Juha Laaksonen: Murha lintusaaressa #dekkariviikko

 

Kun kirjailijoilta kysytään, miksi he haluavat kirjoittaa kaikista genreistä nimenomaan dekkareita, vastauksessa on usein ainakin yhtenä pointtina, että dekkarissa voi rikosjuonen varjolla käsitellä oikeastaan mitä tahansa. Joskus kuitenkin törmää teoksiin, joihin on dekkarijuonen varjolla tungettu kaikki mahdollinen. Silloin tulee miettineeksi, minkä ihmeen takia sitä dekkarijuonta yritetään väkisin raahata mukana jonkinlaisena pakollisena painolastina, kun ilman pärjättäisiin paljon paremmin.

Tällaisesta hyvä esimerkki on tietokirjailija Juha Laaksosen esikoisdekkari Murha lintusaaressa. Törmäsin kirjan esittelyyn jossakin päin nettiä ja kiinnostuin, sillä en suorilta käsin muistanut lukeneeni lintuharrastajiin ja lintujen tarkkailuun liittyvää kotimaista dekkaria. Lisäksi lintusaari-nimitys viittaa Utön saareen, mikä kuulosti oivalliselta murhamiljööltä.

Dekkarin alkuasetelma on herkullinen. Jo alkulause on pysäyttävä: ”Mies kellui mahallaan matalassa rantavedessä.” Näin hyvän dekkarin pitääkin alkaa! Kello on 6.45, ja ruumis kelluu Utön kaupan laiturin tuntumassa. Pian käy ilmi, että ruumis on tunnettu ja kiistelty luonnonsuojelija Tahvo Puistola. Alkuun kuolemaa pidetään luonnollisena, mutta kun ruumiin luo lopulta saadaan pari lääkäriä, huomataan, että kyse on sittenkin jostain muusta. Puistola ei ole hukkunut. Joku on yrittänyt värjätä ruumiin kasvot valkoisella voiteella. Mistä ihmeestä oikein on kysymys?

Tätä saa lukija mietiskellä lähinnä itsekseen seuraavat kolmesataa sivua. Puistolan kuolemaa tutkimaan lähetetään Helsingistä rikospoliisi Rainer Salokannel, joka tutkii, minkä pystyy. Osa saaren väestä suhtautuu poliisiin ja tämän kysymyksiin melko nurjasti, ja koolla on yllättävänkin paljon väkeä. Kaikkien puhuttaminen tuntuu toivottomalta puuhalta. Yllättävän monella taholla tuntuu olleen jotain hampaankolossa Puistolan suhteen. Kaiken lisäksi on nousemassa myrsky, mikä hankaloittaa tehtävää entisestään.

Laaksonen jättää Salokanteleen jokseenkin omilleen ja keskittyy tutkinnan sijaan kertomaan ja kuvailemaan perusteellisesti aivan kaikkea, mitä on vuosien saatossa saanut Utöstä, sen asukkaista ja luonnosta ja ennen kaikkea linnustosta tietää. Alkuun tämä tuntuu ihan mielenkiintoiselta, kuten esimerkiksi saaren värikäs historia ja lintujen tarkkailun salat, mutta kun tyyli vain jatkuu ja jatkuu yhtä puuduttavana selittämisenä, alkaa dekkariorientoitunut lukija tuntea kytevää murhanhimoa.

Oikeastaan tästä tyylistä saa kyllä varoituksen jo teoksen alkusivuilla. Alussa on sisällysluettelo, joka paljastaa, että tapahtumia seurataan tiiviisti noin kymmenen minuutin tarkkuudella. Sisällysluettelo on kolmen sivun mittainen. Aikaa rikoksen ratkaisuun käytetään vajaa vuorokausi, vaikka paljon pidemmältä se ikävä kyllä lukijasta tuntuu.

Sisällysluettelon jälkeen on hieno käsin piirretty Utön kartta, jonka avulla saarella käymätönkin saa hyvän käsityksen tapahtumapaikoista ja etäisyyksistä. Sitten seuraa henkilöluettelo pitkine luonnehdintoineen. Kirjailija esittelee lukijalle 28 henkilöä! Henkilöluettelolle itsessään näytän peukkua, mutta dekkarin henkilömääräksi tämä on kyllä ihan valtava. Luettelon lopussa on vielä amerikkalaistyylinen vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä, vaikka ne saattavat tuoda joillekin lukijoille mieleen reaalimaailman ihmisiä.

Monet henkilöistä ovatkin melkoisia persoonia, kuten on ollut luonnonsuojelija Puistolakin. En tunne lainkaan lintuharrastuspiirejä enkä Utötä, ja lukiessani tunsin monesti, että en päässyt ihan kirjoittajan tarkoituksista perille. Tuntui, että monessa kohdassa oli jonkinlaista sisäpiirihuumoria, joka ei ulkopuoliselle auennut. Utölaiset ja Utönkävijät sen sijaan tunnistanevat monia tuttuja ihmisiä fiktiivisten henkilöiden alta ja saavat siten irti kirjasta paljon ulkopuolisia enemmän. Laaksonen kertoilee monenlaisia anekdootteja ja pikku tarinoita melkein kaikista mainitsemistaan henkilöistä.

Ihastuin siis dekkarimaiseen, räväkkään alkuun. Loppuratkaisu sen sijaan vaikuttaa valitettavan väkinäiseltä loistavaan alkuasetelmaan nähden. Tämä harmittaa, koska hyvä idea valuu siltä osin hukkaan.

Pidin myös kirjan sympaattisesta ja taidokkaasta piirroskuvituksesta, joka on ilmeisesti kirjoittajan omaa käsialaa. Lintuja on aina mukava katsella!

Jos siis olet kiinnostunut Utön saaresta ja kaikesta mahdollisesta siihen liittyvästä, Murha lintusaaressa on kuin tehty sinulle. Erityisesti lintuharrastajille tämä tarjonnee monenlaista kiinnostavaa. Juha Laaksonen todella tuntee Utön perinpohjaisesti. Jos taas odotat toimivaa dekkaria, tämä ei ole välttämättä ihan ensimmäinen valinta lukulistalle.

Juha Laaksonen: Murha lintusaaressa
Some Day Capital Oy, 2015. 382 s.

Lainattu kirjastosta.

Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024 on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo Jokisen Satuttamisten summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna. Julkaisen ensi viikon tiistaina eli 18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana olevissa blogeissa julkaistuista dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa seuraamaan!

Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.