Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on Terhi
Tarkiaisen kuudes romaani mutta ensimmäinen häneltä lukemani. Tarkiaisen
esikoisteos vampyyrifantasiaromaani Pure mua on minulla ollut hyllyssä
jo vuosia, mutta lukenut en sitä vielä ole.
Pure mua on Verta hampaissa -nimisen sarjan
aloitusosa, joka ilmestyi vuonna 2018. Jatko-osaa Peto irti saatiin
odotella pitkään, sillä se ilmestyi vasta vuonna 2023. Kolmikymppinen Anna saa
vanhemmiltaan synttärilahjaksi Vladin, lemmikkivampyyrin, jolle ja jonka kanssa
hän voi tehdä, mitä haluaa. Arvostelujen perusteella kyse on reippaan
humoristisella otteella kirjoitetusta fantasiasta, jossa veri roiskuu ja yksi
jos toinen käy (vähän turhankin?) kuumana. Hieman kyllä kieltämättä
mietityttää, onkohan Pure mua sittenkään ihan minun kirjani…
Tarkiaisen toinen sarja Vallattomat viettelijät on tyystin
toisenlainen, vaikka siinäkin on ainakin tämän yhden lukemani osan perusteella ronskisti
huumoria, reipasta menoa ja kosolti kuumaa seksiä. Kirjoja on kertynyt siis jo
neljä kappaletta, ja ne kaikki sijoittuvat 1700-luvun Brittein saarille ja ovat
täysin itsenäisiä teoksia. Sarjan teokset ovat:
Kitty, eli kuinka mies tuhotaan (v. 2020)
Emily, eli kuinka sukua jatketaan (v. 2022)
Maggie, eli kuinka jano tyydytetään (v.2023)
Tessa, eli kuinka veret seisautetaan (v. 2024)
Vallattomien viettelijöiden määrittely ei ole ihan helppoa.
Ne ovat huolellisesti taustoitettuja historiallisia romaaneja, ja niissä on vahva
naisnäkökulma. Romanttinen juoni kuuluu ehdottomasti asiaan, mutta sitä on
ryyditetty huomattavasti reippaammalla erotiikalla kuin mitä perinteisempi niin
sanottu rouvasporno edustaa. Lisäksi kuvioon kuuluu myös jännitystä ja
seikkailuja, ja juonenkäänteet seuraavat sukkelaa vauhtia toisiaan. Jonkinlaista
historiallista chick lit -kirjallisuutta siis. Päämääränä on ennen kaikkea
viihdyttää lukijaa ja tarjota tälle helppo pakoretki harmaasta arjesta.
Tessa, eli kuinka veret seisautetaan -romaanin
nimihenkilö madame Tessa on leskeydyttyään muuttanut Lontoosta Edinburghiin toisen
leskirouvan eli ystävänsä Queenien ja tämän Jamie-pojan luo. Aviomieheltään
Tessa on oppinut välskärin eli kirurgin taitoja, ja vaikka naiset eivät saisi välskärin
ammattia harjoittaa, eivätkä muutkaan muodollista koulutusta saamattomat, Tessa
ottaa potilaita vastaan Queenien talon pihavajassa.
Tarina alkaa rytinällä, kun toiseen pihavajaan murtautuu iso
haavoittunut skotti, joka osoittautuu punatakkien kiivaasti jahtaamaksi vankikarkuri
Duncan Cameroniksi. Jakobiitti on paetessaan tappanut peräti kolme
vanginvartijaa, joten mistään vaarattomasta jättiläisestä ei taida olla kyse.
Miehellä on kuitenkin musketinluoti kyljessään, joten Tessa keikauttaa miehen leikkauspöydälle
ja kaivaa esiin veitsensä sekä luotetuimman lääketieteellisen opuksensa samalla,
kun Queenie ja Jamie sitovat miehen nahkaremmeillä alustaansa ja juottavat tälle
kaikki löydettävissä olevan viinan.
Asetelmat ovat jokseenkin selvät tästä aloituskohtauksesta
alkaen, vaikka Tarkiainen on kyllä saanut sovitettua sekaan mukavia yllätyksiäkin.
Alkupuolen juonenkäänteistä suurin osa liittyy Tessan väärinkäsitykseen siitä,
mitä Duncanin ja Jamien välillä on tapahtunut tai ollut tapahtua. Sitten toipuva
Duncan tarttuu tehtävään, jota suorittamaan hänet on Edinburghiin lähetetty,
eikä Tessa tietenkään malta olla sotkeutumatta siihenkin. Kaiken tämän lomassa
häärätään ahkerasti lakanoiden ja muunlaistenkin vällyjen välissä ja päällä.
Duncanin erityisimpiä ominaisuuksia on hänen suunnattoman
kokoinen elimensä, joka herättää suoranaista kiihkonsekaista kauhua naisten
keskuudessa ja miehessä itsessään lähinnä turhautumista. Elimestä puhutaan niin
paljon ja usein, että jättipenis alkaa tuntua jo miltei koomiselta. Kestävätkö
Tessan intiimit paikat, ja pystyykö Duncan lopulta hoitamaan homman?
Tessan harjoittamasta välskärin ammatista kirjassa kerrotaan
paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Loppupuolella kuvataan varsin yksityiskohtaisesti
ja vähän turhankin elävästi raajan amputointi. Ällöttävä seikka on ruumiiden
käyttäminen anatomian opetuksessa. Koska ruúmiita ei ollut saatavana tarpeeksi
laillisin keinoin, oli hautojen ryöstely yksi köyhimpien ihmisten keinoista
hankkia lisätuloja. Löyhkääviä, osittain hajonneita ruumiita käytettiin
opetuksessa niin kauan kuin ne vähänkin pysyivät koossa. Onneksi
mielikuvitukseni ei riitä ihan niin pitkälle, että näkisin ja haistaisin kaiken
tämän!
Mainittakoon vielä, että vaikka kansikuva on ehkä
aavistuksen liian fiini, keltaisella ja avarakaula-aukkoisella silkkipuvulla on
keskeinen osuutensa tarinassa.
Sekin on vielä sanottava, että jostain syystä Skotlanti tuntuu olevan kovassa
huudossa suomalaisessa kirjallisuudessa. Tämä on jo kolmas lukemani tänä kevätkautena
ilmestynyt suomalainen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Skotlantiin.
Aiemmat ovat Kaisa Viitalan Klaanin vieraana ja Paula
Hotin Murha Ylämaalla.
Terhi Tarkiainen: Tessa, eli kuinka veret seisautetaan
Tammi 2024. 395 s.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki.
Lainattu kirjastosta.
Tessa, eli kuinka veret seisautetaan sopii hienosti
#naistenviikko2024-lukuteemaan. Haasteen on jälleen heittänyt Tuija mainiosta Tuijata-blogista.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Luin vähän aikaa sitten Tarkiaisen edellisen teoksen, Maggien, ja pidin siitä kovasti. Hänen humoristinen tyylinsä erottuu edukseen muista viihdekirjoista. Täytyykin laittaa Tessa saman tien kuunteluun!
VastaaPoista