Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat
-teoksessa yksi tietty saapaspari kulkee sodan aikana mieheltä toiselle. CrimeTimen
vuonna 2011 julkaisemassa novelliantologiassa Tykki taas Lahti-pistooli
yhdistää kahdentoista eri rikoskirjailijan novelleja.
Saman idean pohjalta on syntynyt neljän suomalaisen kirjailijan
teos Se on täytetty, jota kustantaja luonnehtii neljästä tarinasta
koostuvaksi jännitysromaaniksi. Itse luin tarinat lähinnä löyhästi yhteen nivoutuvina
novelleina, ja Ruumiin kulttuurin päätoimittaja Päivi Remes
luonnehtii niitä pienoisromaaneiksi, mutta ei määritelmällä tälläkään kertaa
ole kummoistakaan merkitystä. Idea on hulvaton: tarinoissa kulkee yhdistävänä
tekijänä täytetty mäyrä.
Kirjoittajanelikon muodostavat kirjailijat Virpi
Hämeen-Anttila, Ansu Kivekäs, Tiina Raevaara ja Pauliina
Susi, jotka kaikki ovat nimekkäitä ja ansioituneita tekijöitä myös jännityskirjallisuuden
saralla. Tuoreessa Suomen dekkariseuran jäsenlehdessä Ruumiin
kulttuuri 2/2024 nelikko esitellään laajasti. Naiset kertovat asuvansa
suhteellisen lähellä toisiaan ja olevansa ystäviä jo vuosien takaa.
Vuonna 2016 eräällä tapaamisella syntyi idea yhteisistä
lukuilloista, joissa kirjailijat lukevat teoksiaan ääneen ja haastattelevat
toisiaan. Nimellä Vaaralliset naiset he ovat kiertäneet siitä pitäen
esiintymässä eri puolilla. Se on täytetty on naisten ensimmäinen yhdessä
kirjoittama teos. Hauskan idean täytetystä mäyrästä kuulemma keksi Tiina
Raevaara.
Mäyrään tutustutaan kättelyssä eli Virpi Hämeen-Anttilan
tarinassa Sukulaissielut. Sen ihmispäähenkilönä on erään lakkautetun
koulun entinen vahtimestari Paananen, joka työvuosien kuluessa kiintyi biologian
varastossa säilytettyyn täytettyyn mäyrään niin, että pyysi sen itselleen läksiäislahjaksi.
”Mäyrä oli noin kahdeksankymmenen sentin pituinen ja pään
kohdalta neljänkymmenen sentin korkuinen. Se oli kohottanut yläruumistaan kuin
olisi juuri noussut onkalostaan päivänvaloon, ja sen katse oli suunnattu
yläviistoon, niin että kun Paananen käveli vitriinin luo, eläin tuijotti
suoraan häneen.
Vahtimestaria miellytti mäyrän tuuhean turkin selkeä väritys, vartalon syvä
harmaa sävy ja pitkulaisen pään säännölliset mustat juovat hohtavan valkoisella
taustalla. Mustat, valkoreunaiset korvat oli sijoitettu tarkasti mustien
juovien keskikohtaan päälaelle, ja mustista käpälistä työntyivät esille kaivajan
kynnet. Paananen saattoi ihailla monen minuutin ajan mäyrän kookasta kuonoa ja
tummia silmiä, jotka muistuttivat hänestä ihmisen silmiä.”
Paanasen ja mäyrän suhde alkoi jo koulussa saada hieman maagisia
piirteitä. Paananen alkoi käydä mäyrän kanssa keskusteluja. Tuntui kuin
kaikista mahdollisista olennoista juuri mäyrä ymmärtäisi miestä parhaiten. Kun
Paananen sitten vie mäyrän kotiinsa ja sijoittaa sen parhaalle paikalle
olohuoneeseen, alkavat vaikeudet. Paanasen vaimo ei pidä mäyrästä. Tunnelma
alkaa nopeasti kiristyä.
Hämeen-Anttilan Sukulaissielut sijoittuu jonnekin 1960-
ja 70-lukujen taitteeseen. Ansu Kivekkään Säpinää alkaa marraskuulta vuonna
1983. Henkka herää kauheassa krapulassa kaverinsa Ilen asunnolta kainalossaan
toisen kaverinsa Kuosmasen täytetty mäyrä. Aamu ei juuri parane, kun Henkka
löytää viereisestä huoneesta Ilen, jolla on fileerausveitsi syvällä lapaluidensa
välissä. Mitä yöllä oikein on tapahtunut?
Kivekkään vauhdikkaassa ja yllättäviä käänteitä saavassa
tarinassa mäyrä on saanut omistajansa äidin käsittelyssä vatsapussin, jonka
sisältö tuntuu kiinnostavan hyvin vaarallisia tahoja. Ilen ruumiin hävittäminen
saa sekin melkoisia kierteitä!
Teoksen kolmannen jakson on kirjoittanut Pauliina Susi. Talvipesä-niminen
tarina sijoittuu ajallisesti nykyaikaan, ja siinä mäyrä on päätynyt iäkkään
Rauno Rahikaisen haltuun. Raunolta on alkanut ote elämänhallintaan lipsua, ja
hänen tyttärensä palkkaa Jannan siivoamaan Raunon taloa. Rauno ei ajatuksesta
pidä lainkaan. Vähintäänkin omituisesti käyttäytyvä vanhus on koonnut kaiken
talonsa ryönän talvipesää varten, eikä sitä suinkaan pidä siivota roskikseen.
Mistä oikein on kysymys? Vähitellen asiat alkavat valjeta Jannalle
ja hän alkaa miettiä, onko siivouskeikka sittenkään siitä saatavan kieltämättä
hyvän korvauksen väärtti. Mutta Jannalla olisi todellakin tulevaisuudessa
rahalle käyttöä. Sitten tapahtumat alkavat toden teolla vyöryä kohti hurjaksi yltyvää
loppuhuipennusta.
Mäyräsalaliitto on Tiina Raevaaran käsialaa ja on teoksen viimeinen tarina,
koska se sijoittuu tulevaisuuteen eli vuoteen 2043. Raevaaran tulevaisuuskuva
on dystooppinen. Kaikki eläimet on tarkoin hävitetty kuivalta maalta
tautiepidemioiden hillitsemiseksi. Meressä kyllä kuhisee elämää, mutta se pelottaa
kaikkia ihmisiä, eikä kukaan järjissään oleva menisi lähellekään vettä. Kaikki
eivät kuitenkaan vallitsevaan maailmanjärjestykseen tyydy, vaan vastarintaliike
kokoaa suljetuilla erämaa-alueilla voimiaan.
Bioetsivä Adalmiina Hakkarainen törmää työkeikallaan yllättävään
kiellettyyn esineeseen eli täytettyyn mäyrään, joka sitten päätyy hänen
asunnolleen. Jostain itselleen käsittämättömästä syystä Adalmiinan on pakko
saada mäyrä itselleen. Sitten Adalmiina saa pomoltaan huippusalaisen
työtehtävän, joka vie hänet ensin erämaihin ja sieltä yhä hurjemmaksi
kiihtyvään seikkailuun. Kuten tarinan nimestä voi päätellä, tulee täytetyllä
mäyrällä olemaan siinä ja maailmanpelastamissuunnitelmassa ratkaiseva osansa.
Kaikki neljä tarinaa ovat omanlaisiaan ja -tyylisiään, mutta
niitä siis yhdistää enemmän tai vähemmän tuo yhä uudelleen esiin putkahtava
omahyväinen täytetty mäyrä. Hieman vaihtelee tarinasta toiseen, kuinka paljon
mäyrä tuntuu tietoisesti vaikuttavan tapahtumien kulkuun. Ehkä kyse on
tarinoiden ihmishenkilöiden herkkyysasteesta?
Tarinoita yhdistää myös miltei käsin koskettavissa oleva
kirjoittamisen ja kertomisen ilo. Se tarttuu nopeasti lukijaankin. Lämmin
suositus tälle erikoisteokselle!
Virpi Hämeen-Anttila, Ansu Kivekäs, Tiina
Raevaara ja Pauliina Susi: Se on täytetty
CrimeTime 2024. 298 s.
Kansi Jyri Alanne
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024 on
perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo
kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä
vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo Jokisen Satuttamisten
summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna. Julkaisen ensi viikon tiistaina eli
18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana olevissa blogeissa julkaistuista
dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa
seuraamaan!
Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura
on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii
rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura
julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä,
myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden
parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia.
Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin
kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti