On vaikea kuvitella hempeäkantisempaa ja nimeltään
positiivisempaa (ja hankalakäyttöisempää!) romaania kuin Annie Lyonsin
teosta Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos. Ulkoasu on kuitenkin
noin kolmikymmenprosenttisesti harhaanjohtava, sillä vaikka romaanin tapahtumat
ovat monelta osin hyvänmielenromaanien peruskamaa ennalta-arvattavuudessaan ja
pumpulisessa lempeydessään, on pohjavire lopulta hyvinkin vakava ja tumma.
Eudora Honeysett on 85-vuotias, kärttyisä, hieman katkera ja
elämään kaikin puolin kyllästynyt. Hän asuu yksin omakotitalossa Lontoon
laitamilla seuranaan vain yrmeä kollikissansa Montgomery. Eudora on päättänyt
lähteä maailmasta haluamallaan tavalla saatuaan vinkin, että sveitsiläiseltä
klinikalta voi ostaa avustetun itsemurhan tietyin ehdoin.
Päättäväinen Eudora on jo lähestynyt klinikkaa ja saanut
sieltä ensimmäisen yhteydenoton, kun naapuritaloon muuttaa uusi perhe. Pian Eudoran
ovikelloa jo rimputtaa uusien naapureiden kymmenvuotias Rose-tytär, joka alkaa
odotetusti murtaa Eudoran tiukkaa puolustusta pala palalta. Samaan aikaan Sveitsin-matkan
valmistelut etenevät vääjäämättä.
Ehtivätkö Rose ja muut Eudoran elämään sitkeästi työntyvät
mukavat ihmiset muuttaa päättäväisen naisen mielen ajoissa? Eudoran elämään
alkaa nimittäin tulla uusia merkityksellisiä asioita kuin varkain.
Toisessa aikatasossa paljastuu vähitellen, millaiset
tapahtumat ovat aikanaan aiheuttaneet Eudoran yksinäisyyden ja katkeroituneen
elämänasenteen. Eudoran palvoma isä joutui lähtemään sotaan. Lähtiessään hän
antoi noin kymmenvuotiaalle Eudoralle kohtuuttoman taakan: pikkutytön pitäisi
huolehtia äidistä ja tämän odottamasta pikkusiskosta sillä aikaa, kun isä olisi
poissa.
Eudoran sisko Stella ei kuitenkaan ole sellainen lapsi,
josta on helppo huolehtia. Beatrice-äidin ja tyttärien keskinäiset välit ovat
nykytermein toksiset monella tapaa. Lopulta Stella tekee jotain sellaista, mitä
Eudora ei voi koskaan antaa anteeksi.
Nykyhetken Eudora on siis vakaasti päättänyt kuolla. Hän ei
missään nimessä halua joutua julkisen terveydenhuollon kynsiin, kuten hän itse huonompionnisten
ikätovereidensa tilannetta kuvaa. Terveydenhuollossa työskentelevät ihmiset
tekevät hänen mielestään toki parhaansa, mutta systeemi on sellainen, että sen
armoille joutuneet huonokuntoiset ja puolustuskyvyttömät vanhukset joutuvat
luopumaan kaikesta arvokkuudestaan ennen kuin pääsevät pois sillä ainoalla
tavalla, joka heille on mahdollinen.
Valitettavasti nämä ajatukset ovat viime vuosina käyneet liiankin
omakohtaisesti tutuiksi. Miksi ihminen saa pitkälti päättää elämästään, mutta
ei lainkaan kuolemastaan? Eudora ei pelkästään voi hyvin, hänelle myös käy
hyvin. Kunpa se olisi mahdollista meille kaikille.
Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos (Eudora Honeysett Is Quite Well,
Thank You)
Suom. Anna-Mari Raaska.
Aula & Co. 2024. 349 s.
Äänikirjan lukija Laura Hänninen.
Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Luettu myös Annie Lyonsin edellinen suomennettu romaani Pommisuojan lukupiiri.
Tämä kirja on luennassa, olen puolessa välissä. Ihastuttava kirja, tykkään!
VastaaPoista