on kaukana eikä ymmärrä, millaista elämä takamailla on.
”Kaupungeissa ollaan ehkä pehmennytty, mutta saaristossa
asuu vielä miehiä, jotka uskaltavat puolustaa maata jalkojensa alla.”
Eksentrisistä hahmoista ei Saari, joka repesi -romaanissa
ole ainakaan pulaa! Sisäkannen liepeessä esitellään heistä lyhyesti kuusi, mutta
koko joukko lisää tulee mukaan kuvioihin tarinan edetessä.
Tapahtumat käynnistyvät tai oikeammin niiden matkaan
hypätään kohdasta, jossa Korppoon Verkanin vierassataman uusi omistaja
Jennifer, oikealta nimeltään Jenni, hurauttaa yrityksensä pihaan. Paikkakuntalaisten
ällistykseksi ja erään arvaamattoman tahon suureksi harmiksi paikan omistaja
Jerker Krug on ehtinyt myydä sen juuri ennen kuolemaansa. Jerkerin ruumiin
löytää sattumalta merestä ikuinen tunari Sigge, joka päätyy tekonsa ansiosta
lehtien palstoille ja yllättäen myös sankarin rooliin. Merestä nostetun Jerkerin
kaula on viilletty auki ja sormet katkottu. Onko mies iskeytynyt veneensä potkuriin?
Onko kyse traagisesta onnettomuudesta vai julmasta taposta, kenties murhasta?
Verkaniin tuntuu liittyvän monenlaista omituista. Edellinen
venesatamayrittäjä Tobias on ollut veloissa ja kadonnut vaimonsa kanssa jäljettömiin.
Läheisessä saaressa majailevat paikallisten mielestä epäilyttävät venäläiset
liikemiehet eivät jostain syystä ilahdu omistajavaihdoksesta, vaan alkavat
näkyvästi painostaa kaikkia tahoja saadakseen Jenniferin tekemät kaupat
peruttua. Mielenterveysongelmien kanssa kamppaillut Jennifer on kuitenkin
lujasti päättänyt, että Verkan on hänen viimeinen mahdollisuutensa osoittaa itselleen
ja muille pärjäävänsä. Hän ei aio luovuttaa!
Lisää ruumiita tulee tasaiseen tahtiin, ja kuten sanottu, juoni
on todella monipolvinen ja -mutkainen. Yllättävät ja brutaalitkin käänteet
seuraavat toisiaan, eikä lukijaparka voi kuin kääntää sivuja. Hykerryttävää
kerrassaan!
Kirjan jälkisanoissa kirjailija paljastaa testanneensa yhden
romaaninsa vaikuttavista kohtauksista. Tarinassa yksi henkilöistä ajautuu maaliskuisissa
hyytävissä keleissä haaksirikon jälkeen jonkinlaiselle saaren ja luodon
välimuodolle ja viettää siellä useamman vuorokauden hengenvaarallisissa
oloissa. Keskitalo vietti samantapaisissa olosuhteissa 96 tuntia. Kokemus lienee
ollut opettava ja mieleenpainuva, mutta mitäpä kirjailija ei tekstinsä eteen
tekisi!
Paljon erityyppisiä dekkareita lukevana ja erityisesti
suomalaisia uusia tekijöitä ja vanhojen tekijöiden uusia avauksia seuraavana aina
välillä ajattelen, että kotimaisellekaan kentälle ei kovin helposti enää varsinaisesti
uutta löydy. Mutta Keskitalo on osoittanut taitavuutensa jo edellisellä kolmen rikosromaanin
Tottelemattomat-sarjallaan (aloitusosa Tottelemattomat), ja
Takamailla-sarja on taas kokonaan jotain ihan muuta ja tuoretta. Minut on
yllätetty, erittäin mainiota!
Joona Keskitalo: Saari, joka repesi
Bazar 2024. 400 s.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.
Ennakkokappale kustantajalta.
Kiitos! Pidin Keskitalon edellisestä trilogiasta ja aion lukea tämänkin teoksen.😄
VastaaPoistaAri Wahlsten